Epävarmuudesta

 

Epävarmuuden tunne voi tulee tilanteessa, jossa ei tunne oloaan turvalliseksi, sanoo psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jaana Meunier.

"Jos kyky sietää epävarmuutta on huono, voi olla vaikea sopeutua muutoksiin ja saattaa lamaantua niiden edessä. Jos se on hyvä, voi säilyttää toimintakykynsä siitä huolimatta, että ei tiedä, mitä mutkan takaa löytyy."

Joskus epävarmuuden tunne jää päälle ja ajatukset täyttyvät uhkakuvista. "Tällaisesta jumista on kyse vaikkapa silloin, kun epäilykset pärjäämisestä sairauden kanssa kalvavat mieltä, vaikka sairaus on jo pitkäaikainen tuttu ja hyvässä hoitotasapainossa."

Jatkuva epäily ei ole hyvästä. Se voi aiheuttaa kroonisen stressin ja alkaa rajoittaa tekemisiä. "Epävarmuus voi johtaa esimerkiksi välttelyyn ja vitkasteluun. Se voi vaikeuttaa oman mielipiteen ilmaisua ja päätöksentekoa."

Epävarmuus voi johtaa myös ylihuolehtimiseen ja vaikeuttaa ihmissuhteita. Yksittäinen varoituksen sana voidaan tulkita välittämisenä, mutta toistuvana se menee kyttäämisen puolelle.

"Murehtiminen tai asioiden tekemättä tai sanomatta jättäminen, on ymmärrettävää, sillä ihminen uskoo siten estävänsä pahinta tapahtumasta", sanoo Meunier.

Herkille ihmisille pienikin epävarmuus aiheuttaa epävarman, levottoman olon. Vaikka olo on huono, sen taustalla oleva tunne on tarpeellinen. "Ellemme kokisi lainkaan epävarmuutta, saattaisimme tehdä harkitsemattomia päätöksiä."

Epävarmuus saattaa pelastaa vaikkapa vararikolta tai ihmissuhdesotkuilta.

"Epävarmuuden tausta on ajassa, jolloin ihmisellä oli saaliseläimenä syy pelätä pimeää. Jokainen pimeässä kuultu risaus saattoi tarkoittaa, että joku on hyökkäämässä kimppuun", Meunier kertoo.

Aivot ovat edelleen keräilijä-metsästäjä ihmisen aivot, ja ne reagoivat tuntemattomiin asioihin samoin kuin aikanaan pimeään. Tuntematon asia laukaisee edelleen ikiaikaisen taistele ja pakene -rektion: hengitys tihenee, kädet kostuvat hiestä ja sydän sykkii aiempaa nopeammin.

"Samalla huomio alkaa poimia ympäristöstä ja itsestämme asioita, jotka tukevat käsitystä vaarasta. Saatamme esimerkiksi tulkita  tihentyneen sydämen sykkeen merkkinä sairaudesta."

Koska elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, omaa kykyä sietää epävarmuutta kannattaisi kehittää. "Kannattaa pysähtyä sellaisen asian ääreen, joka estää itseä toistuvasti tekemästä itselle tärkeää asiaa", Meunier neuvoo.

Jos oppii tunnistamaan itselle epävarmuutta aiheuttavat tilanteet ja tekijät, on helpompi ymmärtää itseään ja muuttaa käytöstään.

"Epävarmuuden tunne on osa ihmisyyttä. Sen hyväksyminen vähentää tunteeseen liittyviä kehollisia reaktioita. Kun keho rauhoittuu, mieli seuraa perässä. Epävarmuuden tunne helpottaa ottamaan askelia sitä kohti", Meunier sanoo.

Epävarmuuden selättäminen

Kykyä sietää epävarmuutta kannattaisi alkuun harjoitella tavalla, joka ei herätä suuria tunnekuohuja. Kun epävarmuus estää tekemästä asioita, asioita voi harjoitella aluksi mielessä.

"Tarkoituksena ei ole suorittaa mielikuvissa itseä huolestuttavaa tai jännittävää tilannetta alusta onnistumiseen saakka, vaan kuvitella itsensä tilanteeseen."

Jos vaikka paluu pitkän tauon jälkeen tuttuun harrastukseen tai yhdistystoimintaan pelottaa, voi kuvitella hetken, jolloin astuu sisään jumppasaliin tai kohottaa käden puheenvuoron merkiksi. "Hakkaako sydän? Tuntuvatko jalat ja kieli kömpelöiltä? Heikottaako?"

"Omalta mukavuusalueelta poistuminen tuntuu mielikuvissa pahalta, sillä se herättää samoja tunteita kuin tositilanne. Välttely ei kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä auta, vaan voi päinvastoin voimistaa ahdistusta, jolloin itselle merkityksellisten asioiden tekeminen muuttuu vaikeammaksi."

Vaikeassa tilanteessa voi rauhoitella itseään toteamalla, että tilanne menee ohi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta laantuvat aikanaan. Kehoa voi tyynnytellä rauhallisella hengityksellä.

"Aloita hengittämällä pitkään ulos, anna sitten keuhkojesi täyttyä luonnostaan ja pidennä taas uloshengitystä", Meunier neuvoo.

Mitä enemmän altistaa itseään vaikeille tilanteille, sitä helpommaksi ne tulevat. "Aivot oppivat, ettei tilanteessa ole oikeasti vaaraa. Taistele ja pakene reaktio vaimenee."

Mielikuvista voi siirtyä tositilanteeseen sopivin kokoisin, hallittavissa olevin askelin. Voi mennä ensin vaikkapa kuntosalille ja vain kurkistaa jumppasalin puolelle.Voi ottaa mielessä pidempään olleen asian alkuun tutumpien ihmisten kanssa.

"Kun epävarmuutta aiheuttava tilanne toistuu riittävän monta kertaa, odotuksemme sitä kohtaan muttuvat", Meunier kannustaa.

Lähteet: Diabetes 6.12.2025, kuvat omat