Pakko-oireinen häiriö eli OCD on mielen sairaus, jonka näkyvät oireet vaihtelevat huomattavasti ihmisestä toiseen. OCD:n oireita ovat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot, jotka ovat epämiellyttäviä, toistuvia ajatuksia tai tekoja ja jotka aiheuttavat ahdistusta ja vievät paljon aikaa. Häiriön yleinen oire on esimerkiksi bakteeripelko, jolloin ihminen voi pestä käsiään jatkuvasti. Oireita voivat olla myös muun muassa tarve tarkistaa lukkoja ja hellannappuloita, liiallinen siivoaminen ja peseminen, järjestely tai laskeminen.
Jos pakkoajatukset saavat vallan, mieli hylkää sekä havainnot että maalaisjärjen ja keskittyy pahimman kuvitteluun, vaikka sen toteutuminen olisikin yhtä epätodennäköistä kuin kesän tulo talven keskelle.
Häiriön hoitoon erikoistunut psykoterapeutti Iiro Hartikaisen mukaan OCD juontuu esimerkiksi geneettisestä alttiudesta ja neurobiologiasta.
Hartikaisen mukaan pakkoajatusten taustalla vaikuttaa myös ilmiö nimeltä pahin mahdollinen minä.
Silloin ihminen pelkää paljastuvansa esimerkiksi huolimattomaksi, vaikka olisi todellisuudessa hyvinkin huolellinen.
Ihminen voi muun muassa kuvitella aiheuttaneensa itselleen tai läheisilleen sairauden siksi, että on pelännyt sellaista. Pakkotoiminnoilla hän yrittää estää pelkonsa toteutumista. Kunkin ydinpelko määrittelee oireet ja pelon kohteet, Hartikainen sanoo.
Meistä jokaisen mielessä käväisee joskus pakkoajatusten tapaisia ajatuksia. Tämä ei tarkoita, että sairastaa pakko-oireista häiriötä. Tavallisen ahdistuksen ja pakko-oireisen häiriön erottaa toisitaan selvästi oireiden vakavuus.
"Varsinainen sairaus eli OCD-sairaus on tärkeätä erottaa arkisesta ajatusten pyörittelystä, ja sillä OCD tuottaa huomattavaa kärsimystä."
OCD:n hoitona on tavallisesti lääkitys ja psykoterapia tai jompikumpi näistä. Onneksi usein hoito tehoaa hyvin.
Lähteet: Helsingin Sanomat 13.12.2025, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!