Kun minulla oli virtsaumpi melkein puoli vuotta, sairastin virtsarakontulehduksen neljä kertaa. Sanotaan, että vatsan mikrobisto kärsii vuoden yhdestä antobioottikuurista - minulla siis neljä vuotta! Join myös kahteen tulehdukseen karpalomehua. Mutta varoituksen sana: ei se yleensä riitä. Tarvitaan antibioottikuuri. Opin sen kantapään kautta.
Olen syönyt hapankaalia niin, että korvista tursuaa. Kyllästynyt makuunkin - mutta silti syön. Juon piimää, jota en ole aiemmin juonut ruuan kanssa. Maustamaton jugurtti menettelee marjojen kera.
Pelkään, että minulle tulisi taas virtsarakontulehdus ja virtsaumpi. En todellakaan luottaisi karpalomehuun. Menisin heti lääkärille.
Tuli lämmitykseen uusi pellettisäkki. Pellettitakkaa keittiössä lämmitetään niillä. Siitä on hormi myös yläkertaan. Säkin tyhjentäminen miehen kanssa vaati kärsivällisyyttä. Moneen kertaan ajattelin lopettaa. Mutta en. Sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Säkki on valtavan kokoinen.
Olen kirjoittanut täällä aiemmin, etten pidä kampaamosta, hammaslääkäristä - ei kivun takia - vaan ahdistun näissä, koska olen täysin avuton. En voi paeta. Kaikki hammaslääkärin värkit suussani tai kampaamosta puolet hiukset leikkaamatta.
Sama koskee jalkahoitoa. Olisin taas ahdistunut, mutta en voisi paeta. Noh, minulla oli viime perjantaina jalkahoito. Diabeteksen takia siinä pitää käydä ainakin kaksi kertaa vuodessa. Ennen hoitoa ystävä sanoi, että nauti siitä. Mitäkö, minäkö nauttisin?
Jalkahoitaja laittoi ensiksi jonkinlaiseen sankkoon lämmintä vettä. Lioteltiin vähän aikaa siinä jalkoja. Sitten hän alkoi leikata kynsiä. Lopusta en muista mitään, koska nukahdin. Heräsin siihen, että hoitaja sanoi nyt herätys. Olin siis rento hoidossa. Hoitaja sanoi, että jalkani ovat hyvässä kunnossa, eikä ole varpaiden välissä haavoja.
Viime kerralla kampaajalla nukahdin myös, kun hiuksia pestiin, päänahkaa hierottiin, kulmat siistittiin ja värjättiin.
Minä siis olen oppinut nauttimaan, vaikka minua koskee vieraat kädet, enkä pääse tilanteesta pakenemaan. Tämä on minulle iso saavutus. Harkitsen nyt myös kosmetologia 30 vuoden jälkeen. Saas nähdä. Tämä hoitojen pelko johtuu lapsuudestani ja osittain turvattomasta, välttelevästä kiintymyssuhteesta. Olen miettinyt, miettinyt tätä paljon.
Hapanjuurileivonta jatkuu. Tätä kirjoittaessani reissumimmien ruisjuuri on kohoamassa. Viime viikonloppuna raskiin leivottu ruislimppu onnistui ensi kertaan. Voi että olin onnellinen! Leivoin myös ranskalaista maalaisleipää.
Näiden vaaleiden leipien leipominen on tavallaan helpompaa, kun ei tarvitse tehdä raskia. Vaan kohotetaan juuri purnukassaan kaksi kertaa ja siten taikina sekoitetaan, kohotetaan, taitellaan ja sitten pääse viimein leipomaan, jossa on omat kommervenkkinsä. En kuvaile tässä niitä kaikkia.
Olen alkanut pitää talvesta, koska nyt on lunta, joka valaisee hämärässäkin. Lenkkejä on kivempi tehdä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kaunis ruislimppu. Kuin lapsuudesta, taitavien maalaisnaisten tekemä. Makunautinto, suomalaista ruokaperinnettä, mukana rukiin terveysvaikutukset.
VastaaPoista