maanantai 28. lokakuuta 2019

Katkera ihminen


Tunnen erään katkeran ihmisen. Hän on taitava mitätöimään toista. Hänen sanojensa on tarkoituskin satuttaa, koska hänen mielestään häntäkin on satutettu. En halua olla hänen seurassaan, mutta välillä on pakko, sillä valitettavasti hän on läheinen sukulainen. Tämä ihminen on pelottava ja hän voi sanoa itse asiassa päin naamaa mitä tahansa.


Toisin kuin kyyninen ihminen, joka vain on negatiivinen ja pettynyt, katkera haluaa lisäksi kostaa. Katkera haluaa, että joku saa maksaa hänen kärsimyksistään.



Psykoanalyytikko ja kirjailija Juhani Mattilan mukaan katkeruuden aiheet voivat olla todellisia, mutta katkeruus elämänasenteena lukitsee ihmisen ilottomaan ja vihamieliseen vankilaan.

Katkeruus voi myös periytyä sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi sisällissodan hirveydet katkeroittavat isän, pojan ja pojanpojan.



Katkeralta puuttuu suhteellisuudentaju. Hän on itsekeskeinen ja ajattelee, että juuri hänellä on oikeus hyvitykseen. Vaikka elämä on voinut kohdella kaltoin muitakin ihmisiä, he eivät syyttele jatkuvasti toisia ihmisiä.

Katkeran lähellä on vaikea olla. Katkeruus myrkyttää suhteet ja voi suuntautua läheisiin, puolisoon ja vaikka Jumalaan.



Mattilan mukaan katkeruus jähmettää ja kapeuttaa tunne-elämää, eikä ilolle jää tilaa. Katkera ei ota vastuuta puheistaan, eikä myönnä, että hänen koko elämänasenteensa on väärä. Toiset ovat väärässä, ja siksi hän rankaisee heitä.

Ihminen saattaa salata katkeruuden myös itseltään: hän ei tiedä mikä häntä riivaa. Hänellä on epämääräinen paha olo.



Perusasenteeltaan elämää kohtaan katkeria on onneksi vähän. Kaikilla voi olla katkeuuden hetkiä ja jopa ajanjaksoja, mutta terveellä itsetunnolla varustetut ihmiset nousevat tästä ja menevät eteenpäin.

Pohjimmiltaan katkeruudessa on kyse oman kaipauksen kieltämisestä. Ei uskalleta haaveilla, koska pelätään pettymystä ja torjutuksi tulemista. Monesti taustalta löytyy kipeää yksinäisyyttä.



Mattilan mukaan katkeruudesta voi parantua muun muassa psykoterapiassa, kun myöntää ja tunnistaa katkeruutensa. Mattila on nähnyt toipumisia, kun syvään yksinäisyyteen on tullut ystävyyttä tai jopa rakkautta.






Lähteet: Hyväterveys 12/2019, kuvat omat

18 kommenttia:

  1. Voimia sinulle! Tällainen ihminen syö ympäristönsä ihmisiltä kaiken ilon ja energian. Onneksi minun lähipiirissäni ei heitä ole. Mutta olen tunnistanut itsessäni joskus tuon koston mekanismin: kun itsellä on paskamainen olo, haluaa että se on muillakin. Muistan mieleni mustilta takavuosilta, että purin pahaa oloani puolisoon. Onneksi se oli vain satunnaista, ja miehellä on paksu nahka ;) Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Voi kurjaa!Tunsin tämmöisen ihmisen. Hän oli tosi raskas ja suorastaan ilkeä ja pahansuopa. Aina oli muissa syy. Hyvää viikkoa, Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Unknown. Niinhän se katkerilla ihmisillä on, että aina on syy muissa ihmisissä ja niille lauotaan mitä tahansa kommentteja. Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Kiitos kommentistasi ja voimien toivottamisesta riitta k. Tämän läpeensä katkeran ihmisen kanssa todellakin tarvitaan voimia. On aika inhimillistä siirtää toiseen ihmiseen huonoa ja pahaa oloa. Niin toimii varmasti jokainen joskus. Minunkin miehellä on paksu nahka ja kärsivällisyyttä.

    VastaaPoista
  4. Hei. On surullista, jos ihminen tuhlaa elämäänsä katkeruuteen tai muihin kielteisiin asioihin kuten vaikka kadehtimiseen. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. On tosiaan surullista ja melkein sääli, että katkera tuhlaa elämäänsä. Toisaalta en sääli ollenkaan, kun olen tullut loukatuksi niin monta kertaa.

      Poista
  5. Harmi, että suvustasi löytyy katkeroitunut ihminen. Sellainen syö toisten voimavaroja.
    Katkeruuden hetkinä, minua on eniten ärsyttänyt hyväntuuliset ihmiset. Oli pakko vetäytyä omiin oloihinsa, kun "muut eivät tajunneet mistään mitään". Onneksi noita hetkiä ei ole ollut montaa.
    Jatkuvasti katkeraa ihmistä on vaikea ymmärtää, vaikka tietääkin kysymyksessä olevan ihmisen oman pahan olon.
    Mukavaa maanantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirsti. Olen taas viime yön kirjoittanut käsikirjoitustani, joten saattaa tulla tähän kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoksia. Ymmärrän hyvin - omasta elämästäni -, että katkeruuden hetkenä hyväntuuliset ihmiset ärsyttävät. Kaipa itse kullakin on välillä katkeruuden hetkiä. Mukavaa tiistaita sinulle!

      Poista
  6. Hyvä ymmärtää tuo ero. Sain siitä lohduttavaa tietoa, että olenkin vain kyyninen, en katkera 😊. Joskus. Harvoin. Mutta olen minäkin saanut piikkejä ja puukon iskuja katkerilta ihmisiltä, ja kun tämän postauksen luettuani nyt ymmärrän, mistä siinä on kysymys, niin vastedes en ota itseeni kenenkään sivalluksista. Katkeran tai kyynisenkään ihmisen seurassa ei ole hyvä silti olla. Yritän kiertää heidät kaukaa, kun olen niin altis saamaan tartunnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Eeva. Hei, et sinä kyyniseltä vaikuta blogikirjoitustesi perusteella. Kirjoitat välillä pakinatyyppisissä teksteissäsi niin mehevän itseironisesti. Täysin kyyninen ihminen ei pysty itseironiaan, minun mielestäni.Katkeran tai kyynisen ihmisen seurassa ei ole todellakaan hyvä olla. Se vie energiat ja runtelee mieltä.

      Poista
  7. Onhan noita meikäläisenkin piireissä katkeran kitkeriä tapauksia mutta ei se hirveästi haittaa kun tietää että ongelmiahan heillä on. Joskus olen vähän mieltäni pahoittanut joissain perhejuhlissa missä on hyvät energiat ja joku "puunukke" istuu naama peruslukemilla ja vahtii miten ollaan puettuja tai kuka minkäkin verran sitä boolia ottaa. Vanhemmiten se ei enää tee kummoista vaikutusta. Tiedän niin tuon tunteen kuinka katkera ihminen vetää sinusta kaikki energiat. Mukavaa alkavaa viikkoa Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Pihakeiju. Sinunkin suvussasi on katkeria ihmisiä. Hyvä esimerkki tuo, että tällainen ihminen kyttää perhejuhlissa muiden pukeutumista ja - voi sentään - miten paljon boolia kukin juo. Ja toivoo mielessään, että joku joisi liikaa ja munaisi itsensä. Se vasta katkerasta tuntuisi mukavalta ja piristäisi mieltä.

      Poista
  8. Minulla on muutamia aika katkeria ystäviä. Heidän katkeruutensa kuitenkin ilmenee vain vanhojen asioiden uudestaan ja uudestaan kertomisella meille, joilla ei ole osaa ei arpaa tapahtumiin (meille he siis eivät kosta esim. ilkeydellä). Vääryyksiä tehneisiin he ovat jo aikanaan katkaisseet välinsä. Minun käy näitä ystäviäni niin kamalasti sääli: ensin niistä vääryyksistä (ovat ihan todellisia) ja sitten siitä, että ovat jääneet jumiin asian kanssa. Heidän kohdallaan pitää todella paikkansa yksi katkeruuden määritelmä:"Katkeruus on kuin yrittäisi myrkyttää toisen juomalla itse myrkkyä". Nämä ystäväni hautovat vihaa (ei toki koko aikaa! Ovat he ihan normielämää eläneet ja hyvin menestyneetkin siinä sivussa), josta vihan kohteet eivät edes tiedä, koska eivät ole tavanneet 20 vuoteen. Mikä turhuus! Koska haluan pysyä heidän ystävänään, en osaa asiasta edes heille sanoa, vaikka saattaisi olla heidän kannaltaan hyväkin asia, mutta itse en halua ottaa riskiä, että suuttuvat minulle. Niinpä nynnysti vain kuuntelen ja olen surullinen heidän puolestaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi Anonyymi. Näiden kommenttien mukaan monenkin lähellä on katkeria ihmisiä. Sinulla ystäviä. Onhan se sääli, että jotkut kelaavat menneisyyden asioita, kun niitä ei voi muuttaa. Sinun läheisesi ei onneksi ole ilkeitä! Heitä jaksaakin kunnella. Et sinä siksi ole mikään nynny. Kaipa kaikki muut kuin katkerat ja sairaat ihmiset eivät halua katkaista ihmissuhteitaan.Hyvä tuo katkeruuden määritelmä.Kivaa tiistaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin, että olen niin nynny, etten uskalla puhua siitä, että heidän oman itsensä takia kannattaisi antaa anteeksi. Ne väärintekijät eivät (ehkä, mistäpä minä tiedän, kun en ole koskaan nähnytkään näitä ihmisiä) anteeksiantoa kaipaa, kun eivät ole missään tekemisissä. Mutta ystäväni kärsivät itse anteeksiantamattomuudestaan ja katkeruudestaan (tosin niin kuin sanoin lähinnä vain aika ajoin silloin, kun asiat tulevat mieleen. Tai mistä minä sitäkään tiedän, kuinka usein he näitä muulloinkin päässään jauhavat)

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi Anonyymi. Ymmärrän että se vaikuttaa, jos ei uskalla puhua siitä, mikä olisi ehkä hyväksi ja tarpeellista. Ja kun ystävät oikeasti ja tietoisesti kärsivät katkeruudestaan aika ajoin. Monesti kirjoittaminen kuin sanominen on helpompaa. Jos olet yhteydessä näihin ystäviin vaikka sähköpostin kautta, voisit ehkä sopivassa tilanteessa ottaa asian varovasti puheeksi. Tosin en ole ollenkaan varma toimiiko tämäkään keino. Minä itse aikoinaan kirjoitin äidilleni kirjeitä, kun työstin sitä, voinko antaa hänelle anteeksi esimerkiksi sen, että hän oli alkoholisti ja kohteli kaltoin meitä lapsia. Kirjeiden kautta lopulta suhteemme korjaantui. Emme olisi voineet selvittää asiaa puhumalla.

      Poista
  10. Niin, on varottava ,ettei kyynisty tai katkeroidu. Itse siis.
    Katkeran ihmisen lähellä on paha olla,se on totta.
    Minä tunnen erään ihmisen,joka on todella katkera, hän on itsekin niin sanonut, hän on katkera Jumalalle,että on tapahtunut kikenlaista,, en siitä enempää.
    Jotenkin sen vierestä näkee, kuinka paha hänen on olla. ja todellakin on niin ,että hänn ei itse sitä tajua,miksi hänen on niin paha.
    Ja ,että olisi toisenlainenkin tie olemassa, pois tästä myrkyllisestä katkeruudesta,, joka ulottuu muihinkin ihmisiin,vihana, ja etenkin häneen itseensä.
    Minä en aio häntä hylätä.. yritän pikkuisen aina raottaa jotakin hyvääposittivista,, ja olen sitä mieltä,että kaikesta huolimatta,jos vaan jaksaa katsoa tämän kaiken läpi,yli,, ja hyvöksyä tuon toisen, niin se jo ehkä voi hänessä vaikuttaa jotain myönteistä...

    Usein ihmisillä on rankkoja kokemuksia, hylkäämisiä ,paljon surua ja epäonnistumisia-katkeruuden voi kyllä ,,joskus,, ymmärtää niistä lähtökohdista,joita monella on...

    Mutta, hyvää talven alkua, pidetään omasta itsestämme katkeruus pois ja koetetaan nostaa toisia,ei lytätä ,olkoonpa ,mitä on.

    tuula T.

    VastaaPoista
  11. Kiitos tuula T. kommentistasi. Hienoa että jaksat kulkea katkeran ihmisen rinnalla ja yrität avata hänelle positiivisempaa ja iloisempaa maailmaa. Olet kärsivällinen. Monella katkeralla on aivan todellisia raskaita kokemuksia takanaan. Mutta niin on monella muullakin, eivätkä he jää kiinni katkeruuteen. Juuri syvä, vilpitön ystävyys voi jopa parantaa katkeran ihmisen. Sinä voit siinä onnistua. Katkeroitua voi missä iässä tahansa, ja kuten sanoit, on varottava sitä. Sinullekin sydämellisesti hyvää alkutalvea!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!