perjantai 28. syyskuuta 2018

Missä olen huono?


    Mi Kuoppa Tuuletar 2

Tämä haaste on kierrellyt blogeissa jo jonkun aikaa. Ja lähetän sen tässä edelleen kenelle tahansa kiinnostuneelle. Tarkoitus on kertoa viidestä asiasta, joissa on huono. Vastaan enemmän kuin mielelläni haasteeseen, koska olen niin monissa, monissa asioissa huono. Oikeastaan on hyvä tuo rajoitus viiteen. Muuten tästä sepustuksesta tulisi romaani.





1) Olen kärsimätön ihminen. Vaikka perhe-elämämme on hyvin tavallista ja tasaista. Minun kärsimättömyys tuo siihen vauhtia. Kun häslään ja söhellän. Mieheni on oppinut hyväksymään tämän puolen minussa. Häntä lähinnä huvittaa kohkaamiseni.

Heti kun päähäni pälkähtää jokin idea tai tekeminen. Se on toteutettava heti. Vimmaisesti.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty-sanonta on miljardien valovuosien päässä minusta. Työssä olen onneksi - kun on pakko - oppinut tätä suunnittelun jaloa taitoa. Mutta vapaa-ajalla mieleni on todellakin vapaalla.

Esimerkiksi viime kesänä päästäni putkahti idea sisäseinien maalaamisesta valkoiseksi ja sisustamisesta - tuohan on tavallista syksyllä, kun ollaan paljon kotona, hyggeillään. Mutta minun pääni taitaa kulkea omia polkujaan. Sitten ei muuta kuin heti maaleja ostamaan. Suuressa innoituksen vallassa maalia tuli roiskittua  melkoiset määrät muuallekin kuin seiniin. Sitten juoksin pää kolmantena jalkana kylän kirpparille etsimään sisustukseen sopivaa vanhaa tavaraa. Nimenomaan vanhaa. Koska tykkään kaikesta vanhasta.

Valmista tuli nopeasti. Mutta lopputulos oli kaukana täydellisestä. Eipä silti. En pyrikään koskaan täydellisyyteen. Elämä on niin helpompaa.

Kun kahdeksan vuotta sitten muutimme maalle omakotitaloon. Ensimmäisenä halusin sisätiloista viis - nyt ja heti - perustaa kasvimaan, istuttaa hedelmäpuita ja tehdä oman mansikkamaan. Onneksi silloin oli kesäloma. Valmista kasvimaata ei ollut. Takapihalla niitty. Joten heiluin siellä monta päivää. Ja siinä sivussa tilasin kaksi kuormaa multaa. Jotta varmasti riittäisi. Hoputin miestä tekemään puusta reunat kullekin kasvipenkille. Hän näki. Että olin taas näissä innoitukseni tiloissa. Eikä vastustellut.

No, niinhän siinä kävi. Että kasvimaasta tuli aivan oudon muotoinen. Miltei psykedeelinen. Hedelmäpuut istutin aivan liian tiheästi. Ne hipovat jo nyt toisiaan. Istuttaessa en tietenkään tullut ajatelleekseni, että ne kasvaa.

Kärsimättömälle luonteelleni on tuskaa jonottaa vaikkapa ruokakaupassa. Vääntelehdin kuin olisi muurahaisia housuissa. Yritän rauhoittua katselemalla muiden ostoksia.

Tämä blogikin syntyi yhdeltä istumalta. Oli helppo jakso töissä. Yhtenä päivänä tuli vain mieleen blogi. Siinähän voisi kirjoittaa, mistä tykkään. En ollut aikaisemmin lukenut blogeja. Sitten päätin tsekata, onko niissä yli viisikymppisten blogeja. Oli. Luin yhden postauksen. Vai että esimerkiksi tällaista voisi kirjoittaa. Niinpä aloin kirjoittaa. Kärsimättömänä ihmisenä en suunnitellut tai harkinnut.





2) Epäkäytännöllisyys.
Vaikka osaan kokata ja leipoa hyvin perheeni mielestä. Peukalo on silti keskellä kämmentä. En saa kaikenlaisia muoviin käärittyjä tuotteita auki. En osaa avata pahvilaatikkoa siististi. Revin sen auki. En voi käsittää, miksi OB:n tamponit muuttuivat vuosia muutamia sitten miltei mahdottomiksi avata. Minun on avattava ne aina saksilla. Sakset on kuukautisten aikaan aina mukanani.

Niin. Autoilu. Olen ajanut autoa jo reilut 20 vuotta. Mutta en osaa ajaa vieläkään. Ojaanajoja. Peruuttamisia toisiin autoihin. Ylinopeussakkoja. Pysäköintivirhesakkoja.

En saa korun lukkoa itse kiinni. Joskus en takin vetoketjuakaan. Mies joutuu auttamaan - kuin omaishoitaja - näissä asioissa.





3)Hajamielisyys
Minä nyt vain satun olemaan sellainen ihminen, että vajoan välillä omiin ajatuksiin. Joskus seurassakin. Mikä on rumaa. Yleensä ajattelen tyhjänpäiväisiä. Joskus filosofian ja psykologian kysymyksiä. Tai elämää yleensä.

Hajamielisyys tekee minusta varmaan joidenkin mielestä tyhmänpuoleisen. Kun en pysy skarppina kartalla. Tehköön. Ajatelkoon. 

Käytännön elämässä hajamielisyyteni näkyy esimerkiksi siinä. Kun menen kuntosalille. Riisun vaatteeni. Ja huomaan, että kuntosalilaukku on unohtunut autoon. Ei kun vaatteet takaisin päälle. Ja kipitys autolle hakemaan kuntosalilaukku. Näin on jostakin syystä käynyt monta kertaa (tiedän kyllä psykoanalyyttisen käsityksen ongelmaan, mutta en lähde sitä kertomaan tässä, jutusta tulisi aivan liian pitkä). 

Silmälasini on päivittäin hukassa. Kännykkä vähän harvemmin. Aika usein unohdan käydä ruokakaupassa. Ja ei kun 20 kilometriä takaisin kylälle ostamaan ruokaa. Toiset 20 kilometriä takaisin.



4)Inhoan silittämistä.
Välttelen silittämistä sumuttamalla vaatteet kosteiksi. Vanuttelen, oion, venyttelen niitä. Jospa ne oikenisi. Mutta ei aina. Jaksan alati ihmetellä ihmisiä joiden mielestä silittäminen on mukavaa. Minusta se on suorastaan raivostuttavaa puuhaa. Kun saan vaatteesta yhden puolen silitettyä. Toiselle puolelle on tullut teräviä ryppyjä. Kun silitän ne pois. Sitten toisellekin puolelle on tullut ryppyjä. Minä en halua! Minä en osaa! Yleensä teen sitten homman suurpiirteisesti. Vähän sinne päin. Ehkäpä rypyt tuovat vähän särmää pukeutumiseen?





5)En tykkää siivoamisesta.
Tämä huono ominaisuus on jostakin syystä tullut iän mukana. Kolmikymppisenä viikonloppu ei voinut alkaa ilman viikkosiivousta.

Nyt pitkitän siivoamaan ryhtymistä mahdollisimman kauan. Saatan hivuttaa jalalla roskia sohvan tai minkä tahansa näkösuojan antavan huonekalun alle. Tai teen pikasiivousta: noukin roskia sieltä täältä ja putsaan tahroja. Huokailen: "Onpa taas sotkuista, mutta minä en nyt jaksa...."

Silti sentään keittiön tasot pidän aina puhtaana. Silloin on kivempi kokata. Tavaratkin on yleensä jonkinlaisessa järjestyksessä.

Mutta joskus koittaa se päivä. Että on kaivettava imuri, rätit, pesuaineet, lieden ja uunin tymäkät pesuaineet sotkuisesta siivouskaapista. 

Mielentila on tässä olennaista. Nimittäin vihainen olo. Järjestän itseni aivan itsekseni vihan tunnetilaan ajattelemalla maailman ja omia epäoikeudenmukaisuuksia. Lietson itseni miltei raivoon. Ja siivous sujuu hyvin. Vieläpä usein melko perusteellisesti. Sillä viha kytee minussa ihmeen kauan.

Mies kauhistelee joskus autoni sotkua - kodin sotkua ei koskaan. Koska hänen ei tarvitse nykyisen työnjaomme mukaisesti siivota. Sanoin hänelle tässä yhtenä päivänä: "Eiks se oo tärkeintä, että kytkin, jarrupoljin ja minulle mieluisa kaasupoljin näkyy?" Mies tyytyi pyörittelemään päätään. Ja toteamaan rauhallisesti ja miltei profeetallisesti, että joskus sinulle tulee päivä. Että auto on siivottava. No niin tulee. Mutta siihen on varmasti vielä aikaa.

Tulipa pitkä sepustus. Onneksi vain viisi huonoa puoltani piti mainita.

Missä asioissa sinä koet olevasi huono?



14 kommenttia:

  1. Kyllähän se helpottaa vähän kun muillakin on noita hhuonoja puolia ja vieläpä samoja kun itsellä, minullekkin tulisi aikamoinen rimpsu. Tuo ainakin suututtaa kun olen epätekninen,töissä seurakunnassa äänentoistolaitteet ovat pelottavia ja tuntuu etten osaa niitä hallita vaikka on kuin opastettu ja samanlainen pöljäke olen auton kanssa. Paha tapa on tehdä montaa asiaa yhdellä kertaa ja tulos on sen mukainen. Vanhoihin ystäviin ei tule pidettyä yhteyksiä, he jotenkin häviävät sitten elämästä. Teen kotihommia väärässä järjestyksessä kun välttelen tiettyjä viimeiseen asti. Välillä pyykin kanssa touhuaminen menee neuroottisuuden puolelle ja mitäs vielä, no ainakin oon huono matikassa. Tulihan noita muutama, kuten aiemmin mainitsin, oishan se rimpsu pitkäkin. Mukavaa perjantaita Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Kiva että sinullakin luettelo olisi pitkä. Minä en päässyt kuin alkuun huonoissa puolissani.Seurakunnan äänentoistolaitteet varmasti räjähtäisivät teknisen typeryyteni seurauksena. Sinulla ne kuitenkin jotensakin toimivat.Jees, taidetaan olla molemmat "nainen ratissa"-sanonnan vahvistajia. Aina kun on peruuttanut johonkin autoon, minun tuurillani se on aina ollut miehen auto. Ja oi voi sitä tytöttelyä ja naureskelua. Mutta vakuutuspaperit pitää silti täyttää. Oikeastaan olen jo kyllästynyt siihen hommaan. Joten pitäisi oppia peruuttamaan. Kivaa perjantai iltaa sinulle!

      Poista
  2. Nuo kukat ovat aivan hurmaavat.
    Välillä jouduin nauramaan ääneen, kun luin tätä. Ehkä tämä ei ollut tarkoitettu naurattamaan, mutta ei sitä voinnut välttää, kun visioin sinut maalaamassa huushollia tai siivoamassa raivokkaasti. Tai vastausta, jonka annoit miehellesi auton siivosta.
    Meissä on myös paljon samaa. Jos ottaisin haasteesta kopin, siitä tulisi osin sinun postauksen toisinto.
    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.En loukkaannu yhtään, jos nauroit minun huonoille puolilleni. Nauran välillä itsekin - mutta vasta jonkin kinkkisen tilanteen lauettua. Kun nuo miehet antavat niin paljon ohjeita tytöttelyn kera. Oikein kukkona tepastelevat. Ja jaksavat - kärsimättömälle luonteelleni sopimattomasti - erittäin kauan tutkia, mallata ja silitellä autoaan. Että mitä minä "nainen ratissa" olen saanut aikaiseksi. Nämä jutut tapahtuu yleensä kaupan parkkipaikalla. Ukkoni on onneksi tottunut impulsiivisuuteeni ja kärsimättömyyteen. Kiva että meillä on melkein samat hölmöydet. Mukavaa perjantai iltaa sinulle!

      Poista
  3. Hei. Olet liian julma itsellesi. Eiväthän nuo mitkään mainitsemistasi asioista ole huonoja asioita. Ehkä jonkun mielestä stereotyypistä poikkeavia, mutta huonoja eivät mitenkään. Mutta hauska postaus joka tapauksessa : ) Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kristiina, kommentistasi. Ihanaa jos joku ajttelee noin kun sinä. Mutta kyllä minä välillä saan kärsimättömyydelläni kaaosta aikaan. Heilun siellä ja täällä. Ja kaaos levittäytyy. Olen tavallaan itsekäs, kun ajattelen vain omien suunnitelmieni toteutusta. Ja molemmista tyttäristä on tullut kovia siivoamaan omaa huonettaan vastakohtana äitinsä raukeudelle siivoamisen suhteen. Tosin tyttäret on vasta muuttaneet kotoa. Hirveä ikävä. Pesä tyhjä. Mutta on jo kokemusta siitä, kun he käyvät kotona. He ensiksi imuroivat huoneensa.Äiti vain haluaisi jutella kaikesta siinä imuroinnin lomassa. Saan usein kehoituksen: " Mee siivoon alakerta, äläkä hölise siinä."

      Poista
  4. Nelonen ja vitonen ovat kovin tuttuja. Kun vain postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, HennaMar, kommentistasi. No, kiva tavata joku naisihminen, joka ei myöskään tykkää silittämisestä ja siivoamisesta. Jotkut kun silittää alushousutkin. Ja minä en saa paitapuseroa sileäksi. Mies onneksi tajuaa heikkouteni ja silittää omat vaatteensa. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Kääks me ollaan ihan samiksia. <3 Kivaa viikonloppua Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Ihanaista löytää samis. Lieneeköhän meidän miehillä tavanomaista enemmän hermoja? Ja mikä oikeastaan on se tavanomainen? Leppoisaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Vautsi miten ihania kuvia sinusta! Persoonallisia ja luonnollisia.
    Taidat olla aika höseltäjä, Marja. Minä olen sitten täysin vastakohtasi :) ... Minulla on persoonallisuuden muutosprosessi parhaillaan menossa, jotta opppisin olemaan spontaanimpi ja suurpiirteisempi, jotta olisi loppu elämä rennompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Minun kuvat ovat kamerakammon takia aina vähän kyseenalaisia edes julkaistaviksi. Mutta olkoon. Tuntuu, että siitä on tullut melkein lempisanonta tai jotakin sellaista: "Olkoon", "Tehköön"..."Eipä paljon väliä." Minulle ikä on tuonut tätä armollisuutta itseäni kohtaan. Jees. Olen sählääjä. Ja aina vain pahenee. Olen miettinyt sitä, mitä kerroit tiukasta isästäsi. Yleensä vanhempien/vanhemman käsitykset ja asenne siirtyy helposti lapsella superegoon. Ja ehdottomuus ja täydellisyys ottaa osansa superegosta. Varmaankin tiedät psykoanalyyttisen teorian. Toivon sydämestäni, että voit päästää itsesi vapaaksi isäsi ehdottomuudesta ja ankaruudesta. Mutta sinähän itse tiedät parhaiten. En voi olla ajattelematta toisten asioita. Siinä taas yksi huono piirre itsessäni. Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Nuo sinun huonot puolesi tosiaankin voi lukea yleisen hösellyksen piikkiin, mitkä eivät ole kuitenkaan maailmaakaatavia asioita vaan joskus vähän huvittaviakin. Kuten tuo autoilu :) Täällä menee tuo siivous jotensakin samalla tavalla - pitkitän niin kauan kunnes isäntä ottaa imurin käteen ja sitten vähän nolona alan auttelemaan. Ennen oli normaalia viikkosiivous, nykyisin vasta ”tarvittaessa”. Voisinpa napata haasteen talteen syksyn rönttäkelejä varten. Hauska haaste johon varmasti jokaisen halukkaan on melko helppo vastata.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. No, sählääjä minä olenkin. Aina ollut. Ja iän mukaan vain pahenee.Etenkin kärsimättömyys ja hajamielisyys. Minun autoiluni on oppilaitten keskuudessa varsinainen vitsi, kun kerran satuin peruuttamaan yhden oppilaan autoon. Vakuutusjuttuhan siitä tuli. Ihana tuo sinun miehesi. Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!