perjantai 27. huhtikuuta 2018

Päivän asu ja kuulumiset



Oli viime viikonloppuna tarkoitus tehdä edes jotakin kevätsiivousta. Eli pestä ikkunat. Sunnuntaina pitkän jahkailun jälkeen. Päätin toimia. Mutta ikkunanpesuaine ja Wileda liinat - tai mitkä ne nyt ovatkaan - oli lopussa. Liian pitkä matka kylälle ostamaan vain niitä. Ajattelin, että voinhan maanantaina työreissaamisen ohessa ostaa ne.

Olisihan ne ikkunat voinut pestä yleispuhditusaineella, ruokasoodavedellä, etikkavedellä ja lastalla. Toki tiesin tämän. Mutta uskottelin itselleni muuta. Oikeastaan olin tyytyväinen, että aine ja liinat oli lopussa. Sain jatkaa vetkuttelua. 

Se oli ihan mukavaa.


Tunika on vanha ja merkiltään Anna Field. Mies kuvasi. Kenotan ja murjotan  pönttöuunin edessä. Kuvat edustavat taas Epäselvää koulukuntaamme.


Olen mennyt Instagrammiin. Vai pitäisikö sanoa hienosti. Että minulla on instatili. Kuvia lähettelen. Ilman kunnon käsitystä, miten insta toimii. Kokemus ehkä opettaa. 

Oikeastaan on piristävää tehdä välillä jotakin puolihuitaisten.


Yhtenä aamuna menin töihin aika vartalonmyöteisessä mekossa.  Ajattelin jopa laihtuneeni, kun mekko tuntui niin väljältä.

Töissä ihmettelin, mikä oppilaita naurattaa. Sitten ystävällinen oppilas sanoi, että sun vetoketju on takaa auki ja hän tuli vetäisemään sen kiinni. Mukavat oppilaani. En ollut muistanut pyytää miestä sulkemaan selkäpuolella olevaa pitkää vetoketjua. Niin kuin hän yleensä tekee. Omat kädet ei yllä.


Huhtikuun ahdistusta - joka on kai minun kevätväsymystä - on ollut tänä keväänä onneksi aika vähänlaisesti. Mutta silti olen käynyt lenkillä niin, että olen katsonut vain tietä. En ruman ruskeanharmaata - kuin kuollutta - maisemaa.


Minulla on ollut huhtikuun ahdistus koko nuoruus- ja aikuisikäni. Ehkä siihen vaikuttaa yhtäkkiä yltäkylläinen valo. Joka paljastaa kaiken lian, roskat, turran ja marron maan. Myös kotona kaikki lika näkyy selvemmin. Ja pitäisi siivota. 

Pitäisi. Niinpä.


T.S. Eliotin runo tuo hieman lohtua. Ja se toimii ikään kuin vertaistukena:
Huhtikuu on kuukausista julmin, 
se työntää sireenejä kuolleesta maasta,
sekoittaen muiston ja pyyteen, 
kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, 
kietoen maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.

Mitkä on sinun pahimmat pukeutumismokasi?

Hyvää viikonloppua kaikille!


8 kommenttia:

  1. Hei Marja. Mukavaa huhtikuista ja kevääntuoksuista linnunlauluista aamua! Täällä linnut laulavat sirisevät ja säkättävät kukin äänellään. Pukeutumismokista en
    Heti muista kuin opettajieni. Emäntäkoulussa ollesssani jollakin terveydenhoidon opettajalla oli neulepusero nurinpäin päällään. Siitä ei kukaan hänelle huomauttanut. Matikan opelta oli unohtunut sepalus vetoketju auki. Siitä huomautti hänelle eräs poika eleellä. No. Nyt muistan yhden omani. Noloa oli kun huomasin sotkeneeni housuni vauvankakkaan ku käytin esikoistyttöäni lääkärillä. Kun itse huomasin sen jälkeenpäin. Ja kuopustani imetettyäni en ollut huomannut kiinnittää imetysliivien rinnat peittävää yläreunan hakasta. Siitä huomautti minulle mieheni. Olin menossa kosmetogille. Noita sattuu kaikille joskus. Ne nolottavat hetken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja, kommentistasi.Lintujen laulu on tosiaan alkanut täällä Etelä-Savossakin.Voi hitsi, nuo esimerkkisi oli kaikki opettajia. Ollankohan me tolloa ja hajamielistä porukkaa. Vauva-aika on niin vaativaa ja hunoilla unilla rasitettua. Että en ihmettele yhtään, jos housut oli vauvan kakassa. Ihania huhtikuun viimeisiä päiviä sinulle! Ei uskoisi, että ensi viikolla on vappu.

      Poista
    2. Totta Marja. Ei uskoisi että ensiviikolla on vappu. Koska vuonna 2011 oli 27.4 täällä keskisulmessakin koivut hiirenkorvilla. Nyt ei ole. Mukavaa alkanutta viikonloppua.

      Poista
  2. Nätti tunika ja minusta kyllä näyttää, että olet oikeasti hieman hoikistunut.
    Minä yleensä rakastan huhtikuuta(kin), mutta tämä viikko on ollut raskas. Ymmärrän sen, ettäme ihmiset emme ole samanlaisia. Minulle on vastemielistä esim. kuntosalile meno, joka on taas sinun juttu.
    En osaa pukeutua tilanteiden mukaan - olen joko ali- tai ylipukeutunut. Kerran sukkahousut olivat jääneet pitkien housujen sisään, vaikka yleensä pesen ne heti käytön jälkeen. Olin kouluttamassa ryhmää, kun toisesta puntista alkoi pilkistää sukkahousun teräosa. Sanoin tällaisten sattumien olevan sijaisvanhemman arkea. Nauruksihan se meni.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kirsti. Näytti olevan että tännekin voi vastata. Minulle on käynyt samoin sukkahousujen kanssa. Ne eiliset sukkahousut oli kerran pullottavana toisessa housunlahkeessa. Tajusin vasta kesken tunnin kun opiskelin matkailua että jotain pullottaa sääressä!

      Poista
  3. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Ja höpsis köpsis en ole hoikistunut. Kehopositiivisena en tunne edes tarvetta siihen. Kunhan paino pysyy suurin piirtein samoissa lukemissa. Niin ei tarvitse ostaa uusia vaatteita. Varmaan mukava että viihdyt kaikissa kuukausissa. Minulle tämä huhtikuu on yhtä kärvistelyä. Haluan olla katveessa. Vaikka tuossa eilen haravoinkin. Melkein itketti harmaanruskea piha. Minulla on vähän sama probleemi kuin sinulla: olen ali- tai ylipukeutunut. Yleensä ylipukeutunut töissä, mutta työkaverit ja oppilaat on tottuneet siihen. Samoin korkokenkien kopseeseen. Niinpä pukeudun sen mukaan miltä aamulla tuntuu. Vaikka hienoon mekkoon.Hauska tuo mokasi. Mutta hoidit sen hienosti. Kivaa viikonloppua sinullekin. Huomenna julkaisen vain postauksen. Muuten on someton viikonloppu.Voi olla ettei aivan kokonaan. Mutta haluan tuulettaa päätä kirjallisuuden ja kaunokirjoittamisen parissa. Toivottavasti tyttäresi voi paremmin.

    VastaaPoista
  4. Olet Marja tiedätkö ihana ja niin aito ja mielestäni tuo instatili hutaisten, ihanaa ja virkistävää <3 Noita vetoketjuhommeleita on tapahtunut, vessapaperit on roikkuneet milloin mistäkin, eräässä pressitilaisuudessakin ihan lattiaan asti laahuksena, väärin päin mekolla olen mennyt kauppoihin, eri paria kengät oli nuorena jalassa, kun menin töihin. Baarista kotiin reissulla olen myös onnistunut hävittämään yhden kengän ja mitähän kaikkea vielä, eli pukeutumismokia piisaa

    Mukavaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Ihan punastuttaa tuo kehusi. Tyypillisenä suomalaisena en osaa ottaa kehuja vastaan. Pää pensaaseen. Entä miehen mielipide? En ole kovinkaan ihana. Aina. Vaan välillä mies ihmettelee, olenko ihan täysijärkinen. Tänään esimerkiksi ostin kirpparilta kalaverkon. Kun oli niin kauniin värinen ja jotenkin vain houkutteleva. Värkkäsin sitä seinälle yli tunnin. Ja mitähän mies sanoi, kun näki sen. Arvata saattaa. Pitkä katse ja pään pyörittelyä: mitä hemmettiä tuo kalaverkko on seinällä? Sinä olet todella ihailtavan lahjakas noissa vaatemokailuissa. En yllä samaan. Kukahan yltää? Kengän tosin hävitin murkkuna Pelle Miljoonan keikalla. Pohjoisen pakkasessa sitten kotiin ilman talvikenkää. Noita vessapaperijuttuja en ole kokenutkaan. Mokasi kuulostivat hauskoilta ja tietty se häpeä siinä hetkessä. Naisen sielunrauha mennyttä.

      Kivaa viikonloppua sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!