Tämän kirjoitelman kirjoitan juuri nyt parin päivän Tallina-matkan jälkeen,
Aihe on kummitellut mielssäni jo pitkään. Ja nythän uni - vaikkakin epävakainen - maistuu Tallinan-reissun jälkeen.
Meinaan mennä aikasin nukkumaan.ja nukkua losotan niin kauan kuin unta pukkaa...Tämä raapustelma on vähän väsyneenä tehty. Sori, mahdolliset kirjoitusvirheet.(ja tämä ihana kone - olen ruvennut jopa sanomaan sitä ihanksi - josko se olisi siten aromollismpi minua kohtaa...)
Aihe on kummitellut mielssäni jo pitkään. Ja nythän uni - vaikkakin epävakainen - maistuu Tallinan-reissun jälkeen.
Meinaan mennä aikasin nukkumaan.ja nukkua losotan niin kauan kuin unta pukkaa...Tämä raapustelma on vähän väsyneenä tehty. Sori, mahdolliset kirjoitusvirheet.(ja tämä ihana kone - olen ruvennut jopa sanomaan sitä ihanksi - josko se olisi siten aromollismpi minua kohtaa...)
Välillä olen hyvinkin aamu-uninen ja illanvirkku. Välillä en, se vähän vaihtelee kausittain. Etenkin kesäisin 6-8 tuntia riittää yöuneksi. Mutta talvella saatan tarvita kymmenenkin tuntia. Väsyneenä töissä on raskasta: ajatukset tahmeita, muistitoiminnoissa ongelmia; päivä on yhtä eteen päin tirrustamista. Mutta välillä pitkät illat ovat ihania, kuten J.Karjainen seuraavassa youtube videossa laulaa. Tosiaan ihana laulu!!!
Monien iltavirkkujen parhaimmat työtunnit voivat jäädä käyttämättä, "koska osa yhteiskunnasta toimii niin kuin sähkövaloja ei olisi keksittykään." Myöhään nukkumisessa ei ole kyse laiskuudesta tai elämänhallinnan puutteesta. Aamu- ja iltavirkkuus on osittain geneettistä kuten pituus tai temperamentti. Todellista iltavirkkua ei voi helposti pakottaa aamuvirkuksi.
Työelämässä iltavirkut kärsivät aamuvirkkuja enemmän muun muassa masennuksesta, sydän- ja verisuonisairauksista ja liikalihavuudesta. Ihmisellä on tapana syödä väsymykseensä.
Vasta päälle 55-vuotiaana ihmisen sisäinen kello - kuin jostakin oikusta - alkaa noudattaa niin sanottua virka-aikaa. Pahin tilanne on murrosikäisillä, koska - ihan neuropsykologisesta syystä - heidän sisäinen kellonsa siirtyy noin kaksi tuntia. Siksikin nuorille aamut saattavat olla erittäin hankalia.
Sähkövalon keksiminen ja yleistyminen aiheutti nukkumismuutoksia. Siihen asti oli eletty luonnonvalon mukaan. Nyky-yhteiskunnassa on suuri ristiriita: nukkumaanmenoaika on selkeästi myöhentynyt, mutta yhteiskunnan toiminnassa se ei näy mitenkään.
Tälle ristiriidalle - oma sisäinen aika vs. yhteiskunnan aika - on hieno nimikin sosiaalinen aikaerorasitus. Iltavirkut kärsivät, koska he elävät sisäisesti eri aikavyöhykkeellä kuin yhteiskunta.
Aihetta on tutkittu. Kronobiologi Till Roenneberg pitää aamupainotteista yhteiskuntaa jopa ihmisoikeuskysymyksenä. Hän puhuu iltavirkkujen syrjinnästä. Oxfordin yliopiston tutkija Paul Kelley kärjistää vielä enemmän: hän on verrannut sosiaalista aikaerorasitusta kidutukseen...
Aikaerorasitus on osittain luokkakysymys. Esimerkiksi luovan työn tekijät, tutkijat ja yrittäjät voivat usein päättää oman työaikansa. Tavallisella työntekijällä ei ole tähän mahdollisuutta.
"Miksi aamuvirkut ovat sitten vahvoilla? Syy täytyy olla ajassa ennen Edisonin hehkulamppua: maatalousyhteiskunnassa vain vuorokauden valoisat tunnit olivat tuottavia, joten aamuvirkkuutta arvostettiin. Yön pimeys kuului paholaiselle, kummituksille ja rikollisille."
Lähteet: Helsingin Sanomat 11.6.2017. kuvat Pexel
Lähteet: Helsingin Sanomat 11.6.2017. kuvat Pexel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!