Surutyöni 136.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Ote T.S Eliotin runosta Autiomaa.

"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää

sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa

muistin ja pyyteen, kiihottaa

uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla

maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä

elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin."

Tämä runonpätkä kuuluu mielessäni aina huhtikuussa, josta en pidä. Maa on jotenkin harmaa, ruskea ja kuollut. Viimeiset lumen rippeet ovat likaisia. Roskat lepattavat ojissa.

Mutta nyt auringon paiste tuo jollakin tavalla lohtua suruun. Tuo uskon, että vielä tapaamme Veran kanssa. En tiedä missä. Ehkä tuonpuoleisuudessa tai uudella tietoisuuden tasolla.

Minulle tuli voimakas halu saada kullanvaaleita raitoja hiuksiin. Symbolisesti nekin ovat auringon paistetta ja lämpöä. Muun hiusvärin toivoin olevan vaaleanruskean. Luonnollinen hiusvärini on keskiruskea. Olen värjännyt hiukseni vain luonnonväreillä yli viisi vuotta. Nyt otin hiuksiin käsittelyt synteettisillä väreillä huonoin omatunnoin. 

Kampaajalla meni kolme tuntia. Ensiksi hiukset leikattiin ja sitten tehtiin  värinpoisto, hiukseni olivat punertavat. Hiukset värjättiin ja tehtiin raidat. Sitten pesu ja päänahan hieronta. Lopuksi kampaus. Olin tyytyväinen lopputulokseen.

Minä en tykkää käydä kampaajalla. Edellisen kerran kävin kosmetologillakin parikymmentä vuotta sitten. Samoin en ole käynyt hierojalla. Jalkahoidossa en koskaan. En pidä siitä, että vieraat ihmiset koskettelevat minua.

Olen tätä miettinyt. Miksi näin? Ehkä opin lapsena, ettei minua kosketella ja hellitä. Lääkäreistä ja hoitajista pidän. Olen ikään kuin hoidossa jälleen, kuin pikkulapsena. Tällä kompensoin lapsuuden hoitovajetta, perusturvattomuutta. Opiskeluaikoina kävin kolme vuotta psykoanalyyttisessa psykoterapiassa opintoihin liittyen. Psykoterapeutista pidin ja häntä jäi ikävä.

Koulin taimia eli siirrän niitä kylvölaatikoista ruukkuihin. Nyt tunnistan krassin ja tuoksuherneen. Kelloköynnöstä, aitoelämänlankaa ja mustasilmäsusannaa en tunnista. Nämä kolme itivätkin melko huonosti.

Istutan niitä kolme kuhunkin ruukkuun. En tiedä, miten isoiksi ne kasvavat taimikasvatuksessa. Tuoksuherneitä koulin yhden kuhunkin ruukkuun. Jättikurpitsaa istutan yhden ruukkuunsa. Ne kylvin aivan liian aikaisin. Sekoitan sankossa taimimultaa, perliittiä ja vettä. On ihana möyhiä niitä sekaisin. Upottaa kädet multaan.  Siinä on aina jotakin alkukantaista. Nyt ruukut ovat vallanneet keittiön toisen pöydän. Niitä on makuuhuoneen isommalla pöydällä. Ihailen kasvun ihmettä. 

Minä kävin aikoinaan 13 vuotta kuntosalilla, ja sitten tuli tauko, joka kesti muistaakseni kolme vuotta. Nyt olen alkanut käydä siellä taas! Olen melkein ylpeä saavutuksestani. Kuntosaliharjoittelu on nyt myös vanhuuteen valmistautumista.

Teen etenkin jalkoja, koska niihin voi tulla nivelrikko ja lopuksi polviproteesien asentaminen, samoin lonkkiin. Teen toki muitakin lihasryhmiä. Käyn viitenä päivänä viikossa lenkillä, ja lihaskuntoharjoittelua suositellaan kaksi kertaa viikossa. Ja näin teen.

Kaikkiaan minulla menee nyt  melko hyvin niin, että en ajattele Veraa melkein jatkuvasti. Tunnen, että Vera on iloinen, että näin on.

  

Miksi on hyvä kehua?

Minä kehun melko helposti etenkin läheisiäni. Olen itse tottunut olemaan vähästäkin kiitollinen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että  jouduin tekemään kovasti maatalon töitä sen jälkeen, kun täytin kymmenen vuotta. En saanut perheeltäni koskaan kiitosta tai kehuja paitsi koulutodistuksista.  Ennen kymmentä ikävuotta sain seikkailla ja leikkiä vapaasti. Lapsuudessani etenkin kesät olivat onnellisia.

Työpaikoissani on ollut sellaiset pomot, joilta en ole saanut kuulla kiitosta. Ehkä he eivät vain osanneet kehua ja kiittää. Ei minua, eikä muita. Sen sijaan kerkeästi annettiin ne kielteiset palautteet. Mutta tällainen ei nujertanut minua. Ei ollenkaan.

Jokainen tarvitsee ainakin joskus myönteistä palautetta, kiitosta ja kehuja. Myönteisellä palautteella on suuri voima.Se nostaa mielialaa ja auttaa jaksamaan. Miten hyvä olisi kuulla läheiseltä ihmiseltä, että olet minulle tärkeä ja hyvä noin.

Suomalaisilla työpaikoilla yleensäkin on valtava pula myönteisestä palautteesta. Ihmiset kokevat, että heidän työtään ei nähdä eikä työsuorituksia arvosteta. Jos työpaikan ilmapiiriä halutaan parantaa, kannattaa antaa enemmän hyvää palautetta. Tätä monet esihenkilöt eivät ymmärrä, ja työpaikoilla voi olla ikävä ilmapiiri.

Niin mukavalta kuin myönteinen palaute voi tuntua, sen tiellä on esteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kehuminen olisi jonkinlaista hömppää eikä perustuisi tosiasioihin.

Kehumista vähentää myös se, että kehuminen tuntuu joidenkin mielestä kiusalliselta. Kehuja itse vaivaantuu, ja sama voi tapahtua kehumisen kohteelle. Kiitoksen saaja kyllä kestäisi hetkellisen nolostumisen, ja jälkikäteen kiitos tuntuu hyvältä.

Suomalaisessa kulttuurissa myönteinen palaute pidetään usein piilossa. Tähän ei kannata kuitenkaa takertua, vaan antaa myönteistä palautetta, kun siihen on aihetta.

Suomalaisessa kasvatusperinteessä on pelätty, että lapsi ylpistyy, jos häntä kehuu paljon. Lapselle voi toisaalta tehdä hallaa, jos häntä kehuu katteettomasti vääristä asioista. Jos lapsi kuulee jatkuvasti olevansa mahtava ja muita parempi, hän voi kasvaa ylimieliseksi. Lasta kannattaa kehua perustellusti.

Kun myönteinen palaute kiinnittyy johonkin, eikä leiju vain epämääräisenä ylistyksenä, se on hyväksi lapselle, eikä hän tuolloin tunne itesään vain  kaikkivoipaiseksi. Lapselle voi sanoa esimerkiksi, että on hienoa, kun onnistuit kokeessa. Luit siihen niin hyvin, että se tuotti tulosta.

Jos kehuminen on epäaitoa, se on imartelua ja lähinnä manipulaatiota.Imartelulla on muita tavoitteita kun hyvän palautteen antaminen. Imartelija haluaa hyötyä kohteestaan ja saada taivuteltua hänet omaan tahtoonsa. Usein epäaidon kehumisen tunnistaa siitä, ettei se tunnu hyvältä, sekä kehon kieli ja elekieli ovat ristiriidassa puheen kanssa.

Vilpitön hyvä palaute saa voimansa antajan aidosta kiitollisuuden tunteesta. Aito kiitos näkyy ja tuntuu eleissä, ilmeissä, äänenpainossa, katseen suunnassa ja mikroilmeissä. Kiittäjä ja kiitoksen saaja aistivat toisensa tunnetilat. Tunteet tarttuvat ja ilo leviää.

 

Lähteet: Voi hyvin 6/2021, kuvat omat

Käden puristusvoima kertoo paljon terveydestä

 

Käden puristusvoima kertoo paljon lihaskunnosta, elintavoista ja terveydestä. Puristusvoima voi myös ennustaa keski-ikäisen tulevia sairauksia ja elinvuosia.

Onko sinulle tuttu kokemus, ettet saa esimerkiksi hillopurkkia auki? Tämä arkinen askare voi paljastaa yllättävän paljon terveydentilasta.

Puristusvoiman heikkeneminen ei ole vain vanhojen ihmisten murhe, sillä lihasmassa ja lihasvoima alkavat heikentyä jo 30 ikävuoden jälkeen, ja muutokset näkyvät myös puristusvoimassa.

Tästä syystä voidaan päätellä paljon yleisestä lihasvoimasta, terveydentilasta, toimintakyvystä, tiettyjen sairauksien ja kuolleisuuden riskistä.

Puristusvoimasta voi ennustaa varhain etenkin aineenvaihdunnallisia sairauksia, kuten sydän- ja verenkiertosairauksia ja kakkostyypin diabetesta. Tämä johtuu lihaksen kyvystä varastoida glukoosia ja proteiinia sekä sen tärkeästä roolista yleisessä aineenvaihdunnassa.

Joidenkin tutkimusten mukaan puristusvoima voi jopa ennustaa todennäköisyyttä sairastua dementiaan, masennukseen ja syöpään. Tätä on kyllä vaikea uskoa.

Vähentynyt puristusvoima voi kertoa yleisen peruskunnon, etenkin lihaskunnon, heikentymisestä. Hengästyttääkö portaissa? Tai onko sohvalta vaikeuksia ponnistaa ylös?

Nämä ovat merkkejä siitä, että omiin elintapoihin ja lihaskuntoon tulisi kiinnittää huomiota. Pelkän puristusvoiman harjaannuttamisen sijaan on tärkeämpää kohentaa yleistä lihasvoimaa ja kuntoa sekä kiinnittää huomiota yleiseen lihasvoimaan ja terveisiin elintapoihin.

Viimeistään keski-iästä lähtien yleistä lihaskuntoa tulisi harjoittaa vähintään kahdesti viikossa.

Naisilla vaikutukset näkyvät miehiä nopeammin, sillä naisten lihasvoima on lähtökohtaisesti pienempi kuin miehillä. Estrogeenin väheneminen vaihdevuosien aikaan edistää lihasmassan korvautumista rasvalla. Vaikka lihasvoiman vähenemistä ei voi täysin pysäyttää, sitä voi kehittää pienelläkin harjoittelulla vielä 90-vuotiaanakin.

Mitä varhaisemmin sairauksien riskitekijöitä tunnistetaan, sitä paremmin niiden puhkeamista voi ennaltaehkäistä lihaskuntoharjoittelulla ja terveellisillä elintavoilla, kuten monipuolisella arkiliikunnalla ja ravinnolla, riittävällä unella ja tupakoinnin lopettamisella. Perimällä on myös vaikutusta.

Perinnöllisesti heikolla puristusvoimalla on yhteys heikompaan toimintakykyyn ja se ennustaa myös tiettyjä sairauksia ja ennenaikaisen kuolemanriskiä.

Kohdennetusti puristusvoimaa voi harjoitella pienestikin, esimerkiksi puristamalla pientä joustavaa treenipalloa, puristamalla keittiörätin kuivaksi tai roikkumalla tangosta.

Roikkumista voi aluksi kokeilla pitämällä jalat maassa, ja aloittelijalle jo kymmenen sekunnin roikkuminen on  erinomainen suoritus. Kun oma roikkumisen maksimiaika on tiedossa, sen jälkeen voi harjoituksena roikkua tästä maksimiajasta puolet useamman kerran päivässä, jotta nivelet eivät kuormitu liikaa.

Roikkuminen kehittää ryhdin ja ylävartalon lihaksiston lisäksi puristusvoimaa ja voimakestävyyttä, joka auttaa muun muassa kauppakassien kantamista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.3.2023, kuvat Pixabay

Surutyöni 135.

 

Rakas  22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Tunnetila nyt: Sydän sulkeutuu aina vain, kuivuu ja kovettuu surusta. Punaisenkarvainen meri lähestyy. Uhkaa. Talossamme on kaikki peilit peitetty lakanoin. Suren sinua Vera. Aina.

Nyt on pitkäperjantai. Me emme miehen kanssa juhli pääsiäistä. Se vain lisäisi surua kuten kaikki juhlapyhät. Haudalle viemme narsisseja. Tuntuu melkein pahalta, kun etenkin Instagramissa ihmiset esittelevät pääsiäiskoristeitaan. Ja puhuvat pääsiäisviikosta vaikka tämä on teologisesti hiljainen viikko.

Jos muistan oikein pääsiäispäivien teologiaa, menneenä palmusunnuntaina Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasillaan. Kiirastorstaina hänet vangittiin. Pitkäperjantaina hänet ristiinnaulittiin. Lauantaina, lankalauantaina, Jeesus oli kuollut. Ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina hän nousi kuolleista, ja toisena pääsiäissunnuntaina ylösnousemusta juhlittiin. Vaikka en ole ns. uskovainen, haluan muistaa pääsiäisen teologisen - tai ehkä mytologisen - perustan. Myöhemmin pääsiäiseen on tulleet puput, tiput, suklaamunat, rairuoho, narsissit ja muut koristeet. Nämä ehkä symboloivat uutta elämää -  Jeesuksen jälleensyntymää.

Vaikka suurin osa suomalaisista on kulttuurikristittyjä, eli viettävät juhlia ilman teologista merkitystä, olen itsekseni sitä mieltä, että jotakin olisi hyvä muistaa juhlan teologisesta merkityksestä. Se on yleissivistystä. Nyt minä paasasin.

Alun alkaen muinaisessa Kreikassa pääsiäisen aika oli luonnon heräämisen ja maan jumalan Demeterin ja Persefonin juhla.

Demeterillä oli tytär Persefone,    jonka manalan jumala Haades ryösti   manalaan. Jumalat sallivat Persefonen tulla äitinsä luo kerran vuodessa, jolloin maa ja kasvit alkoivat kukoistaa.

Tähän liittyi juhla, joka oli  melko raisu. Ihmiset kirmasivat alastomana pitkin maita ja mantuja ja harrastivat seksiä.

Kristinusko okkupoi, valtasi, juhlan itselleen. Sille annettiin kristillinen merkitys, ja kirmailu loppui.

Kyläilin menneellä viikolla yhden ystäväni luona. Meillä oli rattoisaa - kuten aina. Keskusteltiin politiikasta ja kukista, kun ystävänikin on eräänlainen kukkahullu ja erittäin kiinnostunut politiikasta. Kahvia kermalla ja sitruunakakkua, jonka toin ystävälle.

Minä olen pitkästä aikaa innostunut jostakin Veran kuoleman jälkeen, nimittäin kukkien taimikasvatuksesta!! En lakkaa ihmettelemästä hentoja, vaaleanvihreitä pikkaisia ja suloisia taimia, jotka nousevat mullasta.

Viikko sitten kylvin kylvölaatikoihin, joiden virkaa toimittivat kaksi broilerirasiaa, yksi iso pakastuslaatikko ja yksi oikea kylvölaatikko. Kylvin etenkin köynnöskukkia: krassia, aitoelämänlankaa, tuoksuhernettä, mustasilmäsusannaa ja kelloköynnöstä. Kylvin myös jättikurpitsaa, mikä oli liian aikaista.

Kylvökset itivät mielestäni nopeasti, viikossa. Hellin niitä. Vähän myöhemmin kylvän ruusupapua, leijonankitaa ja lyhytkasvuisia auringonkukkia. En ole ollenkaan varma, että saan taimista istutuskelpoisia kesän alussa. Mutta nautitaan nyt kuitenkin tästä taimikasvatuksesta.

Kylvölaatikoissa oli merkkilaput, joihin kirjoitin kunkin kukan nimen. Muutaman päivän päästä huomasin, ettei merkkilapuissa ollut enää tekstiä. Olin käyttänyt vesiliukoista tussia. Olin sumuttanut multaa paljon, jotta taimet itäisivät lämmössä ja kosteudessa. Nyt kun en tiedä, mikä taimi kukin on, en tiedä myöskään monta tainta istutan yhteen ruukkuun kouliessa. Ja samaan ruukkuun saattaa tulla eri kukkia. No, mennään sormituntumalla. Olen hömelö puutarhuri. 

Kuulun yhteen yhdistykseen, jonka virallinen kokous oli tiistaina. En tiedä, mikä jäseniin on nyt mennyt, mutta pulina oli kovaa, vaikka kävimme esityslistaa läpi. Puheenjohtajan olisi pitänyt käyttää pamppuaan useammin. En tiedä, mikä häneenkin on tullut. Kaaosta koko kokous. Olin ahdistunut ja olisin halunnut huutaa: nyt turpa kiinni. Kokous kesti aivan liian pitkään.

Paniikkikohtaukset pysyvät nyt poissa saamani lääkityksen avulla. Tämä tuntuu aivan ihmeelliseltä! Uskallan liikkua nyt missä vain, kun ei tarvitse pelätä, että paniikkikohtaus tulee. On alkanut aivan uusi elämä. Tämäkin auttaa surussa.

Vaalit olivat hyvin jännittävät. Tuloslähetys oli hyvin tehty, puheenjohtajien haastattelut hyviä ja etenkin tulosten seuraaminen mielenkiintoista. Surettaa vain, että oma puolueeni vihreät menetti niin monta paikkaa. Puolue hävisi vaalit, vaikka pitää yllä aktiivisimmin keskustelua ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. 

Teille kaikille, jotka juhlitte   pääsiäistä:

Iloista pääsiäistä!

Aina ilman seksiä

 

Hesarissa tilanteesta kertoo Anne: Nolous, suru ja kaipuu. Nämä tunteet ovat päällimäisenä Annen mielessä. Nolous on näistä tunteista kaikkein päällimmäinen. Syy tähän tunteeseen on ikä. Anne on  vähän päälle kolmekymppinen, eikä hänellä ole ollut elämässään lainkaan seksiä.

"Kliseisesti varsinkin syntymäpäivät ovat hankalia. Kun täytin 30, katsoin ympärillä olevia ihmisiä ja vertasin itseäni heihin. Heillä oli parisuhteet ja perheet, itselläni oli vain työ."

Anne jää sivulliseksi, kun ystävät puhuvat parisuhteistaan, seksikumppaneistaan tai yhden yön jutuistaan. "Ulkoisesti naureskelen, kiusoittelen ja olen mukana. Mutta sisäisesti tunnen noloutta ja epävarmuutta."

Vain lähin ystäväpiiri tietää, ettei hänellä ole ollut seurustelusuhteita eikä seksiä.

Anne kokee myös surua ja kaipausta. Hän kaipaa parisuhdetta ja läheisyyttä. Seksi olisi hyvä lisä. "En koe, että olen menettänyt elämässä mitään elintärkeää. Mutta haluaisin tietää, miltä kaikki tuo tuntuu." 

Anne kertoo, että yksi syy hänen kokemattomuuteensa ehkä on oman alan naisvaltaisuus. Opiskeluaikana ja työelämässä potentiaalisten miesten kohtaaminen on ollut vaikeaa.

Ystäväpiirissä on  vähän ihmisiä, jotka olisivat valmiita lähtemään esimerkiksi yöelämään Annen kanssa, koska valtaosa Annen ystävistä elää parisuhteessa, eikä heillä ole tarvetta etsiä elämäänsä ketään.

Muutama vuosi sitten Anne latasi Tinderin. Hän  jutteli muutaman ihmisen kanssa, mutta ei ole tavannut kasvotusten juuri ketään. Hänen oma kokemattomuutensa vaikuttaa myös uskallukseen tehdä aloitteita ja osoittaa kiinnostusta.

Anne on käynyt psykoterapiassa masennuksen vuoksi. Jonkin verran pykoterapeutin kanssa on käyty läpi myös seksuaalista kokemattomuutta, vaikka se ei ole Annen suora syy masennukseen.

Psykoterapiassa Anne on opetellut olemaan itseään kohtaan armollisempi. Samaa näkökulmaa hän koettaa soveltaa omaan kokemattomuuteensa.

_ _ _ _ _ _ _ _

Seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa sanoo, että seksuaalisen kokemattomuuden taustalla voi olla hyvin monisyisiä vyyhtejä.

Se voi olla puhdas sattuma tai pelko kohdata toisia ihmisiä.

Jos suhteissa kokee olevansa myöhässä liikenteessä, saattaa alkaa vältellä kontakteja, vaikka haluaisikin elämäänsä seksikokemuksia.

Joissakin tapauksissa kokemattomuus linkittyy myös yksinäisyyteen. Kaikilla ei ole edes ystävää, jonka kanssa puhua.

Kokemattomuuden tilannetta eivät ainakaan helpota yhteiskunnan odotukset, joiden mukaan tietyt asiat koetaan tiettyyn ikään mennessä.

Usein oma kokemattomuus tuntuu pahalta silloin, kun ajautuu keskustelemaan muiden kanssa seksistä ja seksuaalisuudesta.

Vielä 100 vuotta sitten etenkin naiset joutuivat häpeämään seksuaalista aktiivisuuttaan. Nyt taasen hävettää seksuaalinen kokemattomuus.

Suuressa roolissa on 1960-luvulla alkanut seksuaalinen vapautuminen. Tällä hetkellä normina on seksuaalisen täyteinen elämä.

Seksuaalisella vapautumisella on ehdottamasti ollut paikkansa. Naiset saavat olla seksuaalisesti aktiivisia, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet, ja erilaiset suhdemuodot ovat sallitumpia kuin ennen.

100 vuotta sitten oli myös normi, että jos nainen sai avioliiton ulkopuolisen lapsen, hänet syrjäytettiin yhteiskunnasta. Nyt normi toimii niin, että seksuaalisesti kokemattomat jäävät paitsi yhteiskunnan parisuhdetta ja  perhettä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.3.2023, kuvat omat

Mielenterveyden häiriö vai vain arjen haaste

 

Tämä juttu ei koske suoranaisesti diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä esimerkiksi yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai pakkoneurooseja, joita en halua vähätellä. Liikutaan enemmän niin sanotussa tavallisissa ongelmissa.

Ahdistaa, väsyttää ja keskittyminenkin pätkii. Miksi halutaan ratkaisuksi mieluummin diagnoosi, vaikka syy voisi löytyä omista elintavoista ja jopa maailmantilanteesta?

Nykyisin meillä tuntuu olevan taipumus diagnosoida  julkkiksia, Putinia, ystäviä, perheeenjäseniä ja ennen kaikkea: itseämme.

Mielenterveydestä keskustellaa todella paljon, koska tietoisuus psyykkisistä ongelmista on kasvanut valtavasti. Sometilit antavat tarttumapintaa oman mielen kiemuroihin. Etenkin nuorten parissa suosittu väylä tähän ovat TikTok-videot.

 

Ihmiset haluavat ymmärtää itseä ja muita. Epävarmuus koetaan ahdistavana. Kaikki kokevat joskus vaikeita tunteita - toiset enemmän kuin toiset, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Markus Jokela.

Jokelan mukaan psykiatrisesta luokittelusta on tullut yksinkertaistava tapa kuvata mielenterveyden oireilua. Ihmiset päätyvät etsimään itseymmärrystä diagnoosiluokista. Diagnoosiin samaistuminen saattaa vähentää ulkopuolisuuden tunnetta - muillakin on vastaavia ongelmia.

Ihmisillä on tyypillistä suosia yksinkertaistavia selityksiä monimutkaisen sijaan. Mutta todellisuudessa psykiatristen ongelmien taustalta paljastuu usein monia tekijöitä - on huonoja valintoja, vastoinkäymisiä, kiusaamista, perintötekijöitä ja muita kokemuksia, joita voi olla kivuliasta kohdata.

Huonot uutiset maailmalta eivät helpota kenenkään oloa, mutta  erityisen herkästi niihin reagoivat ne, joiden mieli on muutenkin huono.

Koronapandemian myötä ahdistuneisuushäiriöiden diagnoosit  kasvoi  hurjat 28 prosenttia.

Psykiatri Ellen Vornan ydinväite on, että hankala ahdistus on usein pohjimmiltaan jotain muuta kuin psykiatrinen sairaus. Kun jotakin ikävää on tapahtumaisillaan ja se ahdistaa, kyseessä on Vornan mielestä "todellinen ahdistus", ja se on luonnollinen ja välttämätön osa ihmisen tunneilmastoa - sitä ei voi lääkitä eikä siihen auta kofeiinittomuus tai mikään ruokavalio.

Toisinaan ihmiset ovat heti aamulla ahdistuneita, surullisia tai vihaisia ilman järkevää selitystä. Tällaista tilaa voidaan kutsua "vääristyneeksi ahdistukseksi". Selittämätön ahdistus voi viestiä kehon stressireaktiosta, jonka taustalla on fysiologisia syitä, kuten liikaa roskaruokaa, suolistobakteerien epätasapainoa, univajetta, liikkumattomuutta tai piilevää tulehdustilaa.

Lukuisat tutkimukset osoittavat liikunnan suuren merkityksen masennuksen hoidossa. Ei se todennäköisesti yksistään auta. Myös psykoterapiaa tai lääkitystä tarvitaan.

Monilla ahdistuneista voi olla jokin krooninen sairaus. Poikkeuksellisen monilla se on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Nykyisin pieniinkin kivun ja tuskan aiheisiin on tarjolla tutkittua tietoa ja hoitovaihtoehtoja. Mielenterveyden hoitomarkkinoilla on myös lyhyen koulutuksen käyneitä epäpäteviä terapeutteja. Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike ja siksi sitä ei saa käyttää muu kun psykoterapeuttikoulutuksen käynyt psykoterapeutti, ja siksi monet netin terapeutit ovat vain terapeutteja ei psykoterapeutteja.

Mielenterveydessä ei voi piirtää tarkkaa rajaa, milloin astutaan niin kutsutun häiriötilan alueelle.

Kaikki se, mitä saatamme ajatella mielenterveyden häiriönä - kuten huolestuneisuus, alakuloinen mieliala, harhaluulot - ovat aina olemassa väestössä. Eroja syntyy yksilöllisessä reagoimisessa, toiset ovat jo synnynnäisesti alttiimpia reagoimaan vastoinkäymisiin psyykkisin oirein.

Tarvitaan myös tarkkuutta ja valaistusta siihen, mitä psykiatriset häiriöt perimmiltään ovat. Suurin osa psyykkisestä kivusta on normaalia tunnevaihtelua ja olennainen osa elossa olemista.

Ehkä tarvitsemme tuskallisiakin kokemuksia tietääksemme, mitä onnellisuus on. Jatkuva onnellisuus on mahdoton idea.

Lähteet: Hyvä Terveys 01-2023, kuvat omat

Saunalla on paljon terveysvaikutuksia

Minä suorastaan rakastan saunomista ja kovia löylyjä. Minun kanssa saunoessa kannattaa suosiolla mennä alemmalle lauteelle. Tai  komentaa riittävän  napakasti, että vähennä vähän sitä veden lappomista kiukaalle. Saunan jälkeen nukun kuin tukki.

1)Sauna vaikuttaa sydämen terveyteen.

Säännöllinen ja tiheä saunominen vähentää merkittävästi riskiä sairastua korkean verenpaineen aiheuttamiin sydänsairauksiin.

Professori Jari Laukkasen  johdolla Itä-Suomen yliopistossa on tutkittu saunan vaikutuksia pitkään. 4-5 kertaa viikossa saunovilla kohonneen verenpaineen riski on lähes puolet pienempi kuin kerran viikossa saunovilla. Säännöllinen saunominen pitää myös elimistön tulehdusarvot pienempinä

2)Terveysvaikutusten syntymekanismi.

Terveysvaikutukset tulevat sydämen kuormittumisen ansiosta. Kun kehon lämpötila nousee, verisuonet laajenevat ja niiden sisäpinnan, endoteelin, toiminta paranee. Tämän seurauksena verenpaine laskee. 

3)Saunominen lievittää kipuja.

Tiheästi saunominen auttaa nivel- ja lihaskipuihin. Kehon lämpötilan nousun seurauksena stressihormonien määrä vähenee, ja mielihyvähormonien, oksitosiinin ja endorfiinin, eritys lisääntyy. Tämän vuoksi kivun tuntemus lievenee.

4)Sauna rentouttaa.

Varmasti miltei jokainen suomalainen tietää tämän. Verenpaineen laskun lisäksi sauna tosiaan rentouttaa. Suomalaisille sauna on miltei pyhä paikka, ja saunominen rituaali. Ihminen voi kääntyä sisäänpäin tutkiskelemaan itseään ja nauttimaan löylyistä. Ihminen puhdistuu. Levollisuus valtaa mielen.

5)Saunominen pidentää ikää.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa on havaittu, että saunominen

pidentää ikää.

6)Saunominen vaikuttaa aivojen toimintaan.

Saunominen laajentaa verisuonia ja lisää niiden kimmoisuutta, mikä vaikuttaa aivojen toimintaan. Myös aivot hyötyvät  verenpaineen laskusta. Kohonnut verenpaine on aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijä. Paljon saunovilla on tutkitusti pienentynyt aivoinfarktin vaara. Saunominen vähentää myös riskiä sairastua muistisairauksiin.

7)Saunominen tuo hyvät unet.

Sauna voi parantaa unenlaatua, etenkin  kun ei juo alkoholia, eikä mene täydellä vatsalla nukkumaan. Autonominen hermosto rauhoittuu. Nukkumaan kannattaa mennä vasta parin tunnin päästä saunomisesta.

Lähteet: ET terveys 29.5.2019. Kuvat Pixabay.