Mielenterveyden häiriö vai vain arjen haaste

 

Tämä juttu ei koske suoranaisesti diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä esimerkiksi yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai pakkoneurooseja, joita en halua vähätellä. Liikutaan enemmän niin sanotussa tavallisissa ongelmissa.

Ahdistaa, väsyttää ja keskittyminenkin pätkii. Miksi halutaan ratkaisuksi mieluummin diagnoosi, vaikka syy voisi löytyä omista elintavoista ja jopa maailmantilanteesta?

Nykyisin meillä tuntuu olevan taipumus diagnosoida  julkkiksia, Putinia, ystäviä, perheeenjäseniä ja ennen kaikkea: itseämme.

Mielenterveydestä keskustellaa todella paljon, koska tietoisuus psyykkisistä ongelmista on kasvanut valtavasti. Sometilit antavat tarttumapintaa oman mielen kiemuroihin. Etenkin nuorten parissa suosittu väylä tähän ovat TikTok-videot.

 

Ihmiset haluavat ymmärtää itseä ja muita. Epävarmuus koetaan ahdistavana. Kaikki kokevat joskus vaikeita tunteita - toiset enemmän kuin toiset, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Markus Jokela.

Jokelan mukaan psykiatrisesta luokittelusta on tullut yksinkertaistava tapa kuvata mielenterveyden oireilua. Ihmiset päätyvät etsimään itseymmärrystä diagnoosiluokista. Diagnoosiin samaistuminen saattaa vähentää ulkopuolisuuden tunnetta - muillakin on vastaavia ongelmia.

Ihmisillä on tyypillistä suosia yksinkertaistavia selityksiä monimutkaisen sijaan. Mutta todellisuudessa psykiatristen ongelmien taustalta paljastuu usein monia tekijöitä - on huonoja valintoja, vastoinkäymisiä, kiusaamista, perintötekijöitä ja muita kokemuksia, joita voi olla kivuliasta kohdata.

Huonot uutiset maailmalta eivät helpota kenenkään oloa, mutta  erityisen herkästi niihin reagoivat ne, joiden mieli on muutenkin huono.

Koronapandemian myötä ahdistuneisuushäiriöiden diagnoosit  kasvoi  hurjat 28 prosenttia.

Psykiatri Ellen Vornan ydinväite on, että hankala ahdistus on usein pohjimmiltaan jotain muuta kuin psykiatrinen sairaus. Kun jotakin ikävää on tapahtumaisillaan ja se ahdistaa, kyseessä on Vornan mielestä "todellinen ahdistus", ja se on luonnollinen ja välttämätön osa ihmisen tunneilmastoa - sitä ei voi lääkitä eikä siihen auta kofeiinittomuus tai mikään ruokavalio.

Toisinaan ihmiset ovat heti aamulla ahdistuneita, surullisia tai vihaisia ilman järkevää selitystä. Tällaista tilaa voidaan kutsua "vääristyneeksi ahdistukseksi". Selittämätön ahdistus voi viestiä kehon stressireaktiosta, jonka taustalla on fysiologisia syitä, kuten liikaa roskaruokaa, suolistobakteerien epätasapainoa, univajetta, liikkumattomuutta tai piilevää tulehdustilaa.

Lukuisat tutkimukset osoittavat liikunnan suuren merkityksen masennuksen hoidossa. Ei se todennäköisesti yksistään auta. Myös psykoterapiaa tai lääkitystä tarvitaan.

Monilla ahdistuneista voi olla jokin krooninen sairaus. Poikkeuksellisen monilla se on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Nykyisin pieniinkin kivun ja tuskan aiheisiin on tarjolla tutkittua tietoa ja hoitovaihtoehtoja. Mielenterveyden hoitomarkkinoilla on myös lyhyen koulutuksen käyneitä epäpäteviä terapeutteja. Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike ja siksi sitä ei saa käyttää muu kun psykoterapeuttikoulutuksen käynyt psykoterapeutti, ja siksi monet netin terapeutit ovat vain terapeutteja ei psykoterapeutteja.

Mielenterveydessä ei voi piirtää tarkkaa rajaa, milloin astutaan niin kutsutun häiriötilan alueelle.

Kaikki se, mitä saatamme ajatella mielenterveyden häiriönä - kuten huolestuneisuus, alakuloinen mieliala, harhaluulot - ovat aina olemassa väestössä. Eroja syntyy yksilöllisessä reagoimisessa, toiset ovat jo synnynnäisesti alttiimpia reagoimaan vastoinkäymisiin psyykkisin oirein.

Tarvitaan myös tarkkuutta ja valaistusta siihen, mitä psykiatriset häiriöt perimmiltään ovat. Suurin osa psyykkisestä kivusta on normaalia tunnevaihtelua ja olennainen osa elossa olemista.

Ehkä tarvitsemme tuskallisiakin kokemuksia tietääksemme, mitä onnellisuus on. Jatkuva onnellisuus on mahdoton idea.

Lähteet: Hyvä Terveys 01-2023, kuvat omat