Surutyöni 97.

 

Veralla oli rota-virusvatsatauti. Hän joutui olemaan sairaalassa melkein viikon. Me miehen kanssa vuorottelimme hänen luonaan. Nukuimme patjoilla lattialla. Muistan, kuinka huolestunut olinkaan ennen kuin sairauden syy selvisi. Vera oli reipas pieni tyttönen, aina hymy herkässä, vaikka oli varmasti välillä pahakin olo. En muista, olenko jo laittanut tämän kuvan blogipostaukseen.

Rakas Vera kuoli yllättäen nukkuessaan. Kuolinsyytä ei saatu selville. Kuolinsyyraportissa luki "syy tuntematon".  Vera oli terve ja hyväkuntoinen opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Teen surutyötä.

Olin tässä ruokamarketissa yhtenä päivänä ja liukastuin lumeen kaupan aulassa. Kaaduin selälleni ja siinä retkotin, akankutale. Selkää vihlaisi. Jotkut ihmiset  nauroivat.  Onneksi oli auttavaisia ihmisiäkin. Yritin punnertaa itse ylös. Ei onnistunut. Ja joku jo sanoi, että onko tuo ämmä kännissä! Sitten ystävällinen naisihminen nosti minua ylös takaapäin. Pääsin jaloilleni, mutta selkää vihloi. Konkkasin sitten kuin hyvin vanha mummo ruokaostokset läpi.

Kotona selkä oli kipeä alhaalta. Rupesin makoilemaan ja panin pakastevihannespussin kipeään kohtaan. Eipä juuri auttanut. Luulen, että kipu on aivan lihasperäistä. Ei mitään välilevyn pullistumia, vinksahtaneita nikamia tai issiaissärkyä. Vaikka selkään sattuu, paras tapa hoitaa sitä on liikkuminen. En mene turhaan lääkäriin vaan yritän kerrankin olla kärsivällinen ja elää toivossa, että särky menee pois menojaan. 

Selästä huolimatta tai sen takia olen tehnyt paljon lumitöitä. Pidän siitä,  näkee heti kättensä työn tuloksen ja tulee hyvä mieli. Ajattelen, että miten Vera suhtautuisi lumitöihin. Hän panisi varmaan tuulemaan.

Tuntuu, että minulla on aika Veran kanssa ja aika Veran jälkeen. Ajatukset risteilevät toisesta toiseen. Näen edelleen Veraa mielikuvissani monta kertaa päivittäin.

Suru on kuin vähän lahot tikapuut, joita pitkin on uskallettava kivuta ylös. Ylhäältä surun maantiede ja kartastot. En pysty kulkemaan. Eksyn tuskaan.Suru ei ole mitään sellaista kaunista kuin lakastunut kukkanen, tuuli tai veden väreily. Suru on myös rumaa, ei vain kaunista. Suru ruhjoo surijaa. Entinen minä kuolee pois ja uusi syntyy vähitellen. Olen tässä vaiheessa. Minkälainen minä nyt olen lapseni kuoleman jälkeen?

Ehkäpä Vera on kuitenkin kuin valo, joka on lisääntynyt nyt kevättalvella. Nukun jo tuntia vähemmän kuin yleensä. Minä olen tavallaan liikanukkunut syksyn ja talven jopa 11 tuntia yössä. Vähitellen se laski yhdeksään, nyt nukun kahdeksan tuntia.

Kun katumus pysyy

 

Minä en paljoa kadu menneisyydestä. Jonkin verran kyllä ammatinvalintaa. Halusin lääkäriksi yläasteelta lukion toiseen luokkaan. Sitten hurahdin hipiksi ja lääkärin ammatti ei tuntunut lainkaan hohdokkaalta. Hah! Halusin puutarhuriksi tai joogaohjaajaaksi. Puutarhuriksi opiskelinkin ja työkokemus oli vuosi Tanskassa isossa puutarhassa. Päädyin maailmalla matkatkustamisen jälkeen opiskelemaan psykologiaa, uskontotiedettä, filosofiaa, kasvatustiedettä, kirjallisuustiedettä ja teologiaa Turun yliopistossa.

Joten turhaan lukiossa opiskelin pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Olen matemaattisesti jonkin verran lahjakas, vaikka työtä teetti nämä matemaattiset aineet. Luonnontieteellinen maailmankatsomus ei sopinut hipille vaan mystiikka kyllä.

Olen ajatellut, että ehkä en olisi sen onnellisempi, vaikka olisin lääkäri. Samat haasteet elämässä. Ja olisin varmasti valvonut öitä miettien potilaitani.

Katumus rasittaa lähes kaikkia jossakin vaiheessa elämää. Joskus tähän tunteeseen voi jäädä kiinni jopa vuosien ajaksi. Menneiden vatvoimisesta olisi hyvä päästä irti, sillä pitkään jatkuessaan se voi suistaa ihmisen masennukseen.

On mahdotonta elää niin, ettei ikinä kadu mitään, sillä katumuksen tunne kuuluu tiiviisti ihmisyyteen. Joillakin ihmisillä katumus voi tosin mennä niin nopeasti ohi, että he eivät pidemmällä aikavälillä tunne katuvansa.

Katumus voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monella tapaa negatiivisesti. Jatkuva menneisyyden vatvominen ja murehtiminen on ihmismielelle kuormittavaa.

Ihminen voi pyörittää ajatusta siitä, kuinka olisi pitänyt tehdä toisin, jotta elämä olisi nyt onnellisempaa. Tämä lisää ahdistusta ja stressiä, mikä puolestaan voi johtaa uniongelmiin tai jopa masennukseen. Katumuksen syövereihin uppoamainen voi vaikuttaa jopa ihmisen kognitiivisiin kykyihin.

Toimintakyky töissä ja elämässä voi häiriintyä, jos energiaa kuluu katumiseen. Myös itsetunto häiriintyy, jos syyllistää itseään jatkuvasti menneisyydestään.

Katumuksen aiheita on muun muassa parisuhde, ammatinvalinta, asuinpaikka tai kännimokailut. Moni katuu menetettyjä mahdollisuuksiaan. Usea toivoo, että olisi kertonut läheisilleen aiemmin tai useammin rakastavansa heitä.

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että ihmiset katuvat eniten niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä.

Näkökulman vaihtaminen voi auttaa irtaantumaan katumuksesta. Voin sanoa itselleen, että lopulta ei voi tietää, olisivatko asiat nyt paremmin, jos olisi tehnyt toisin.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 18.11.2021, kuvat omat

Työt ahdistaa jo sunnuntaina etukäteen

Miten voisi helpottaa sunnuntaisin iskevää stressiä ja ahdistusta alkavasta työviikosta? Sunnuntaiahdistuksen taustalla voi olla erilaisia syitä.

Voi olla, että työ on stressaavaa, ja tulevan maanantain kiireet huolestuttaa jo sunnuntaina. Kyse voi olla luopumisesta johtuvasta surusta, jota ihminen kokee viikonlopun vapauden jälkeen arjen koittaessa.

Tai sitten ahdistus voi johtua jopa unirytmistä. Viikonloppuisin saatetaan nukkua pidempään ja mennä myöhemmin nukkumaan. Kun ihminen tottuu siihen, että sunnuntain ja maanantain välinen yö voi olla huono, se voi alkaa huolettaa jo etukäteen.

Ahdistus tarkoittaa ihmisille eri asioita. Toisille se voi olla hieman epämukava olo, toiset se lamaannuttaa täysin.

Lievähkössä ahdistuksessa voi pysähtyä ja kuunnella itsessä herääviä ajatuksia ja tuntemuksia: miksi minussa tuntuu tältä?Usein ihminen yrittää sysätä ahdistuksen pois. On kuitenkin hyvä pysähtyä kuulostelemaan, mitä ajatuksia ahdistukseen liittyy. Tällä tavalla voi päästä kiinni ahdistuksen varsinaisiin juurisyihin.

Miettimisen rinnalle voi ottaa kirjoittamisen, voi kirjoittaa ylös huolet ja niihin liittyvät tuntemukset ja ajatukset. Kun ajatukset kirjoittaa ylös, ne pukee sanoiksi ja tulee samalla käsitelleeksi niitä. Sanoittaminen tapahtuu myös puhuessa.

Lievään ahdistukseen voi kokeilla hengitysharjoituksia. Ensin vedetään ilmaa sisään, ja sitten pidätetään sitä 30:een laskien ja puhalletaan ilma ulos. Syvähengityksessä aluksi vedetään ilmaa sisään mieluimmin nenän kautta kolmeen laskien. Sitten hengitetään ulos kuuteen laskien.

Kannattaisi katsoa aina työviikon päätteeksi, mitä jäi kesken ja mitä on odotettavissa ensiviikolla. On hyvä laittaa itselleen ylös, mitä on esimerkiksi muistettava maanantai aamuna.

Sunnuntaihadistus olisi syytä ottaa vakavasti, sillä työasioiden murehtiminen on pois palautumisesta. Palautumisessa on kyse siitä. että pystyy tekemään asioita, jotka tuovat muitakin ajatuksia kuin työ. Ne auttavat irrottautumaan stressistä ja työstä.

   

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.1.2022, kuvat omat

Surutyöni 96.

 

Rakas Vera tyttäremme kuoli vuosi sitten nukkuessaan. Hän oli hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei saatu selville. Kuolinsyyraportissa luki "syy tuntematon".

Olen viime aikoina ajatellut, että elämä olisi helpompaa, jos olisin uskovainen siinä merkityksessä, kun se yleensä käsitetään. Uskon kyllä Jumalaan, mutta varmaankin ehkä eri tavalla kuin uskovainen. Uskovaisen turvana on aina Jumala kaikkivaltias. Hän uskoo, että kaikki on Jumalan tahtoa, kaikki mitä tapahtuu hänelle itselleen. Jumala johdattaa ihmistä.

Kaikki on Jumalan tahtoa. Jumala siis tahtoi Veran kuoleman. Miten vihainenkaan olen ollut tästä. Käsittämätöntä.

Minä en halua olla ehdoton ja varma uskovainen. Jumala on rakkaus. Rakkautta me täällä olemme oppimassa. Jumala on lopulta mysteeri.

Kirkon opissa on asioita, joita en pysty uskomaan. Esimerkiksi neitseestä syntyminen, lopun ajat ja kuolleiden ylösnouseminen. Perkeleen olemassaolo. Kolmiyhteisen Jumalan ymmärrän.

Onko kaikki muiden uskontojen kannattajat pakanoita, joita pitää käännyttää? En usko tähän.

Luulin, että pahin suru helpottaa vuoden jälkeen. Olen edelleen tuskainen ja ahdistunut. Näen päivittäin Veran mielikuvissani. Suruystävälläni on samoin. Hän ei esimerkiksi jaksa siivota ja tehdä mitään. Hän suree eri tavalla tytärtään kuin minä.

Kirjoitan tähän blogiin asiatekstejä, jotka tavallaan pitävät minut koossa. Blogin kirjoittaminen on tärkeä päivärytmissäni. On ilo kirjoittaa. Sen aikana en ajattele Veran kuolemaa. Kaunokirjallista kirjoitan yöllä. Se ei oikein edisty. Saatan tuijottaa tyhjää ruutua puoli tuntia, ja sitten kirjoittaa vähän.

Miltä minusta tuntuu?

Olen ohut ja litteä. Kulunut. Aivot ja mieli. Kumisee tuska. Salpaus pimeässä. Lojuisin lietteessä alastomana ja tyhjänä, olen vain kuori.Talvi kylmää. Tappaa. Sanat helisevät vaivoin jäisessä riitteessä. Ne eivät pysty liikkumaan. Ei viestejä.

Laitan tähän loppuun otteen Sylvia Plathin runosta Terä.

Nainen on loppuun saatettu.

Hänen kuollut

ruumiinsa kantaa viimeistellyn työn hymyä,

kreikkalaisen  vääjäämättömyyden illuusio

leijailee hänen toogansa laskoksissa, hänen paljaat

jalkansa näyttävät sanovan:

tähän asti olemme tulleet, se on ohi.

Ilmastoystävällisiä valintoja ruoassa

En halua kehuskella itseäni, mutta miltei näin olen syönyt jo vuosikymmeniä. Tuo järvikalan suosiminen on minulle uudempi juttu. Järvikalaa, kuten särkeä ja lahnaa, on harvoin tarjolla paikallisessa ruokakaupassa. Kannattaisi ehkä käyttää vaikka särkisäilykkeitä. Niitä on jo saatavilla.  Noin kaksi vuotta sitten markkinoille tuli Järvikala-säilyke, joka maultaan peittoaa tonnikalan.

Ilmastonmuutoskriisi on jäänyt nyt koronakriisin varjoon. Mutta juuri kotona paljon ollessa, on helpompi keskittyä ilmastoystävällisen ruoan kokkaamiseen.

Seuraavaksi ilmastoystävällistä ruokaa:

• Porkkanaa, punajuurta, kaalia ja monipuolisesti muita satokauden vihanneksia. Etenkin avomaalla viljeltyjen juuresten ja vihannesten tuotanto on ekologista.
• Palkokasveja kuten papuja, linssejä ja herneitä. Palkokasvit ovat hyvä proteiinin lähde, jonka ilmastovaikutus on pienempi kuin lihan.

• Karpaloita, omenia ja muita satokauden marjoja ja hedelmiä. Marjojen hiilijalanjälki on pieni.
• 
  
• 
• Kotimaista täysjyväruista ja -kauraa. Kotimainen lähivilja on esimerkiksi riisiä ekologisempi valinta. 
• Kasvimaitoa esimerkiksi kauramaitoa tavallisen maidon sijaan. Viljelettömillä pelloilla on enemmän hiilinieluja.
• Rypsiöljyä ja muita kasviöljyjä. Rypsiöljyn ilmastovaikutus on pienempi kuin voin.
• Kotimaista järvikalaa ja muuta vastuullisesti pyydettyä kalaa. Järvikalan kalastus vähentää vesistöjen rehevöitymistä.

Lähteet: Voihyvin 9/2019, kuvat Pixabay

Uskalla kertoa mielipiteesi

 

Minä olin melkoinen neitisuorasuu  ja yhä rouva suorasuu. Olen impulsiivinen ihminen ja saatan puhua ensin ja sitten vasta ajatella. Tämä on johtanut joskus vaikeuksiin työpaikalla ja kotona miehen kanssa. Mutta noin yleisesti tämä on ollut hyvä tapa. Olen saanut omat rajat, itsetunnon ja voiman.

Oman mielipiteen kertomisen vaikeuden taustalla voi olla monia syitä. Saattaa olla, että omien ajatusten ilmaiseminen on vaikeaa isossa porukassa tai esimiehen läsnäollessa.

Ihmisen käytöstä leimaa usein tarve kuulua joukkoon. Halutaan olla samanlaisia kuin muut, ja siksi mukaudutaan ja halutaan miellyttää, eikä haluta nostaa esiin eriäviä mielipiteitä.

Moni voi pelätä sitä, että pidetään hankalana tai turhasta valittajana. Tämän vuoksi voi tuntua helpommalta mukautua toisten näkemykseen kuin kohdata toisen kielteinen reaktio.

Työpaikan kommunikaatio-ongelmien taustalla väijyy konfliktien pelko. Sen vaikeudet saattavat peilautua usein myös yksityiselämään ja ihmissuhteisiin.

Jos omaa mielipidettään ei pysty kertomaan muille, se vaikuttaa ennen pitkää minäkuvaan ja itsensä arvostamiseen. Jos on aina toisten kanssa samaa mieltä, voi menettää tunteen asioiden merkityksellisyydestä. Se voi pidemmälle vietynä vaikuttaa työssä jaksamiseen ja stressinhallintaan.

Oman mielipiteen kertomisella on hyviä puolia.Kokemus oman mielipiteen esiin tuomisesta lisää itseluottamusta, ja samalla uskottavuus muiden silmissä lisääntyy.

Ihminen voi harjoitella aivan konkreettisia sanamuotoja tilanteisiin, joissa tuntee halun sanoa oma mielipiteensä. Hän voi sanoa toiselle, että onpa mielenkiintoinen näkemys, mutta haluaisin, että tämäkin näkökulma tulisi huomioiduksi.

Valmistautuminen auttaa usein jännitykseen. Kannattaisi kirjoittaa ylös asioita, jotka haluaa saada sanotuksi. Jos rohkeus mielipiteen kertomiseen katoaa etenkin isommassa porukassa, kannattaa puhua ensin pienemmän porukan kanssa.

Myös aina voi kiinnittää huomiota pohjustukseen. Aluksi voi sanoa esimerkiksi, että minulla on asia, josta voi olla hieman vaikea puhua.

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.2.2022, kuvat omat

  

Isäksi vastoin tahtoa

Minä kyllä pystyn samaistumaan sellaiseen mieheen, jonka nainen on tietoisesti hankkiutunut raskaaksi kertomatta mitään miehelleen. Usein tällaisessa toiminnassa on halu saada sidottua kumppani itseensä, jos on ollut paljon vaikeuksia suhteessa, ja nainen on äärimmäisen rakastunut mieheen. Mutta onhan naisella oikeus saada lapsi ja oikeus elämäänsä. Ja miehelläkin myös oikeus elämäänsä.

Hesari keräsi kokemuksia siitä, miltä tuntuu tulla isäksi yllätyksenä. Miehiltä kysyttiin erityisesti siitä, miltä tuntuu tulla isäksi vastoin tahtoaan. Vastauksia tuli yli 200.

Yksi näistä miehistä oli Samuel. Kun kumppani kertoi raskaudestaan, yllätys oli niin suuri, että Samuel meni shokkitilaan. Hän ei muista noita aikoja kunnolla. Parisuhde ei ollut hyvä ja jo lopun lähellä.

Samuel ei halunnut lasta alle kolmikymppisenä. Olisi ollut vielä niin paljon tekemättä: matkustelua, nuoren miehen elämää. Hän ehdotti aborttia, johon kumppani ei suostunut. Lapsi syntyi, ja Samuelista tuli isä vastoin tahtoaan.

Mutta, mutta. Nyt Samuel on läheisissä väleissä lapsensa kanssa. Vauvan syntymän jälkeen Samuel  ja kumppani erosivat. Päätettiin, että lapsi asuu eniten isänsä luona, koska hän voisi tarjota lapselle vakaammat elinolosuhteet kuin äiti.

Heti lapsen syntymän jälkeen Samuelin pää löi tyhjää. Mutta sitten hän ryhdistäytyi ja ajatteli:"Että ei jumankauta. Olenko sittenkin isä vai täysin tunnevammainen."

Kyselyssä ne isät, jonka kumppani tuntui huijanneen itsensä raskaaksi, tunsivat vihaa, katkeruutta, surua.Isällä suhde lapseen oli yleensä jäänyt etäiseksi.

Samuel on varmuuden vuoksi käynyt asiantuntijoiden kuten psykoterapeutin vastaanotolla. Vähitellen vaikeat tunteet väistyivät. Samuel sanoo, että isäksi tulo oli suuri yllätys, mutta se toi mukanaan uuden ihmissuhteen lapsen kanssa. Ja se tuntuu elämän parhaalta ihmissuhteelta.

Samuelin tapaus on hieno ja ihanteellinen isän roolin ottamisessa, vaikka lapsen saaminen olisi epämiellyttävä yllätys. Hyvin monet miehet tällaisessa tilanteessa jättävät kumppaninsa ja lapsen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.2.2018, kuvat omat.