Tässä postauksessa on ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin ajatuksia laihduttamisesta ja painonhallinnasta.
Jos olet joskus laihduttanut, saatat ehkä tunnistaa kaavan. Aluksi paino laskee odotetusti. Pysyvä painonhallinta on kuitenkin vaikeaa, ja pudotetut kilot tulevat takaisin - joskus korkojen kera. Jossain vaiheessa yritetään taas laihduttaa, mutta jojoilu toistuu yhä uudelleen.
Arviolta jopa miljoona suomalainen yrittää vuosittain laihduttaa, mutta vain pieni osa heistä onnistuu pysyvästi.Tavallinen virhe, joka johtaa painon jojoiluun, on liian nopea laihduttaminen.
Nopeassa laihduttamisessa kilot karsivat sellaisella teholla tai tavalla, että elimistö menettää rasvakudoksen lisäksi lihasta. Elimistö ei haluaisi luopua lihaskudoksesta, joten se alkaa vastustaa laihtumista nälkää kasvattamalla, jotta ihminen alkaisi syödä enemmän.
Tiukka ja nopea laihduttaminen voi virittää elimistön nälkähormonit korkealle tasolle kuukausien tai joskus jopa vuoden ajaksi.
Tiukka laihdutus jättää liian kovan nälän ja ahmimisvietin, jota kutsutaan nälkävelaksi. Harva pystyy vastustamaan kovaksi yltyvää nälkää. Tiukan laihduttamisen aiheuttama nälkävelka ajaa ihmisen syömään enemmän, jolloin paino nousee.
Jotta ihminen laihtuisi, hänen pitää olla energiavajeessa. Energiavajeen jaksottaminen voisi olla hyödyllinen tapa ehkäistä painon jojoilua. On alustavaa näyttöä siitä, että pätkälaihduttamisella lopputulos pysyy paremmin eikä jojoilu ole niin todennäköistä.
Moni ajattelee, että laihduttamiseen riittää, että syö vähemmän ja liikkuu enemmän kuin tavallisesti.
Painon pudottaminen on kuitenkin iso muutosprosessi, jossa tarvitaan paljon voimavaroja. Ennen laihduttamista pitäisi pohtia, riittävätkö voimavarat muutokseen. Tämä vaihe on tärkeä osaa onnistunutta painonhallintaa. Monilla ihmisillä paino jojoilee siksi, että he eivät ole kiinnittäneet huomiota voimavaroihinsa ja jaksamiseen.
Jos on väsynyt ja stressantunut, laihduttamiseen ei ole resursseja, vaan se vie ne vähätkin voimavarat. Mitä väsyneempi on, sitä tärkeämpää on tehdä elämäntapamuutos maltillisesti.
Tiukan itsekurin sijaan laihduttajan on tärkeä opetella psykologista joustavuutta, mutta nopeilla dieteillä syömiselle laaditaan sääntöjä ja satunnaisita herkuista ahdistutaan.
Joustavuuden opetteleminen tarkoittaa, ettei ole itselle ankara. Painonhallinnassa ei ole kyse siitä, että joka päivä pitää olla kympin oppilas, joka onnistuu kaikessa. Sen sijaan kyseessä on opettelurosessi, jossa kaikki ei aina onnistukkaan. Meillä on päiviä, jolloin syödään vähemmän, ja päiviä, jolloin syömme ehkä liikaakin. Syömisen ei kuulu olla joka päivä samanlaista.
Joustavuuden opettelemisen laiminlyöminen on iso syy painonhallintaan ja jojoiluun. Mitä nopeammin laihduttaa, sitä huonommat mahdollisuudet on opetella psykologista joustavuutta.
Lähteet: Helsingin Sanomat18.2.2021, kuvat Pixabay
Jos voimavarat riittävät vain päivistä selviytymiseen,ei kannata silloin yrittää laihduttaa, tärkeä pointti!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Tosiaankin pitäisi olla hyvä elää ennen kuin rupeaa laihduttaaaamaan.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Onneksi nykyään ei ole niin paljon "pikadieettejä" kuin ollessani nuori (vai enkö vaan ole törmännyt niihin). En ole aikuisiällä laihduttanut enkä usko laihduttavanikaan. Yritän pitää kohtuuden kaikessa.
VastaaPoistaKauhulla muistelen isäni työpaikalla aikanaan pyörineitä laihdutushaasteita (elettiin 80-lukua). Työporukan halukkaat- eli vähän ylipainoiset- keräsivät rahaa, ostivat pari isoa vodkapulloa ja asettivat painonpudotustavoitteet. Aikaa oli jokunen kuukausi, ihan kohtuullinen aika. Isäni ei tehnyt asian eteen juuri mitään, kunnes koitti viimeinen viikko. Hän lopetti syömisen ja joi vain tipan vettä välillä. Saunoi ja juoksi lenkillä. Sama uudestaan ja uudestaan, kunnes punnituksen hetkellä paino oli pudonnut sovitun verran. Hän voitti siis vodkapullon, tuli kotiin ja alkoi syödä. Söi ja söi ja lopulta avasi sen pullonkin. Vajaa viikko ja hän oli lähtöpainossaan, korkojen kera. Ja mikä rääkki elimistölle!