Onko minulla lyhyt vai pitkä pinna?

 

Voin sanoa,  että minulla on lyhyt pinna. Riitelymme miehen kanssa alkaa usein siitä, että minä kilahdan. Huudan. Saatan paiskoa esineitä ja astioita. Mies pakenee. Minä siivoan nolona jälkiä. Mies tulee sisään, ja sovimme riidan.

Kerran olin Turussa muutaman päivän tapaamassa ystäviäni. Kun tulin kotiin, kilahdin siitä syystä, että keittiö oli sottainen: ruokapöydällä ja tiskipöydällä oli kasoittain likaisia astioita. Olisiko ollut suuri vaiva pistää ne koneeseen? Hemmetti!

Seuraavaksi ärtymyksen aiheita, joista en suorastaan ole kilahtanut:

Olen minä myös muutamia kertoja elämäni aikana ärsyyntynyt ystävälle. En ole alkanut huutaa vaan olen sanonut, että loukkasit minua ja lähtenyt kävelemään. Seuraavana päivänä olen soittanut hänelle ja selvittänyt tilanteen. Joskus pyytänyt myös anteeksi, ja riita on sovittu.

Ärsyynnyn myös helposti kaupan kassajonossa, jos se on pitkä. Kiroilen mielessäni, miksi ei ole enemmän kassoja kuin kaksi. Ennen kassajonoon menemistä tutkiskelen, onko jossakin kassajonossa tyyppejä, joilla on ostoskärryt täynnä. En sitten mene siihen jonoon.

Yleensäkin kaikki jonot ärsyttää minua. Kun olin ennakkoäänestämässä pressavaaleissa, oli jonoa, mikä taas ärsytti minua. Hitaita ihmisiä, jotka halusivat puhua vaalitoimitsijoiden kanssa.

Minua ärsyttää positiivisen psykologian self-help  oppaat. Ja koko ajattelutapa, joka ei ota huomioon, että kaikki muut eivät ole positiivisia ja usein hyvästä syystä. Eivätkä opi koskaan yltiöpositiivisiksi. Ja se typerä manifestointi. Esimerkiksi jos haluat jonkin asian - usein rikkauden -, saat sen, kun keskityt siihen loistavasti. Visioit mielessä itsesi rikkaana.

Ärsyynnyn myös sitä, että joku puhuu hemmetin hitaasti tai käyttää sivistyssanoja tietoisesti tehdäkseen älykkään vaikutelman.

Ärsyynnyn siitä, jos joku on myöhässä tapaamisesta jopa puoli tuntia. Tekisi mieli vain lähteä kävelemään.

Ärsyynnyn myös siitä, että  jonkun tuttavan tavatessa hän puhuu sujuvasti vain itsestään. Ei kysy, mitä minulle kuuluu vaan lopettaa keskustelun sanoen, että nyt minulle tuli kiire.

Minua ärsyttää uuden tietsikan 11.windows ohjelmat. En vieläkään saa siirrettyä kuvia kamerasta koneeseen, ja jotakin muitakin ongelmia on. Välillä olen niin raivoissani, että tekisi mieli heittää koko kone seinään. Tiedän, että ongelma selviäisi tietokonekaupassa, jonne en ole saanut mentyä. Mutta ehkä tällä viikolla. Toisaalta haluan itse hoitaa nuo ongelmat ja olen todella yrittänyt.

Minua ärsyttää nykyhallitus, joka ei huolehdi vähempiosaisista.Köyhiltä viedään ja rikkaille annetaan.  Olen kironnut sen monta kertaa. Esimerkiksi leikkaukset asumistuesta ja tytöttömyyskorvauksesta. Kehitysapua pienennetään. Miksi äänestimme noin eduskuntavaaleissa? Itse olen poliittiselta kannaltani vihreä.

Varmasti minulla on muitakin ärsytyksen aiheita, jotka nyt ei tule mieleen.

Seuraavaksi miten saisi lyhyen pinnan muuttumaan:

Kaikki ärtyvät joskus, toiset useita kertoja päivässä. Se on yleisinhimillistä. Se ei ole vaarallista, jos se ei ole jatkuvaa eikä johda ongelmia tuottavaan käyttäytymiseen, esimerkiksi jatkuvaan syyttelyyn.

Hermostuminen kertoo tarpeesta puolustautua ja uskalluksesta kertoa oma kanta ja pystyä sanomaan ei.  

"Ärtymyksen ongelma on siinä, että se usein motivoi puolustautumaan vahingoista piittaamatta. Siitä kärsivät silloin ihmissuhteet ja myös sinä itse", sanoo psykiatri ja psykoterapeutti Miika Häkkinen.

Kaikki eivät toki ärsyynny yhtä helposti - joillakin tuntuu olevan lehmän hermot. Sitä selittää temperamenttierot ja elämän aikana opittu tapa käsitellä tunteita. 

Vaikka ihmisen temperamentti on pysyvä, se ei tarkoita sitä, että nopeasti hermostuva ei voisi oppia säätelemään reaktioitaan. Niitä voi oppia kestämään ilman, että ne purkaantuvat epätoivoittuna sanoina tai tekoina.

Tunteet ärtymyksen takana ovat usein pettymys ja avuttomuus ja joskus myös loukkaantuminen. Nämä tunteet ovat tärkeitä, koska ne motivoivat  etsimään ratkaisua.

"Kun päästät irti ärymyksestä, on mahdollista etsiä toimivia ja kestäviä keinoja muutokseen. Jos sen sijaan jäät kiinni kiukkuun ja tiuskahdat, tilanne vain pahenee."

Kiukkuajatusten muuttaminen ei ole nopeaa, mutta se saattaa onnistua muutaman kuukauden sitkeällä harjoittelulla.

On paljon vaikeita asioita, joille ei voi mitään. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että suostuu siihen, että todellisuus on sellainen, kun se tällä hetkellä on. Silloinkin kun sitä inhoaa. Kun ei ärsyynny todellisuudelle, joka ei saisi olla tällainen, pystyy sopeutumaan siihen. Hyväksyminen on usein ensimmäinen askel pysyvään muutokseen.

Harjoittamalla mieltä voi oppia muuttamaan minuutissa päästämään irti ärsytyksestä. Silloin jää jäljelle vain tunne, ettet pidä tästä.

     

 

Lähteet: Hyvä Terveys 02/2024, kuvat Pixabay