Elämää maalla 15.

 

Maalla ei tapahdu juuri mitään talvella, kun ei ole puutarhatöitä ja polttopuiden sirkkelöintiä. En löydä talosta uusia maalauskohteita. Haluaisin keittiöremontin, uudet kaapit, lieden ja vaikka mitä, mutta mies ei suostu siihen, koska voi olla, että muutetaan pois täältä Turun seudulle. Eikä hän muutenkaan halua. Keittiö on 1980-luvulta - ja sen huomaa.

Teen tavallisia kotitöitä: täytän ja tyhjennän pesukoneita, luuttuan keittiön tasoja, pyyhin pölyjä. Ja kerran kolmessa viikossa varsinaisesti siivoan, vaikka vihaan imurointia. Välillä moppaan.

Yksi kotityö on halkojen raahaaminen saavilla liiteristä ja lämmittäminen. Tulisi jo huhti-toukokuu, jolloin ei pitäisi enää lämmittää taloa.

Lumitöitä olen saanut tehdä melkein urakalla, kun lumi liukuu pois katoilta suojakeleillä. Lumikolalla se ei onnistu, vaan on käytettävä  lumilapiota. Kroppa on saanut ilmaista lihaskuntotreeniä.

Ihminen tarvitsee vähintään 2,5 tuntia liikuntaa viikossa. Minä saan kuntosalilla vähintään kolme tuntia ja siihen lenkit päälle. Pakkaskautena en lenkkeillyt, enkä  liukkaalla suojakelillä uskaltanut. Tämä johtuu siitä, että enoni kuoli liukkaalle kadulle humalassa kaatuessaan.

Tiistaina oli todella liukasta ajaa autolla kuntosalille ja ATK-kurssille. Tie oli peilijäätä, ja oli pakko ajaa hitaasti, enkä tykkää ajaa hitaasti vaan lujaa. Hermostutti. Nyt sää on mitä mainioin. On sopivasti pakkasta.

Käyn edelleen kolme kertaa viikossa kuntosalilla. Vielä riittää motivaatiota. Kroppa on kahdeksassa kuukaudessa jonkin verran kiinteytynyt. Ihmisillä yksi viidestä ei saa lihaksia. Minä kuulun tuohon ryhmään. Turussa kävin kuntosalilla kymmenen vuotta. Ja täällä oli yksi rupeama noin neljä vuotta. Sitten tuli stoppi. Viime huhtikuussa aloin käydä uudestaan. Rapakunnossa. Ei kunto ole vieläkään kaksinen. Pulska maha on pysynyt pulskana ja noin yleensä olen muutenkin pullukka, mutta en laihduta enää koskaan.

Laihdutin noin neljän vuoden aikana kaksi kertaa 14 kiloa. Toinen kerta kävi hitaammin. Ei enää jojolaihduttamista. Olen hyväksynyt itseni tällaisenaan. Tosin jos lääkäri joskus tulevaisuudessa neuvoo laihduttamaan, laihdutan.

Atk-kurssilla olen oppinut jonkin verran. Siis jonkin verran. Osa asioista on minulle tuttuja, mutta suurin osa aivan uutta. Tuskailen.

Join aikaisemmin noin seitsemän kuppia kahvia pitkin päivää. Muutama päivä sitten päätin, että juon vain aamu-, päivä- ja iltakahvit. Tämä on jotenkin tunnelmallista ja vanhanaikaista. Kuulun siihen vähemmistöön, jolta kahvi ei vie yöunia.

Kävin ennakkoäänestämässä. Valinta oli helppo, koska olen vihreä. Toivon tosiaan, että Pekka Haavistosta tulisi presidentti. Yksi tuttava sanoi, että ei aio äänestää Haavistoa, koska hän on homo. Miltä se näyttäisi itsenäisyyspäivän juhlissa, jos kaksi miestä olisi kättelemässä? Hui hai! Minulle se ei ole mikään ongelma.

Kille-kissamme on jo 16-vuotias eläkeläinen, mutta silti hyvin pirteä.  Ostamme hänelle herkkuruokia, jotta ruokahalu pysyy hyvänä. Ensimmäisessä kuvassa hän on melkeinpä lempipaikallaan tietsikan vieressä - hän kyllä kirjoitaakin - ja katselee lintuja lintulaudalla, mutta rahkeet ja voimat ei enää riitä niitä pyydystämään.

Hyvää viikonloppua kaikille!