perjantai 23. lokakuuta 2020

Yksi päiväni kuvin kerrottuna

 


Amupalaksi  kaurapuuroa marjoilla, granaattiomenamehua, ja tietty kahvia, jota menee päivässä kymmenkunta suurta kuppia.



Kolme luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotetta, jotka ovat super ja jokapäiväisessä käytössä.

 

Siirikissi rakastaa pahvilaatikoita.



Kille ottaa rennosti.



Kasvoilla ei ole meikkiä, eikä hiuksia olla laitettu. Seuraavaksi suuntasin lenkille.



Lenkkeilin metsäautotiellä.



 








Metsäautotie päättyi yllättäen.

Kasvot lenkin jälkeen:




Meikattuna ja hiukset laitettuna. Olen joskus ottanut aikaa, miten kauan menee koko hoitoon eli meikkaamiseen ja hiusten laittoon. Selvisi että 20 minuuttia ja fifti fifti hiukset ja meikkaus. Meikkausaika on siksikin lyhyt, etten meikkaa silmiä, vain kulmakarvat.

 Nyt kotiaskareisiin, tein chili sin garnea soijaroheesta ja soijapavuista. Kastikkeen väri on kummallinen kuvassa.



Kaalisalaatti on vitamiinien , hivenaineiden ja maun takia ehdoton salaattisuosikkimme  syksyllä ja talvella ryyditettynä raskalaisella salaattikastikkeella.






Linssimakaronia. En syö enää mitään vaaleaa höttöä.





Aloin kirjoittaa blogitekstiä Siiri kaverin kanssa.






Mies kertoi lähtevänvä Mikkeliin lääkäriin, ja minä halusin mukaan etsimään kukkasipuleita, kun tällä kylällä ei ole krookuksia ja muita aikaisin puhkeavia sipuleita. Etsin kukkasipuleja Hankkijalta, eikä  sielläkään ollut aikaisia lajikkeita. Sipulit olivat puoleen hintaan tarjouksessa, ja tulihan niitä sitten ostettua.












Ostin neljä eriväristä kanervaa.

Koko matkamme Mikkeliin vei melkein neljä tuntia. Meiltä on sinne matkaa noin 100 kilometria. Kun tultiin kotiin oli jo iltapalan aika.


Tyydytin herkkuhimoa mustikkahilloleivällä.  Viilissä on kurpitsansiemeniä ja gojimarjoja.


Olin jonkin aikaa facebookissa ja Instragamissa, ehkä noin tunnin.
Iltapuolessa aloin lukea kahta kirjaa vuorotellen. Molemmat hyvin koukuttavia.



Tämä kirja on riipaisevan rehellinen ja toisaalta runollinen kuvaus ihmisistä, jotka menettävät kaiken. Ihmeellisen kauniina virtaavat sanat näyttävät mihin rakkaus, riippuvuus ja sukupolvesta toiseen syrjäytyminen johtaa.




Ali Smith kertoo pelottoman älykkäässsä, leikittelevässä ja hyvin omaäänisessä romaanissaan, miten satunnainen kesävieras voi muuttaa keskiluokkaisen perheen elämän.









Yksi Siirin puuha on rapsuttaa kukista multaa pois tai tiputtaa kukkia lattialle.




Muistan katsella televisiota aina välillä. Olin kolme ja puoli vuotta katsomatta koko toosaa.




Toissa päivänä kävi vähän hävettävän pahasti, kun ajoin suoralla,kuivalla tiellä ojaan. Olen surkea kuski, joka tykkää vauhdista, olen sen aikaisemminkin täällä sanonut. Kaivelin laukusta huulipunaa toisella kädellä ja toisella pitelin rattia. Yhtäkkiä auto vain karkasi käsistä pöpelikköön. Olen yleensä ajautunut ojaan talvella noin kaksi kertaa. Joten tällainen ojaan ajaminen oli uutta minulle. Ja hyvin nolottavaa. Mutta onneksi minulle ja autolle ei käynyt mitenkään muuten kuin, että autosta katkesi pakoputki.








Ihanaa viikonloppua kaikille!

12 kommenttia:

  1. Ai että minä tykkään kuvapäiväkirjoista! Jes! En kyllästy ikinä!

    Ei minusta ojaan ajamisessa mitään noloa ole, ja onneksi ei sattunut mitään! Miehesi osaa varmasti laastaroida pakoputken!

    Ja voi nuo kissulisi, ihanat höpötintit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja. Kissini ovat todella ihania lapsukaisiani. Minua kyllä nolottaa, kun ajoin suoralla ja kuivalla tiellä ojaan. Mitäpä menin penkomaan laukusta huulipunaa, kun olin kylälle menossa. Joskus tosiaan meikkaan autoa ajaessani. Niin, minä olen aivan oikeasti se "nainen ratissa". Tänään olin liikenteessä yhdellä mieheni monista sitikoista. Hyvin vanhoista sellaisista. Joudun jatkuvasti ajelemaan eri autoilla ja jokaisessa on jotakin ongelmaa, joka mieheni mielestä kuuluu vain auton luonteeseen. Tämän päiväinen sitikka oli nopeasti kiihtyvä, vaihteiden kanssa piti tapella ja vielä sekin, että se sammui risteyksessä, eikä enää käynnistynyt. Sadattelua. Nousin ulos autosta, ja yksi auto pysähtyi. Mies sai auton käyntiin jotenkin tuosta vain nopeasti. Olin kiitollinen, mutta en pitänyt taaskaan "nainen ratissa" asetelmasta.

      Poista
  2. Mukava kuvakertomus!
    Sinulla on kylla ihailtavan terveellinen ruokavalio. Minulla tuppaa menemaan liiaksi kaikenmaailman epaterveellisten herkkujen mussuttamiseksi, sinulta sain inspiraation tehda raakasuklaata. Kunhan Ruohonjuureen kerkian,ostan ainekset, ja sitten goodbye Fasun sininen.
    Olet onnentytto kun saat asua maaseudulla, joskus viela minakin..t.Selja

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi Selja. Juu, olen syönyt terveellisesti koko aikuisikäni ja minulla on yksi herkkupäivä viikossa, jolloin nautiskelen raakasuklaasta tai raakasuklaakakusta, jossa ei ole sokeria eikä valkoisia vehnäjauhoja. Taatelit tuovat makeuden ja jauhoina on mantelijauho. Todella kiva, jos sait inspiraation kokeilla raakasuklaata. Tykkään asua maalla pitkän kaupunkivaiheen jälkeen. Ollaan asuttu tässä vanhassa talossa 17 vuotta ja metsään pääsee, kun avaa oven ja ottaa muutaman askeleen. Metsä on minulle hyvin tärkeä hiljentymis- ja energialatauspaikka. Rattoisaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  4. Hei Marja, Olet monesti kertonut olevasi kärsimätön. Voisikohan se johtua tuosta suuresta kahvimäärästä, jonka juot päivässä? Vai onko kahvisi kofeiinitonta? Itse en kyllä kestäisi tuollaista määrää. Pumppu menisi sekaisin kofeiinista ja vatsa kahvin hapoista.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi Nimetön. Luulisin, että kärsimättömyys on yksi persoonallisuuden piirteeni, toki kahvi voi lisätä vauhtia. Pidän kahvin mausta hyvin paljon ja nautin kahvin juomisesta. Se on ihan terveellinen herkku minulle. Minulle kahvi ei aiheuta mitään vaivoja, ei mahalle, ei sydämelle. Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Tätä kuvapaäiväkirjaa oli kiva lukea.
    Kyllä yhteen päivään mahtuu paljon monenlaista. Ei tule ajatelleeksikaan, mutta tässä se taas konkretisoitui.
    Tekevälle sattuu haavereita, vähemmän sattuu, jos istuu vain sohvalla.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirsti. Niinhän se kai on, että tekevälle sattuu. Mutta voisin minä keskittyä kunnolla auton ajamiseen. Siitä nämä lukuisat ojaan ajamiset johtuvat.

      Poista
  7. Tämäpä oli kiva postaus ja oli mahtia kurkata sun elämään. Ihania kissakuvia pullollaan. Voi kurjuus tuota ojaanajoa, mahdoit pelästyä, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Niin se on pienestä kiinni. <3

    Sydämellistä iltaa Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tiia. Kiva jos sinusta oli mukavaa kurkistaa yksinkertaiseen elämääni, jossa kuitenkin viihdyn. Minä en enää nykyisin hirveästi pelästy ojaan ajoa, taidan olla niin tottunut siihen.

      Poista
  8. Kiitos värikkäästä kuvapäiväkirjasta!
    Päiväsi oli värikäs monin tavoin ❤💜🧡💙💛💚💜

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Hyvää viikonalkua!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!