Kun huolestuttaa koko ajan

Ida Romppaisen, 22, elämä on täynnä uhkakuvia. "Ajatus tulee mieleen joka päivä: Mitä jos? Mitä jos tänään lähden kotoa bussilla ja se ajaakin kolarin?  Mitä jos en pessyt käsiäni tarpeeksi hyvin ja sairastun koronaan?"

Väsyneenä ja pimeässä mieleen nousee stressin aiheita, kuten ensi viikon hammaslääkäri ja huoli raha-asioista.

Romppainen valvoo sängyssä ja miettii, miten hän selviää, ja miten asiat järjestyvät.

Monet Romppaisen ahdistuksen aiheet liittyvät kuolemanpelkoon ja terveyteen. Jos pohje on kipeä, ensimmäinen ajatus on laskimoveritulppa. "Kauppaan mennessä saatan miettiä, että mitä jos saan siellä sydänkohtauksen?"

Kun ahdistus on hyvin voimakasta, Romppainen ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Aloitekyky heikkenee, eikä muisti toimi kunnolla.

Ahdistuneisuuden pahenemisen Romppainen huomaa esnimmäiseksi siitä, että päätä särkee ja leuat ovat jumissa, koska hän puree huomaamattaan hampaita yhteen.

Romppainen sai jo yläasteella diagnoosin yleistyneestä ahdistustuneisuushäiriöstä, kun tapahtui raskaita ja vaikeita asioita.

Ahdistus on sopivissa määrin osa elämää. Kaikkia ahdistaa välillä, mutta ongelmaksi ahdistus muodostuu, kun se on jatkuvaa, olosuhteisiin nähden liiallista ja toimintakykyä heikentävää.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on yksi yleisimmistä ahdistuneisuushäiriöistä eli neurooseista, joihin kuuluvat esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja erilaiset fobiat. Minulla on kokemusta paniikkihäiriöstä. Se on särisevää pimeyttä, musertavaa, täyttä kauhua, varmuutta siitä, että joko kuolee ja tulee hulluksi. Äärimmäistä ahdistusta ei voi edes oikein kuvailla sanoin. Se rikkoo sanatkin ja on niiden yläpuolella. Onneksi nykyisin saan paniikkikohtauksia vain harvakseltaan, ennen sain monta viikossa.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ihminen pelkää ja huolehtii jatkuvasti. Toisin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä ahdistuksen kohde ei tarvitse olla selkeä, vaan ongelmaksi muodostuu itse huolehtiminen. Tunne on kuin loputonta heikoilla jäillä kävelemistä. Olo on jatkuvasti jännittynyt.

Korkeakouluopiskelijoiden ahdistuneisuusoireista kärsiminen on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Miksi on näin?

Mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin aikaisemmin. Koulutuksen ja työmarkkinoiden kilpaillullisuus on kasvanut ja epävarmuus tulevaisuudesta lisääntynyt. Myös some vaikuttaa. Se on muuttanut kommunikaatiota ja lisännyt vertailua. Somea selatessa saatetaan ajatella, että muut ovat tyytyväisiä ja onnellisia, heille tapahtuu paljon. Minulle ei. Minä en ole onnellinen.

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä on usein muitakin mielenterveyden ongelmia, joista yleisimpiä ovat masennus ja muut ahdistuneisuushäiriöt. Jatkuva ahdistus voi johtaa lopulta uupumiseen ja masennukseen.

Uusien käypähoitosuositusten mukaan hoidoksi suositellaan kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa ja sopivaa lääkitystä. Psykoterapiassa ei riitä vain puhuminen vaan ahdistuneisuushäiriötä kärsivien täytyy  altistaa itseään asioille, jotka heitä ahdistavat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.7.2020, kuvat omat