Melko moni tunnistaa parisuhdelaiskuudeksi kutsutun ilmiön: kun suhteen alkuhuuma haihtuu, yhdessä olosta tulee yhä useammin sohvalla nyhjäämistä kännykällä somea selaillen.
Jos parisuhteen eteen ei enää panosteta, pariskunnan toinen osapuoli voi tuntea uhriutumista. Kun on pitkään niellyt toiveitaan romanttisesta ja hyvästä elämästä, puskee pinnalle helposti katkeruus.
Suhteen alussa eletään symbioosissa toiseen sulautuen ja halutaan tehdä vaikutus kumppaniin. Tunteilla on taipumus tyyntyä, mutta sen takia ei parisuhteessa pitäisi vaipua tylsyyteen ja apatiaan.
Pitkässä parisuhteessa voi säilyttää alkuvaiheesta tuttua kipinää, kun keksitään yhteistä, innostavaa tekemistä.
Suhdetta, jossa toinen kumppaneista tuntee olevan toiselle itsestään selvyys, kutsutaan nimellä totta kai-pari. Kun kysytään pariskunnan toiselta osapuolelta, rakastaako tämä puolisoaan, tämä vastaa, että"totta kai".
Se ei riitä, että julistaa rakastavansa, jos se ei näy käytännössä. Kaikki voisi jatkua romanttisena ja kauniissa harmoniassa, jos suhteessa on yhä huomioon ottamista alkaen arkisista asioista, esimerkiksi siitä, että tuo kumppanilleen kahvin, kysyy miten toinen voi, laittaa yhteistä aamiaista. Pienten hyvien tekojen tulee olla vastavuoroisia.
Lähteet: Helsingin Sanomat 9.7.2020, kuvat omat.
En kaipaa päivittäistä, viikottaista enkä edes vuosittaista rakkaudenjulistusta. Jos tuo ukkeli sanoisi "Minä rakastan sinua", se kuulostaisi kovin ulkoa opetellulta ;D Kuten kirjoitit, rakkaus näkyy teoissa ja niin se minusta pitäisi ollakin. Niin paljon maailmassa on sanahelinää jolloin "helpompi sanottu kuin tehty "-sanonta pitäisi mielestäni tässä hyvin paikkansa. Meillä näkyy muotisana arkirakkaus, jolloin toista palvellaan vapaaehtoisesti ja otetaan huomioon, esimerkiksi ruuan laitto sillä joka ensiksi kotiin tulee. Jos käydään esim kahvilla tai syömässä, kumpikin haluaisi maksaa toisen ruuat. Rakkautta on myös se, että kykenee kehumaan toista muiden läsnäollessa. Mielenkiintoinen kirjoitus Marja ja en malttanut olla vastaamatta tähän pitkän avioliiton (38v) perusteella.
VastaaPoistaKiitos Tuulikki kommentistasi. Teillä on ollut jo todella pitkä avioliitto, 38 vuotta. Me ollaan miehen kanssa vasta 25 vuodessa, jos oikein muistan. Minulla on ollut aina vaikea muistaa lukuja. Kyllä ne arjen teot ja hyvä yhdessä koettu arki on parasta parisuhteelle. Kun elämä ei ole jatkuvaa juhlaa.Minä rakastan sinua-sanamuoto on tosiaan jotenkin liian suuri, epätodellinen. Mutta ehkä se tulee joiltakin sujuvasti. Me sanotaan miehen kanssa silloin tällöin, että minä tykkään sinusta. On paljon helpompi puhua tykkäämisestä kuin rakastamisesta, vaikka rakastaa syvästi.
VastaaPoistaMielenkiintoista ja totta!
VastaaPoistaMeillä rakkaudenosoitukset toteutuvat enemmän tekoina kuin sanoina. Mutta myös vitsailuna. Suukotteluina myös.