Melko moni tunnistaa parisuhdelaiskuudeksi kutsutun ilmiön: kun suhteen alkuhuuma haihtuu, yhdessä olosta tulee yhä useammin sohvalla nyhjäämistä kännykällä somea selaillen.
Jos parisuhteen eteen ei enää panosteta, pariskunnan toinen osapuoli voi tuntea uhriutumista. Kun on pitkään niellyt toiveitaan romanttisesta ja hyvästä elämästä, puskee pinnalle helposti katkeruus.
Suhteen alussa eletään symbioosissa toiseen sulautuen ja halutaan tehdä vaikutus kumppaniin. Tunteilla on taipumus tyyntyä, mutta sen takia ei parisuhteessa pitäisi vaipua tylsyyteen ja apatiaan.
Pitkässä parisuhteessa voi säilyttää alkuvaiheesta tuttua kipinää, kun keksitään yhteistä, innostavaa tekemistä.
Suhdetta, jossa toinen kumppaneista tuntee olevan toiselle itsestään selvyys, kutsutaan nimellä totta kai-pari. Kun kysytään pariskunnan toiselta osapuolelta, rakastaako tämä puolisoaan, tämä vastaa, että"totta kai".
Se ei riitä, että julistaa rakastavansa, jos se ei näy käytännössä. Kaikki voisi jatkua romanttisena ja kauniissa harmoniassa, jos suhteessa on yhä huomioon ottamista alkaen arkisista asioista, esimerkiksi siitä, että tuo kumppanilleen kahvin, kysyy miten toinen voi, laittaa yhteistä aamiaista. Pienten hyvien tekojen tulee olla vastavuoroisia.
Lähteet: Helsingin Sanomat 9.7.2020, kuvat omat.
