torstai 30. heinäkuuta 2020

Kun huolestuttaa koko ajan



Ida Romppaisen, 22, elämä on täynnä uhkakuvia. "Ajatus tulee mieleen joka päivä: Mitä jos? Mitä jos tänään lähden kotoa bussilla ja se ajaakin kolarin?  Mitä jos en pessyt käsiäni tarpeeksi hyvin ja sairastun koronaan?"

Väsyneenä ja pimeässä mieleen nousee stressin aiheita, kuten ensi viikon hammaslääkäri ja huoli raha-asioista.

Romppainen valvoo sängyssä ja miettii, miten hän selviää, ja miten asiat järjestyvät.


Monet Romppaisen ahdistuksen aiheet liittyvät kuolemanpelkoon ja terveyteen. Jos pohje on kipeä, ensimmäinen ajatus on laskimoveritulppa. "Kauppaan mennessä saatan miettiä, että mitä jos saan siellä sydänkohtauksen?"

Kun ahdistus on hyvin voimakasta, Romppainen ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Aloitekyky heikkenee, eikä muisti toimi kunnolla.

Ahdistuneisuuden pahenemisen Romppainen huomaa esnimmäiseksi siitä, että päätä särkee ja leuat ovat jumissa, koska hän puree huomaamattaan hampaita yhteen.


Romppainen sai jo yläasteella diagnoosin yleistyneestä ahdistustuneisuushäiriöstä, kun tapahtui raskaita ja vaikeita asioita.

Ahdistus on sopivissa määrin osa elämää. Kaikkia ahdistaa välillä, mutta ongelmaksi ahdistus muodostuu, kun se on jatkuvaa, olosuhteisiin nähden liiallista ja toimintakykyä heikentävää.


Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on yksi yleisimmistä ahdistuneisuushäiriöistä eli neurooseista, joihin kuuluvat esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja erilaiset fobiat. Minulla on kokemusta paniikkihäiriöstä. Se on särisevää pimeyttä, musertavaa, täyttä kauhua, varmuutta siitä, että joko kuolee ja tulee hulluksi. Äärimmäistä ahdistusta ei voi edes oikein kuvailla sanoin. Se rikkoo sanatkin ja on niiden yläpuolella. Onneksi nykyisin saan paniikkikohtauksia vain harvakseltaan, ennen sain monta viikossa.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ihminen pelkää ja huolehtii jatkuvasti. Toisin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä ahdistuksen kohde ei tarvitse olla selkeä, vaan ongelmaksi muodostuu itse huolehtiminen. Tunne on kuin loputonta heikoilla jäillä kävelemistä. Olo on jatkuvasti jännittynyt.


Korkeakouluopiskelijoiden ahdistuneisuusoireista kärsiminen on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Miksi on näin?

Mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin aikaisemmin. Koulutuksen ja työmarkkinoiden kilpaillullisuus on kasvanut ja epävarmuus tulevaisuudesta lisääntynyt. Myös some vaikuttaa. Se on muuttanut kommunikaatiota ja lisännyt vertailua. Somea selatessa saatetaan ajatella, että muut ovat tyytyväisiä ja onnellisia, heille tapahtuu paljon. Minulle ei. Minä en ole onnellinen.

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä on usein muitakin mielenterveyden ongelmia, joista yleisimpiä ovat masennus ja muut ahdistuneisuushäiriöt. Jatkuva ahdistus voi johtaa lopulta uupumiseen ja masennukseen.


Uusien käypähoitosuositusten mukaan hoidoksi suositellaan kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa ja sopivaa lääkitystä. Psykoterapiassa ei riitä vain puhuminen vaan ahdistuneisuushäiriötä kärsivien täytyy  altistaa itseään asioille, jotka heitä ahdistavat.



Lähteet: Helsingin Sanomat 23.7.2020, kuvat omat

8 kommenttia:

  1. Hyvä muistutus siitä, ettei täysi toimintakyky ole vain tahdon asia.
    Puhuttelevat kuvat.
    Kaikkia meitä ahdistaa joskus. Oma musta kevääni oli 13-vuotiaana Australian paluumuuttajana. Kaikki tuntui kasaantuvan. Asuin yksin pienessä hellahuone-mökissä (vanhemmat ja sisko asuivat toisessa samankokoisessa mökissä. Minulla oli monesta kohtaa murtunut jalka kipsissä, virtsatieinfektio, eikä peseytymismahdollisuuksia tai kunnollisia talvivaatteita. Eristäydyin täysin, en käynyt koulua, olin ahdistunut ja fyysisesti sairas. Haudoin itsemurhaa. Pelastukseksi siihen tilanteeseen tuli muutto Turusta Mäntsälään.
    Mukavaa torstai-iltaa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Voi, tuli melkein itku silään elämästäsi 13-vuotiaana. Raakamainen, raskas elämä. Miten tällaista on voinut tapahtuakin? Olit varmasti sekä fyysisesti että henkisesti äärirajoilla. Onneksi koit sen hyväksi, että muutitte Mäntsälään. Sunnuntain rauhaa sinulle.

      Poista
  2. Luulen, että some verrattuna omaan somettomaan lapsuuteen ja nuoruuteen vaikuttaa uutistulvalla ahdistuneisuuteen. Maailmalta suoltaa masentavia uutisia koko ajan, ilmastoahdistus, nyt korona, väkivaltaa kaikkea mahdollista tuutin täydeltä, niin etteivät aivot moista sykkivää ahdistavan viestin sykettä kestä ja tulee turvaton olo ja ahdistaa.

    En pelkää omasta puolestani vaikka kun tulin äidiksi, niin omasta elämästä tuli aivan eri tavalla arvokas, kuin sitä ennen. Sitä ennen oli huolettomampaa nuoruutta ja oli vähän kuolematon fiilis. Kun synnytin pelkäsin ajaa autoa tämän jälkeen eli huoli toisista on suuri Pelkään aina, että jotain sattuu läheisille. Tänään tytär sai mopokortin ja tuolla naama näkkärillä mopoilee ja jotenkin se tuntuu niin liikuttavalta, kun huikkasi "mä meen nyt", nuoruuden vapaus ja into. Mutta sitten huolestuttaa hirmuisesti ettei sattuisi mitään.

    Eli jonkunlaista ahdistusta on, mutta se ei rajoita elämää.

    Sydämellistä viikonloppua Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentistasi. Some tuo uutta ulottuvuutta maailmaan. Minä itse olen ollut ylpeä tyttäristäni, koska haluavat tietää maailman tilanteessta. Toinen tyttäreni kysyy usein: mitä on maailmalla uutisten mukaan tapahtunut. Hän ei viitsi lukea Hesaria kunnolla. No, minä kerron hänelle ajankohtaisista asioista. Uutiset katsomme tätä nykyä usein koko perheen voimin.

      Minusta tuntuu, että pahimpia somen ilmiöitä on tuo vertaaminen toisten "onnellisiin" elämiin. Tästäkin harhaluulosta olemme keskustelleet. Kumpikaan tytär ei ole loppujen lopuksi kiinnostunut kauhean paljon somesta. Saksassa oleva tytär laittaa harvakseltaan kuviaan nettiin. Toinen on vielä laiskempi tässä asiassa. Ja hyvä niin!

      Paljon onnea mopokortsita tyttärellesi! Hänellä on jännittäviä aikoja.

      Poista
  3. Ahdistavaa luettavaa!
    Mutta minä bain luen, moni muu kokee.
    Hyvinvoinnin myötä ahdistuneisuus yleistyy. Siinä on ajattelemisen aihetta.
    Onneksi sinun kohtaukset ovat vähentyneet. Ehkä niitä voi hieman hallita paremmin, kun tietää mistä on kyse?
    Aurinkoista alkavaa viikkoa 🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Hyvin ahdistavia oli minullekin tämän nuoren tytön kokemukset, mutta hän on nyt menossa eteenpäin, ehkä helpomaan elämään. Minun paniikkihäiriö on onneksi helpottumassa. En saa kohtauksia joka päivä ja edes viikko.Samoin hyvää elokuun alkua sinulle!

      Poista
  4. Kiitos Mentaalimatkaaja: etupäässä samaa mieltä. Hyvää elokuun alkua sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!