tiistai 23. heinäkuuta 2019

Tekosyy ei ole aina väärin



Käytän todella harvoin tekosyitä, mutta en ole enkeli lainkaan. Olen joskus tapaamisesta myöhästyttyäni käyttänyt tekosyynä, valkoisena valheena, auton temppuilua. Meillä ajetaan vanhoilla Citroeneilla, joten tekosyy on ollut uskottava. Ja kyllähän ne autot temppuilee, koska kaikissa on oma vikansa. Ne kuuluvat miehen mielestä auton "luonteeseen", jota olisi opittava ymmärtämään. Tuo ajatus ketuttaa, kun auto on jättänyt minut monesti avuttomana tien poskeen. Parempia aikoja odottamaan.


Tuossa tekosyyssäni on filosofisesti menestyneen selityksen elementit: aikomukseni on moraalisesti hyväksyttävä, mutta teon toteutuksen estää ulkoinen tekijä, jolle en voi mitään. Vaikka olin tulossa tapaamiseen, auto temppuili.

Sen sijaan tahdon heikkouteen vetoaminen ei toimi. Jos myöhästyn siksi, että en saanut vain lähdettyä aikaisemmin, koska päivän lehti oli niin mielenkiintoinen, selitys ei toimi.


Miksi tahdon heikkouteen vetoaminen ei toimi? Siksi että silloin ihminen luopuu alkuperäisestä moraalisesti hyväksytystä aikomuksesta ja korvaa sen toisella. (Tämä on nyt vähän käytännön filosofista jaarittelua.)

On hyväksyttävämpää sanoa esimerkiksi, että työt ei tulleet tehdyksi, koska olin liian väsynyt kuin vedota siihen, että halusin lähteä rannalle uimaan helteisenä päivänä. Väsynyt on yrittänyt parhaansa, mutta se ei ole vain riittänyt.


Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Antti Kauppinen on sitä mieltä, että ihmisten väliset suhteet perustuvat osittain teeskentelyyn. Se vähentää sosiaalista kitkaa. Esitämme, että välitämme joistakin asioista enemmän kuin oikeasti välitämme.

Ylläpidämme eräänlaista fiktiota. Jos työkaveri pyytää kaljalle, voi vedota työkiireisiin, vaikka ei vain huvita lähteä. Valkoisilla valheilla voi joskus olla paikkansa.


Arkielämässä moitteettomuus voi olla joka tilanteessa kohtuuton vaatimus. On aivan järkevää, ettei joka suhteessa olla liian avoimia ja ankaria itsellemme ja toisillemme.

Uskottavaan tekosyyhyn liittyy kuitenkin omat riskinsä. Jos niitä käyttää liian paljon, antaa vaikutelman, että välittää asioista enemmän kuin välittää. Syntyy kierre, ja ihmissuhteet vääristyvät.

Käytätkö sinä koskaan tekosyitä?





Lähteet: Helsingin Sanomat 4.7.2019, kuvat Pixabay

2 kommenttia:

  1. Meillä on vuosikymmenet ajettu sitikoilla <3
    Lapset ja teinit ovat yleensä avoimempi kuin me aikuiset ja käyttävät vähemmän tekosyitä.
    Siitä heitä sitten yritetään kasvattaa pois: "Ei ole kohteliasta sanoa, ettet halua nyt olla Maijan kanssa. Maijalle tulee paha mieli".
    Huomaan käyttäväni tekosyitä ja etenkin silloin, kun en halua aiheuttaa pahaa mieltä.
    Ihanaa tiistaita Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Teilläkin on siis sitikoita. Onhan niissä hyvä jousitus, mutta ne ovat meillä todella vanhoja ja huonokuntoisia (minun mielestäni). Sama täällä, käytän tekosyitä, koska en halua loukata.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!