Tunnelukot syynä samankaltaisiin riitoihin miehen kanssa

Ollaan oltu miehen kanssa 27 vuotta yhdessä, mutta riitelytavat ovat pysyneet samoina. Riitelemme onneksi harvoin ja nopeasti. 

Minä saatan huutaa ja heitellä astioita. En tosin edes halua osua mieheen, mutta rikkoutuvien astioiden räime kuulostaa siinä tilanteessa hyvältä (?). Olen varannut astiakaappiin etumaisimmaksi huonoja astioita näitä tilanteita varten.

Mieskin huutaa aikansa ja lähtee pois tilanteesta, mutta palaa pian, ja teemme sovinnon. Minä alan lakaista lattialta astioiden siruja. Melko nöyränä ja hiljaa.

Minulla on tunnelukkona riittämätön itsekontrolli ja miehellä ehkä jossain määrin sama. Tiedostan oman tunnelukkoni ja olen yrittänyt avata sen ja muuttua. Mutta en tarpeeksi sinnikkäästi ja perusteellisesti. Olen joissakin asioissa ja tunteissa psyykkisesti laiska, huithapeli. Ajattelen, että me riidellään niin harvoin, ettei maksa vaivaa työstää tunnelukko kunnolla.

On  tullut myös riitoja, joissa olen käyttänyt  onneksi aikuisempia riitelykeinoja: puhumista suhteellisen tavallisella äänellä. Ihminen voi kyllä päästä tunnelukoistaan, kun tiedostaa ne ja haluaa muuttua.

Tunnelukoista on puhuttu - ehkä jo liiaksi asti - psykologiassa, populaaripsykologiassa ja arkisissa keskusteluissakin.

Samankaltaiset riidat ovat merkki siitä, että toisella tai molemmilla kumppaneilla on tunnelukkoja. Kun tunnelukot aktivoituvat, laskeudutaan lapsen tasolle. Enää ei riitele aikuiset vaan lapset.

Ihmisillä voi olla taipumus käyttää samoja selviytymiskeinoja kuin lapsena, kun kohdataan huono ja hankala tilanne. Niitä käytetään tiedostamattomasti.

Tunnelukkoja on 18: alistuminen, epäonnistuminen, estyneisyys, hylkääminen, hyväksynnän halu, kaltoinkohtelu, kietoutuminen, oikeutus, pessimistisyys, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus, vaativuus ja vajavuus.

Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa aktivoituvat näistä tunnelukoista tunnevaje, hylkääminen ja kaltoinkohtelu.

Tunnevajeessa ihminen tuntee jäävänsä ilman läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Tämä voi tuntua epämääräisenä pahana olona ja tunteena, että omasta elämästä puuttuu jotakin.

Jotta kumppanin kanssa voitaisiin kokea yhteenkuuluvuutta, pitäisi pystyä kertomaan omista tarpeistaan ja uskaltaa olla myös haavoittuva. Tunnevajeeseen liittyvässä lapsuudenkokemuksessa voi olla etäiset välit vanhempiin.

Hylkäämisen tunnelukossa ihminen kokee torjunnan pelkoa ja hylkäämistä silloin, kun kumppanin huomio keskittyy muualle kuin itseen.

Hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Sen juuret ovat lapsuudessa koetuissa hylkäämisissä.

Kaltoinkohtelun tunnelukko voi tehdä tasa-arvoisesta parisuhteesta jopa mahdottoman, koska lukko estää luottamuksen syntymisen. Jos lapsuudessa on ollut kaltoinkohtelua, parisuhde voi nostaa kokemukset pintaan.

On melko yleistä, että puolisoksi valikoituu ihminen, jolla on tuttuja ominaisuuksia. Esimerkiksi nainen, jota on kaltoinkohdeltu lapsuudessa, valitsee tunnekylmän puolison.

Elämän ja vuorovaikutuksen pelisäännöt opitaan lapsuuden perheessä. Meillä kaikilla on omat tunnelukkomme, koska täydellistä lapsuutta ei ole kenelläkään.

Ensimmäinen askel tunnelukkojen tunnistamisessa ja tiedostamisessa on oman käytöksen havainnointi ja pohtiminen. Jos parisuhteen ongelmat nousevat lapsuudesta, ne eivät ratkea nykyisestä tilanteesta puhumalla, vaan pitää mennä ensin ongelman syntyjuurille eli lapsuuden kokemuksiin.

Tunnistatko itsessäsi tunnelukkoja?

Lähde: Anna 6.6.2019/23, kuvat omat