tiistai 9. heinäkuuta 2019

Purjehtimassa miehen kanssa



Laulussa lauletaan "Kaikki paitsi purjehdus on turhaa." Minä laulan "Kaikki paitsi purjehdus on tärkeää". En vain pidä purjehtimisesta. Olen siihen liian k-ä-r-s-i-m-ä-t-ö-n.


              Metsäautotie veneelle.


                   Vanha venevaja.



Meillä on ollut muutaman vuoden pieni ja halpa purjevene. Miehen ideasta. Joka kesä olen suostunut purjehtimaan yhden kerran. Mies purjehtii yleensä kavereiden kanssa. 



Järvi on omalla tavallaan lempeä verrattuna mereen. Merelle en lähtisi ollenkaan. Olen  läpeensä pinttynyt maakrapu.

Kun vene oli ensimmäistä kesää, lähdin mieluusti kokeilunhaluisena purjehtimaan. Mutta huomasin, ettei se käy luonteenlaadulleni. Olen luopio purjehtijoiden joukossa. Sen kesän kokeilin kaikki metkut, ettei tarvitsisi lähteä järvelle.


                             Itse  aika vihaisena ja kyllästyneenä.

Olin kieltämättä aika liero. Sitten kerroin miehelle totuuden. Olen kelvoton purjehtija. Aivan oikeasti miestä käy sääli. Miksi en voi olla kärsivällisempi ja hitaampi vaimo? Purjehdus voisi olla yhteistä aikaa. Nyt se on miehen omaa aikaa. Inhoan noita aikasanoja. Parisuhdeaika, oma aika. Aikahan vain on. Ei se kuulu kenellekään.


              Purjehtija.

Tällä kertaa lähdin purjehtimaan nautamaisen kärsivällisesti.  Aikaa menee jo tarvikkeiden pakkaamiseen. Veneessä purjeiden nostamiseen. Moottorin asentamiseen. Ja moneen muuhun.











Ja järvellä ei tuullut tarpeeksi. Purjehdimme hidasta vauhtia. Hoh-hoijaa. Sitten onneksi (?) alkoi sataa raskaasti, ja käännyimme takaisin päin. Kotona - kesävelvollisuuden suoritettuani -  aloin lukea kirjaa, ja ilta kului siinä lempihommassani.





10 kommenttia:

  1. Ymmärrän. Minä en pidä mökkeilystä ja veneeseen en nouse, vaikka mikä olisi. Mieheni on syntynyt meren rannalla ja kaipaa sinne. Menee sitten yksinään. Tänä kesänä ensimmäisen kerran puhui mökistä "minun" mökkinä. Ei enää meidän. Onneksi tykkää olla yksinään ja minä juuri ja juuri kestän sen, että on muutaman päivän pois.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pellavasydämen Mervi kommentistasi. Jännä yhteensattuma, että minunkin mies on syntynyt meren rannalla ja purjehtinut lapsesta saakka. Sinä olet tiukempi kuin minä tuossa veneasiassa. Meillä ei ole mökkiä, kun asutaan jo valmiiksi metsän keskellä Suomen järvialueella Mäntyharjussa.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia ainakin sait muistoksi purjehdusreissulta.
    Kaikkien ei onneksi tarvitse tykätä kaikesta.
    Minuakin nuo ajan määrittelyt joskus ärsyttävät.
    Hyvää tiistai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Ei tosiaan tarvitse tykätä kaikesta. Kovasti haluaisin tykätä purjehtimimisesta miehen takia. Toisaalta ei hän ole kaikista minun harrastuksistani kiinnostunut.

      Poista
  4. Minä taas olen niin noiden purjeveneiden ihailija kun lipuvat rauhallisesti tuossa saimaalla ihan vieressä ja parkkeeraavat pitkine mastoineen tuohon satamaan. Pääsisipä joskus kokemaan mitä on liikkua tommosella veneellä. Tuolla miehelläni on kyl moottorivene,on sekin ihan mukava ja mulla soutuvene.On pieni mökkikin, meitä on niin monenlaisia ihmisiä,mukavaa illan jatkoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihakeiju kommentistasi. Kyllä minustakin purjeveneet on kauniita, mutta on eri asia istua purjeveneessä etenkin vähätuulisena päivänä. Teillähän on mukavasti erilaisia veneitä. Kirjoitit Saimaasta, joten asumme samalla alueella. Tiedä vaikka olisimme joskus törmäilleet.

      Poista
  5. Kannattaa ehdottomasti joskus lähteä järveä pidemmälle ja lähteä merelle purjehtimaan, siellä on ihan erilaista ja ihanaa. Merituuli ja kaikki ovat aivan uskomattomia, kun siellä purjehtii pitkin ja poikin. Ah se on ihanaa! Mekin valitettavasti nostimme juuri veneemme jo venetelakalle talven ajaksi, että nyt joutuu sitten odottamaan ensi kevääseen taas että pääsee ensi kerralla purjehtimaan. Tuo juuri myös, että järvillä harvoin saa hyvää aallokkoa, joten vauhti on hidasta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Maija kommentistasi. Meidän purjevene on niin pieni, etten tiedä sopiiko se merikäyttöön. Asutaan Itä-Suomessa, mistä merelle on matkaa. Mies on lapsuudessaan pujehtinut isoisänsä kanssa merellä ja hän muistelee sitä usein. Siksi hän tuon purjeveneensäkin aikoinaan osti. Hienoa että sinä nautit purjehtimisesta. Onhan se aivan oma maailmansa ja tyystin erilainen olemisen muoto. Mutta minä en vain nauti, kun se on osin niin hidasta, ainakin järvellä, ja olen kärsimätön ihminen. Ehkäpä totuttelemalla oppisin. Ensi kesää odotellessa ja hyvää alkutalvea sinulle!

    VastaaPoista
  7. Purjehtiminen on vaivalloista,yleensä kylmää ja iho palaa.Ei ole sattumaa, ettei veneitä juuri myydä.
    Kiitos kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentistasi Unknown. Juuri tuollaista purjehtiminen on kuten kirjoitit. Ja alkuvalmistelut vie paljon aikaa ainakin meillä, kun vene on tuttavan saaren lähettyvillä ja sinne pitää mennä toisellla veneellä. Tavarat kantaa veneeseen, purjee laitettava seilauskuntoon. Huh, en tykkää.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!