Olen yhdessä elämänvaiheessa ollut syvästi yksinäinen. Silloin toinen tyttäreni oli syntynyt, ja asuimme ruotsinkielisellä Pohjanmaalla miehen työn takia. En ymmärtänyt paikallisesta ruotsin murteesta juuri mitään, eivätkä ihmiset siellä osanneet edes puhua kunnolla suomea. En kuulunut mihinkään yhteisöön, esimerkiksi työporukkaan.
Olihan minulla perhe ja kaksi suloista, pientä lasta. Toinen kaksi vuotta ja toinen vielä vauva. Ystäville pystyi soittamaan, ja he kävivät kesäisin kylässäkin ihmettelemässä Pohjanmaata. Kävin äiti-lapsipiirissä ja kansalaisopistossa maalaamassa. Mutta silti konkreettinen - ystävä ei ollut siinä lähellä - yksinäisyys oli aakee ja laakee kuin Pohjanmaa.
Läheiset ihmiset torjuvat emotionaalista yksinäisyyttä, esimerkiksi tunnetta, että toiselle voi puhua kaikesta, joku on täysin läsnä. Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, ettei tunne kuuluvansa mihinkään yhteisöön ja porukkaan. Emotionaalisella yksinäisyydellä on suurempi vaikutus hyvinvointiin.
Ystävien seura ei vaikuta vain mielialaan vaan koko kehon hyvinvointiin. Se lisää hormoni oksitosiinin ja välittäjäaine serotoniinin tuotantoa, mikä kohottaa mielialaa, pitää aivojen toiminnan vireänä ja hidastaa ikääntymisen vaikutuksia. Ihmiset, joilla on paljon sosiaalisia suhteita, elävät keskimäärin pidempään.
Yksinäisyys nostaa myös stressihormoni kortisolin tuotantoa. Jos se on pitkään koholla, se voi heikentää kehon puolustuskykyä ja jopa altistaa ylipainolle, diabetekselle ja sydän- ja verisuonisairauksille.
Pitkäaikainen yksinäisyys on samanlainen terveysriski kuin muun muassa alkoholin liikakäyttö, liikkumattomuus, lihavuus. Se vastaa 15 tupakan polttamista päivässä.
On erityisen surullista, että on myös yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heillä on selvästi enemmän fyysisiä oireita kuten vatsakipuja, päänsärkyä, selkäkipuja ja nukahtamisvaikeuksia.
Lähteet: Hyväterveys 8/2019, kuvat omat
Yksinäisyys on koko yhteisön, kulttuurin, ongelma, mikä näkyy ja tuntuu varsinkin meidän suomalaisten arjessa. Ei siinä haasteessa pelkät projektit riitä... Itse teen aina, kun vain on tilaisuus, ihmisiä kohdatessa "ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä" puhumalla vieraillekin jotain mukavaa. Etenkin vanhuksille minulla on aina hetki aikaa vaihtaa muutama sana. Kehun siksi, että tällaista ei minulle kotona opetettu... Niin kuin pitäisi kaikille opettaa. Mutta kun on itse yksin jäämisen kojenut, alkaa nähdä muita samanlaisia ympärillään.
VastaaPoistaKiitos Eeva kommentistasi. Suomessa on varmaankin eniten yksinäisiä kaikista Pohjoismaista. Asuin aikanaan Tanskassa, ja ihmiset olivat siellä paljon välittömämpiä kuin Suomessa. Lisäksi työpaikalla otettiin huoleksi järjestää minulle kavereita työpaikan ulkopuoleltakin. He ymmärsivät, miten tärkeää seura on ihmiselle. Yksittäiset projektit ei tosiaankaan ratkaise ongelmaa, mutta jotakin vaikutusta niilläkin on. Kaupan kassa on valitettavasti monille vanhuksille ainoa ihmiskontakti päivässä, siksi ei pitäisi ärtyä kassajonossa siitä, että vanhus juttelee kassan kanssa liian pitkään. Teet kauniisti, kun juttelet vanhusten kanssa. Minulla on ollut tapana jutella, jos vanha ihminen tekee aloitteen.
VastaaPoistaPohjoismaista ainakin ruotsalaiset kokevat itsensä yksinäisemmiksi kuin suomalaiset: https://ec.europa.eu/jrc/sites/jrcsh/files/fairness_pb2018_loneliness_jrc_i1.pdf
PoistaSamoin kartasta huomaa, että Etelä-Euroopassa ollaan huomattavan paljon yksinäisempiä kuin Suomessa. Ja kun vertaa Eurooppaa ja muita maanosia, niin havaitsee, että esimerkiksi Afrikassa ollaan yksinäisempiä kuin Euroopassa. http://www.terveytemme.fi/uth/tulokset/html/uth_loneliness_std.html
Ihmisillä on vaan niin stereotyyppinen käsitys "suomalaiset ovat yksinäistä kansaa". Ainakaan suomalaiset eivät tunne itseään niin yksinäiseksi kuin muut kansat.
Kiitos Anonyymi kommentistasi. Yllätyin noista tutkimustuloksista. Olet ollut perusteellinen. Mietityttää tuo, että jopa Etelä-Euroopassa ja Afrikassa ihmiset ovat enemmän yksinäisiä kuin Suomessa. Olen ajatellut, että ne ovat perhe- ja sukukeskeistä aluetta. Olisiko mahdollista, että yksinäisyys käsitettäisiin eri tavalla kulttuurista riippuen. Vaikka on vahva suku- ja perheyhteys, voidaan silti sanoa itseä yksinäiseksi. Käsitän yksinäisyydeksi sen, että ei ole sukuyhteyttä eikä ystäviäkään. Näin haluan yhä vaan pitää kiinni sterotyyppisestä käsityksestä suomalaisista kuten kirjoitit.
PoistaLämmin kirjoitus taas sinulta ..se kun itse on jotain kokenut voi ymmärtää... yksinäisyys on enenevä ongelma ajattelisin näin,,, somekeskeisessä yhteiskunnassamme. Ja muutenkin. Minä tunnen paljon yksinäisiä (olen rinnallakulkijana joidenkin ihmisten kanssa), nämä kuviot eivät ole helppoja. ...
VastaaPoistaOmakohtaista kokemusta ehkä jossain elämänvaiheessa jonkin verran,, juuri tuo pienten lasten hoitaminen kotona ehkä yksi vaihe,, teini-iässä koin sisäistä yksinäisyyttä ,vaikka kavereja oli paljon.
Nykyään koen ,että elämässäni on aivan kylliksi ihmisiä,, en kaipaa lisää läheisiä ystävyyssuhteita,, .. ei riitä aika ja näin olen tyytyväinen. Oma aikakin on kallisarvoista, yksin on hyvä olla välillä,hetkittäin.
Mukavaa kesän jatkoa Marja ja blogin lukijat :)
Koskettava kirjoitus Marja.
VastaaPoistaUsein ei tule ajatelleeksi, miten kohtalokasta yksinäisyys on.
Kauhistuttaa tämän päivän lasten, nuorten ja vanhusten yksinäisyys.
Olen itse ollut yksinäinen lapsi ja nuori. Usein yksinäisyys oli enemmän oma kokemukseni, kuin konkreettista. Jos tuli tunne, että tuppaudun luokkatovereiden seuraan, mieluummin vetäydyin syrjään jne.
Hyvää illan jatkoa!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Sinä olet nuoruudessa kokenut henkistä yksinäisyyttä, et onneksi konkreettista. Nuoruudessa muodostetaan identiteettiä, ja se saa välillä tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Samoin oli välillä minulla. Etenkin lasten ja nuorten yksinäisyys raastaa sydäntäni. Samoin vanhusten. Tekeekö eläke sen, että menetetään ystäviä?
PoistaKiitos Tuula T kommentistasi. Nimenomaan tuo somekeskeisyys voi antaa harhan, että on todellisia ystäviä. Totta kai somessa voi myös aivan oikeasti ystävystyä ja tavata livenäkin. On hienoa, että olet aito rinnallakulkija yksinäisen kanssa. Taitaa olla ehkä aika yleistä, että pikkulapsiaikana saatetaan kokea suurtakin yksinäisyyttä. On hyvä olla rauha itsensä kanssa ja viihtyä näin välillä yksinäisyydessä. Ne ovat tärkeitä hetkiä muun muassa itsetutkiskelun kannalta. Hyvää kesän jatkoa sinulle!
VastaaPoistaHieno kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos Kristiina. Hyvää alkavaa viikonloppua sinulle!
Poista