perjantai 26. huhtikuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 15.




Täällä ei kysellä ammattia

On vähän vaikea keskittyä kirjoittamiseen,
kun kämppis puhuu solkenaan ja kovalla äänellä
harhoilleen.
Mutta hän ei voi sille mitään.
Ei mitään.
Harhoille täytyy vastata.
Ja niitä on lukuisia.
Ja ne syyttävät.
Se on kauheaa.
Hän on mukava ihminen.
Hänelle toivoisi helpompaa
elämää.

Täällä ei kysellä ammattia.
Kukaan ei ole kertaakaan
kysynyt. 
Hyvä niin.
Arkielämässä ammattia
kysytään.
Ja määritetään ihmistä senkin kautta.
Täällä on tärkeää
olla hyvä toisille.
Se määrittää ihmisen.
Suljetussa yhteisössä
myös toisten kanssa
synkkaa paremmin kuin toisten.
Vietetään yhteistä aikaa.
Tyttöjen kanssa usein
naureskellaan ja
tirskutaan osaston miehille.
(Olenkohan minä tosiaan
53-vuotias?)

Osastolle tuli nuori narkkari
suoraan linnasta.
Hän on saanut kuusi vuotta
metadonia heroiiniriippuvuuteensa.
Hän sanoi,
että valtio säästää
niin 100 000 euroa vuodessa.
Kun hän ei tee rikoksia.
Mutta oli kuitenkin tehnyt
vasikään yhden.
Ryöstänyt kaupunki X:n
apteekin. Kaikki
bentsot, lyricat ja opiaattilääkkeet,
minunkin käyttämät lääkkeet.
Oli istunut poliisilla kolme viikoa.
Oli istunut läänillä kolme viikkoa.
Sen aikana bentsot
oli ajettu alas.
Hän on aika ahdistunut.
Korvissa venytyskorvikset.
Melkoiset reiät.
Hän tykkää luvuista
ja kun olimme kahden
toimintakahvihuoneessa,
hän luetteli minulle
eri huumeiden hintoja.
  • Metamfetamiini 50 €/g, 5-10 annosta.
  • Heroiini 150 €/g, 5-10 annosta.
  • Kokaiini 150 €/g, "Menee yhdessä yössä, kun pitää sniffata 45 minuutin välein."
  • Hasis 20 €/g, 5-10 annosta. "Itse käytän vain aamuin illoin, voi riittää viikoksikin".
  • Bentsot 20 €/10 kpl, "Ei saa nykyisin mistään, tosi vähän liikkeellä."

Tuskin tätä blogia nuoret lukee.
Enkä halua kannustaa
huumeiden käyttöön.
Tuossa listassa oli vain
nuoren miehen
käyttämät aineet.
Metadonia ja heroiinia ei kannata
vetää samana päivänä.
Hasista ja viinaa ei kannata
käyttää yhtä aikaa.
Nuori narkkari
on mukava.
Opin täällä paljon.
Ekskursio mielisairauksiin
ja huumeisiin.
Kämppis ajaa nyt
minua pois huoneesta.
Koska tietokone säteilee
vaarallisia ainesosia.
Olen pitänyt läppärin
aina kaapissa
silloin kun en sitä käytä.
Muualla kuin huoneessa
ei ole minkäänlaista hiljaisuutta.
En voi kirjoittaa.
Lähden
toimintakahvihuoneeseen
hengailemaan.
Kämppikselläni on skitsofrenia.



6 kommenttia:

  1. Karua elämää, josta kirjoitat lämpimästi ja arkisen kauniisti. Kun ihmiseltä riisutaan kuori, esiin pääsee inhimillisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kommentistasi. Minulle on ollut havahduttavaa se mistä kirjoitit: inhimillisyys. En ole missään aikaisemmin tavannut näin pyyteettömän hyviä ihmisiä.

      Poista
  2. Olet todella taitava kirjoittaja. Osaat kertoa henkilöistä kuvaavia yksityiskohtia niin, että heidät voi nähdä edessään. On hienoa, että olet jaksanut ja halunnut jatkaa kirjoittamista myös sairaalassa. Se antaa paljon ajateltavaa. Miten haurasta elämä onkaan ja miten helposti kaikki voi mennä rikki - vaikka ihmisen mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mielestäni taitava kirjoittaja, vielä. Kovasti harjoittelen kaunokirjallisuuden sekä proosan että runojen kirjoittamista tämän blogin ulkopuolella. Se on täysin oma maailmansa, joka on rakas ja vaativa. Kirjoittaminen on psykoterapiaa täällä sairaalassa, kun ei ole muuta tekemistä paitsi hengailu kavereiden kanssa.

      Poista
  3. Kaunistelematonta tekstiä ja silti kanssaihmisiä ymärtävää.
    Sinun teksteihin on helppo eläytyä.
    Hyvää viikonloppua sinulle Marja <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kirsti kommentistasi. Juu kyllä, kaunistelematonta tekstiä ja kaunistelematon ympäristö. Kiva jos voit eläytyä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!