Mielivaltaisuutta ja huumeita
Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, miten hoitaja sätti minua.
Koska olin ylittänyt kilometri suuntaansa tietä pitkin lenkkeily-Säännön ulkoilussa.
Hän nimenomaan sanoi, että se on Sääntö.
Ja tänään kun olin menossa ulos, omahoitajani tuli avaamaan ovea.
Sanoin hänelle, että lenkki on käynyt tylsäksi, kun pitää sahata kilometri sinne ja kilometri tänne ja niin edelleen.
Ees ja taas. Lenkkeilyn lobotomia.
Lobotomia. Nimenomaan.
Hän sanoi: Että mitä?
Kyllä täällä saa vapaasti liikkua, mutta jos menee keskustaan siitä pitää ilmoittaa.
Minä: Että mitä?
Voi, hemmetti!!!
Yksi hoitaja sanoi, että täällä on kilometri suuntaansa-Sääntö. Olen jo monta päivää sahannut sen Säännön mukaisesti edes ja takaisin.
Omahoitaja kysyi, mikä sen hoitajan nimi oli.
Enhän minä sitä muistanut. Joku vaalea keski-ikäinen. Heitä on täällä tietty useampi.
Se siitä Säännöstä.
Mielivaltaisuutta.
Aina yksi sadististyyppinen joukkoon mahtuu.
Missä tahansa.
Vaikka enemmistö hoitajista on päteviä työssään.
Entä seuraavaksi. Mikä Sääntö on se oikea Sääntö.
Täällä kai pitää olla tarkkana.
Ja se tuskin auttaa minuakaan.
Kun Sääntö julki lausutaan. Ei potilas voi kuin totella. Sillä hetkellä. Siinä tilanteessa.
Hän on alamainen.
Entä sitten pahasti sairas potilas?
Mitä kaikenlaisia, mielivaltaisia Sääntöjä sadististyyppinen hoitaja-hallitsija voi hänelle säätää? Sairauden tuskan lisäksi.
Jos sattuu huvittamaan kyykyttäminen.
Voi näitä ihania herkkiä potilaita.
Surettaa.
------
Tänään osastolle tuli nuorimies selkeästi joissakin aineissa.
Suihkun ja tupakan jälkeen hän nukahti oleskeluhuoneen sohvalle.
Herättyään kömpi meidän toimintakahvihuoneeseen.
Hän kertoi kaikenlaista.
Oli aamulla vetänyt pruutalla Diapamia kahteen kertaan kurkkuunsa.
Päättelin.
Näin bentsot vaikuttaa nopeasti. Jauhemaisina.
Hän innostui tilittämään.
Tekemään pikakatasauksen tilanteestaan.
Adhd. Ei ne usko. En saa reseptilääkkeitä.
Kadulta sitten. Rikollisille velkaa.
Tulevat ja ampuvat polvilumpion paskaksi.
Itä-Suomessa Venäjän mafia.
Järjestäytynyt rikollisuus.
Soittavat. Uhkauksia.
Niiltä amfetamiinia. Auttaa Adhd:hen.
Kokaiini vielä paremmin.
En saa hermokipuun Lyrica-reseptiä.
Niiltä sitten Lyricaa ja tasoittavaksi Diapamia.
Kun olisi reseptit. Ei tarvistisi niiltä ostaa.
En tiedä uskoako.
En tunne nuorta miestä kylliksi.
Voin päättää asiasta sitten
kun tunnen.
Jos hän jää tälle osastolle.
Jos jaksan kuunnella.
Aikaahan minulla on.
Runsaasti aikaa.
Tuntuu omituiselta että jollain hoitajalla on omat säännöt mutta kun kaikki eivät kai sovi hoitoalalle vaikka ovatkin koulunsa käyneet. Itse olin hoitotyössä jossa työkaverini nautti hodettavien kyykyttämisestä, sanoii aina et ei se oo iso vika ku on päässä. Säälittävä tapaus tuo mainitsemasi nuori mies, toivottavasti saa apua. Varmaankin on sinulla rankkaa aika ajoin kun täytyy noita sääntöjä totella mutta pääset varmaan tuosta riippuvuudesta eroon näillä konsteilla. Vielä noista hoitsuista, lähipiirissäni on nuori lähihoitaja joka on pitkällä sairauslomalla työpaikkakiusaamisen takia, en kyllä tahdo ymmärtää vanhempia hoitajia jotka alentuvat kiusaamiseen. Joillakin näyttää olevan tarve kyykyttää kiltimpiä. Toivon sinulle kovasti toipumista ongelmasi kanssa Marja :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentista. Ei kaikki varmaankaan tosiaan sovi hoitoalalle. Mutta ehkä niin on joka alalla. Koulun jälkeen karu todellisuus voi lyödä silmille. I-n-h-o-t-t-a-v-a tuo sinun entinen työkaveri. Opetusalan jälkeen sairaanhoitoalalla on eniten loppuunpalamista, johon joissakin tapauksissa voi vaikuttaa myös kiusaaminen, mikä on jotenkin käsittämätöntä, kun ollaan sentään aikuisia.
PoistaMielivaltaa siltä ensimmäiseltä hoitajalta.
VastaaPoistaKarua elämää tuon nuoren miehen kertoma. Todellisuus on joskus tarua ihmeellisempää.
Hyvää päivän jatkoa Marja<3
Kiitos kommentistasi Kirsti. Ensimmäinen hoitaja oli/on mielivaltainen. Mutta sellaisia on varmaankin alalla kuin alalla, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. En vielä tiedä, voiko tuon narkomaanin sanaan luottaa, mutta se varmaankin tässä selviää, kun ollaan ja eletään.
PoistaSurullista tarinaa, Marja. Mutta on siinä hyvätkin puolensa. Sinä ja tuo poika olette päässeet saamaan hoitoa ja huolenpitoa. Ja sekin, että saat sittenkin kävellä ulkona vapaasti. Toivotaan pian aurinkoista, että voit nauttia lämmöstä ja valosta.
VastaaPoistaAnnoin sinulle tänään omassa postauksessani aurinkoisen haasteen, johon toivottavasti jaksat vastata :) ... joskus sitten kun jaksat.
Hyvää oloa sinulle, Marja!
Kiitos kommentista Eeva. Kuten Kirstille sanoin, en tiedä voiko pojan puheisiin luottaa.Ihanaa on se, että voin kävellä vapaasti. Ehkä vastaan haasteeseesi myöhemmin paremmissa voimissa. Kiitos haasteesta.
Poista