perjantai 12. huhtikuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 9.



Kevyttä elämää: Hengaamista koko päivä.

Aamulla sanoin itselleni: Tästä tulee kevyt päivä.

Otan kaiken kevyesti.

Vaikka huhtikuun  ahdistus  saa minut ylikierroksille.
Olkoon ahdistus.
Otan silti kaiken kevyesti.

Kuntosalilla kuuntelin musiikkia kuntosalin radiosta. Musiikkikin sattui olemaan erityisen kevyttä.

Pidin kevyen, rennon yläkroppapäivän.

Nostelin raskaitakin painoja tuosta vaan kevyesti. (Olihan painot tosiasassa olleet samat jo kaksi viikkoa , joten olin jo ehtinyt niihin tottua. Mutta pidetään tämä kevyt moodi.)

Söin kevyen lounaan kevyesti. Eli söin salaatteja, joita nostelin suuhuni kevyesti.

Ruoan jälkeen menin toimintakahvihuoneeseen keittämään kahvia. Siellä rupattelin ja hengasin reilu kaksikymppisen tytön kanssa.

Hän soitti minulle mielestään parhaita räppibiisejä ikinä.

Nekin oli mielestäni kevyitä. Olipa hyvä olo kuunnella kevyttä musiikkia ja juoda kevyesti liikaa kahvia. Saatiin olla kahdestaan.

Narkkari varmaankin nukkui. Kauhea tiputus aineista todellisuuteen. Myöhemmin nähtiin se päivällisellä silmät ristissä. Hoitaja tuli kovistelemaan, että täällä syödään silmät auki ruokaa. Hän oli yhä vierailla planeetoilla. Hoiperteli huoneeseensa.
Totesin tämän kaiken kevyesti. En alkanut hänen oloaan suremaan. Siihen minulla on taipumusta. Olen surrut monta. Monta. Ehkä turhaan, ajattelin kevyesti.

Hengailimme kahvihuoneessa pari tuntia. Musiikkia. Tyttö oli kova puhumaan miehistä. Nykyisestä ja entisistä. Minä kommentoin kevyen ympäripyöreästi.

Minun ei tarvinnut puhua itsestäni mitään. Paitsi kun menimme kuuntelemaan karaokea. Tyttö kysyi, että laulanko minä. Vastasin, etten laula. 

Puhuin siis vähän ja ympäripyöreästi.

Ympyrä on muodoista kevyin.
Neliö, kolmio. Terävät kulmat raapii raskaasti.

Unohdin tietoisesti. En siis kevyesti välittänyt keskipäivän mindfullnesstuokiosta.

Kello kahdeksi maleksimme karaokeen kanttiiniin. Syötiin jäätelöä. Olin tytön seurana tupakalla. Katselin miten savukiehkurat leijailivat kevyesti ilmassa.

Tyttö lauloi kaksi kappaletta todella hyvin.

Se oli mukavaa.

Yksi mies halusi omistaa laulunsa kauniille naiselle. Nyökkäsi ja katsoi intensiiviisesti minua. Muutkin katsoivat. En pahastunut. En mennyt noloksi. Otin koko jutun kevyesti ja kiitin miestä laulun jälkeen.

Neljältä maleksitiin syömään. Ruoka oli pahaa molempien mielestä. Niin kuin peruskoulussa. Rouskuteltiin hapankorppuja ja syötiin rahkajälkiruoka kevyesti. Välinpitämättömästi.

Sitten taas kahville toimintakahvihuoneeseen. Tyttö sanoi, että sä et meikkaa ollenkaan silmiä. Saanko mä meikata ne? Myönnyin kevyesti. Meikattavana oleminen oli mukavaa. Silmämeikki samanlainen kuin tytöllä. Mustanharmaa. Raskas. Mutta otin senkin kevyesti. Että tällainenkin voin olla. Että tähän aikaan ja tällaisessa paikassa. Sotamaalaus.

Unohdin kevyesti postauksen tekemisen. Lukemisen. Iltameditaation.

Jossakin vaiheessa illan hengailua tajusin. Että tällaistahan se nuorena olo oli. Huolettomasti tutustuttiin ja lähdettiin hengailemaan. Kevyesti muistin, kuinka helppoa ja luontevaa se silloin oli.

Ja nyt 53 vee hengaa 23 veen kanssa. Koko päivän ja illan.


9 kommenttia:

  1. Tämä oli ihanasti ja taiten kirjoitettu ja vaikka ympäristösi ei olekaan kevyt, kyllä tässä juuri tulvi mieleen nuoruuden huolettomuus. <3

    Sydämellistä viikkistä Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentista. Ei ole kovinkaan taiten kirjoitettu. Mutta kevyt päivä oli.

      Poista
  2. Tämä oli tosi hyvä! Tekstit sen kun paranee! Montako Panacodia on vielä pudotettavana? Onnistut siinä varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kommentista. Tekstit ei parane. Tämä ei ollut laisinkaan ensimmäinen hengailupäivä. Onneksi täällä on välillä ihan mukavaa. Mutta me järjestetään sitä välillä itsellemme nuorison kanssa.

      Poista
    2. Niin vielä Panacodeista. Alkaa olla loppusuoralla 1/2+1/2. Ensi viikko on tasanneviikko. Ei tiputeta mitään.

      Poista
  3. Tämä postaus toi mieleen oman nuoruuden ja silloiset fiilikset. Ja hyvän mielen siitä, että osaat ottaa rennosti, vaikka ympäristö ja olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset.
    Olet selviytyjä <3
    Parasta mahdollista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kirsti kommentista. Se ihana nuoruus! Ihmeen helposti pääsee samoihin tunnelmiin , kun on nuori ystävä.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihanalta päivältä. Tuollaiseen huolettomuuteen olisi hyvä päästää itsensä myös tavallisessa arjessa. Vaan ei se ainakaan työelämässä taida nykyisin keneltäkään onnistua. Mukava, että sinä olet saanut tämän mahdollisuuden. Minäkin yritän päästä tuohon tilaan aina kun vain muistan yrittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kommentista. Kun täällä on paljon nuorten kanssa, se elävöittää. Hengailupäiviäkin on ollut useampi. Siinä mielessä on välillä ollut oikein mukavaa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!