perjantai 19. huhtikuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 12.





Metelöivä ämmä, vieroitusoireita

Anteeksi karkea kielenkäyttöni tässä jutussa.
Olen vaan niin turhautunut ja vihainen.
Olen itsekin ämmä.
Akka on jotenkin positiivisempi sana.

Tänne tuli kimeä ääninen maanikko.
Ääni on todella kauhea.
Erittäin kantava.
Nauru kuin noita-akalla.
Minun ikäluokkaa mutta
kulkee rollaattorilla.
Varmasti juonut aivonsa
paskaksi.
Juopon näköinen.
Kauhea ämmän kuvatus.

Olen pari kertaa sanonut hänelle,
että ole nyt hiljaa.
Hän on about 
viisi minuuttia hiljaa.
Jos ei ole seuraa,
kiljahtelee, laulaa hoilottaa
itsekseen.
Hänestä ei yleisesti
pidetä.
Hän on vain niin
saatanan ämmä.
Ruma.
Ohuthiuksinen.
Köpöttelevä.
Takapuolesta valuvat housut. 
Mielikuvissani olen
lyönyt häntä turpaan
suulle, jotta hän
ei voisi vähään aikaan 
metelöidä.
Joku hoitaja sanoi,
että kyllä se kimeä ääni
häiritsee heitäkin.
Joku hoitaja sanoi
että hän on vain sairas.

Vaikka ymmärrän,
että hän on maanikko.
Voin silti olla pitämättä
hänen äänestään.
Voin silti valittaa
hänen äänestään.
Ei minun tarvitse 
metelöintiä hyväksyä.
Voin siitä nyt tässä
valittaa.
Niin kuin ollaan
valitettu yhdessä
muutaman naisen kanssa.

Kello neljän lääkeannos
pieneni eilen puoleen
tablettiin.
Pari tuntia oli OK.
Kävin lenkilläkin.
Mutta sitten puoli yhdeksän
maissa
alkoivat kauheat
vieroitusoireet.
Puuskutin.
Häly mielessä.
Putoan jotenkin
alas.
Vapisin.
Makasin sängyssä.
Mindfulness auttoi vain
vähän. 
Vaivoin sain sitä tehtyä.
En ole syönyt 
nukahtamislääkkeitä.
Mutta oli pakko
ottaa sellainen.
Olo rauhoittui vähitellen.
Niskajäykkyyttä 
silittelin pois.
Nukuin onneksi
sikeästi.
Aamulla heräsin
maanikon kiljahteluun.

5 kommenttia:

  1. Kirjoitat osuvasti. Näen "noidan" sieluni silmin. On helppo huvittua hänen olemuksestaan, kun ei tarvitse kuunnella häntä. Ihmisparka. Olen pahoillani hänen ja muiden potilaiden, sekä hoitajien puolesta.
    Taistelet riippuvuutta vastaan. Se ei ole aina helppoa. Nostan sinulle hattua.
    Rauhallista pääsiäistä Marja!

    VastaaPoista
  2. Olet onnekas, kun näet noidan vain sielusi silmin. Meille hän on hyvin, hyvin paljon läsnäoleva. No, opin, että korvatulpat vie sen pahimman terän hänen kimakkuudesta. Joten kuljeskelen korvatulpat korvissa, joita kukaan ei ihmettele. Noita sopii hyvin lankalauantain teemaan. Kun Vapahtaja on kuollut, noidat riemuitsevat. Takuuvarmasti meidän noitakin on tavanomaisen kovaäänisesti riemuitseva. Iloista pääsiäistä sinulle sunnuntaina ja maanantaina!

    VastaaPoista
  3. Minusta varmaan tulee sitten joskus tosi tosi vanhana tuollainen kimakka noita-akka. Sitten, kun kaikki pidäkkeet dementian takia tai muuten vaan estojen löystymisen myötä irtoavat, minä saatan olla aikamoinen suupaltti hölisijä. Jotenkin samastuin tähän tarinasi "ämmään" ja empatiseeraan häntä. Toivottavasti hän saa apua ja rauhoittuu. Toivottavasti hänen ongelmansa eivät johdu yksinäisyydestä eivätkä sitä aiheuta.
    Hänelle, sinulle ja kaikille teille toivotan rauhoittavaa pääsiäistä ja hyvää mieltä. Ja ne korvatulpat ovat oiva keksintö :).

    VastaaPoista
  4. Voi Eeva, et sinä voi onneksi yht äkkiä hyvin vanhana sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön
    ja muuttua kimakaksi noita-akaksi, vaikka se voisi olla hyvin kivaakin. Etkä sinä ole juonut aivojasi paskaksi. Toivon niin kovasti, että hän saisi tehokasta apua maniaansa. Niin toivoo moni muukin. Mukavaa pääsiäisen aikaa sinulle.

    VastaaPoista
  5. Toivottelen tässä kuitenkin sinulle hyvää pääsiäisenaikaa..auttaisko korvatulpat..kuvailit kyllä niin elävästi.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!