tiistai 13. marraskuuta 2018

Huono minä



Huijarisyndroomaa sairastava ei luota osaamiseensa vaan uskoo olevansa huono.

Jokaisella on päiviä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen töissä ja kotona. Mielessä voi kyteä ajatus, osaanko mitään. Silloin tällöin tuleva epävarmuus on normaalia.




Jos huonommuuden kokemukset ovat jatkuvia, eivätkä jätä rauhaan. Ja epäpäteväksi osoittautuminen piinaa jatkuvasti. Tätä ajattelutapaa sanotaan huijarisyndroomaksi. Se on melko yleistä perfektionisteilla. Huijarisyndroomasta kärsivä kokee, ettei ole riittävän hyvä. Vaikka olisi hyvin lahjakas työssään.



                       Lahjakkaiden taakka
Yleisintä huijarisyndrooma on koulutetuilla, älykkäillä naisilla, jotka työskentelevät vaativissa tehtävissä ja vaativat itseltään paljon. Kyvyistään huolimatta he kokevat olevansa huonoja. Eivätkä he arvosta saavutuksiaan.

Huijarisyndroomasta kärsivä sinnittelee työssään. Hän ei saa työstä iloa. Hän voi kokea, että onnistumiset on vain hyvää tuuria. Hän itse huono.



                    Masennusta ja unettomuutta
Vääristyneestä ajattelusta voi tulla fyysisiä oireita: päänsärkyä, vatsavaivoja, hartioiden kipua. Unettomuus on yleistä. Ihminen voi kokea ahdistusta ja masennusta.

Urakehitys voi tyssätä huijarisyndroomaan. Vaikka tarjolle tulisi ihana työpaikka. Sitä ei uskalla hakea, koska pelkää epäonnistuvansa.



                   Tunnista ja toivo
Jos työelämässä tulee vaikea, haastava tilanne. Huijarisyndroomasta kärsivä ajattelee, ettei onnistu. Mokaamisen pelko on suuri. Vasta kun tunnistaa oman ajattelumallin, ymmärtää, mistä paha olo johtuu. On ollut raskasta ajatella koko ajan epäonnistuvansa.

Uskomme mielellämme, että kaikki ajatuksemme on totta. Näin ei kuitenkaan ole. Jos oma ajatus on ristiriidassa sen kanssa, mitä ulkopuoliset sanovat. Voisivatko he olla oikeassa!



               Kesytä sisäinen puhe
Omaa sisäistä puhetta voisi joskus pysähtyä kuuntelemaan. Moititko itseäsi jatkuvasti? Tuleeko mieleen vain epäonnistumiset? Voisitko muokata sisäistä puhetta myönteisemmäksi?

Olisi hyvä oppia ottamaan etäisyyttä omiin ajatuksiin. Jos saa hyvää palautetta, sitä kannattaa kuunnella ja ymmärtää. Joskus ajatukset muuttuvat vasta psykoterapiassa.

Oletko huomannut itsessäsi huijarisyndrooman piirteitä?







Lähteet: Anna25.10/43, kuvat omat

6 kommenttia:

  1. Nuorempana tuo huijarisyndrooma vaivasi kai jatkuvasti, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Monen mutkan ja opin kautta omanarvon tunto alkaa olla kondiksessa suurinpiirtein, tosin on kyllä hetkiä aika-ajoin että se murenee mutta sitten saan taas tukea ja huomaan että kyllä minäkin olen ihan hyvä kun kelpaan itselleni ja muille. Iltalukemisena on juuri Lorna Byrnen kirja Taivaallinen rakkaus jossa on juttua itsensä rakastamisesta. Päivät ovat erilaisia ja mielikin seilaa millon mihinkin suuntaan mutta uskotaan että ihan hyviä ja kyvykkäitä me ollaan ja meillä on tärkeä tehtävä sellaisina kun olemme. Hyvää päivän jatkoa Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Uskon, että nuorena kaikki ovat vähän epävarmoja. Paitsi narsistit ja ylisuurella egolla varustetut ihmiset. Iän myötä tulee varmuutta lisää. Tuo hujarisyndrooma on läpi iän kestävä. Eli nuoruuden epävarmuus jää. Hienosti ajattelet, että kelpaat itsellesi ja muille. Niin pitäisi kaikkien ajatella. Hyvää tiistai iltaa sinulle!

      Poista
  2. Olen alkanut epäillä, että tästä minullakin on ollut usein kyse. Muistan, että nuorempana tosissani ajattelin juuri noin, että jos jossain onnistuin, se oli vain hyvää tuuria, eikä sillä ollut merkitystä. Siksi kai valitsin väärän työurankin.
    Nykyisin huomaan myös usein ihmetteleväni sitä, miten jotkut ovat aina niin tyytyväisiä tekemisiinsä. Ja toivon, että voisin itsekin tulla sellaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi.Kirjoitin juuri Pihakeijun kommenttiin, että nuorena kaikki ovat vähän epävarmoja. Mutta jos se epävarmuus jää, silloin on ehkä kyse tuosta huijarisyndroomasta. Minun mielestäni sinä et ole epävarma, koska uskallat kertoa niin avoimesti tunteistasi blogissasi. Minä ajattelen, että seiskan työsuoritus on aivan tarpeeksi ja hyvä. En pyrikään kymppiin. Ehkä siksi olen tyytyväinen tekemisiini töissä. Hyvää tiistai iltaa sinulle!

      Poista
  3. Selittäisikö huijarisyndrooma sen, että meidän upeat, koulutetut naiset ovat miehiä harvemmin johtoasemassa ja saavat heitä huonompaa palkkaa? Työpaikoilla, joissa on molempia, naiset ovat usein niitä tunnollisempia puurtajia. Tuntuu siltä kuin se olisi naisista OK.
    Minulla oli nuorena ylimitoitettu itsetunto suhteessa kykyihini. Myöhemmin käsitys omasta osaamisesta realisoitui. Joku syndrooma kai tämäkin?
    Mukavaa tiistai-iltaa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Voisipa hyvinkin johtua huijarisydroomasta, että naisia ei ole niin paljon johtotehtävissä kuin miehiä. Tai sitten vain valitaan juuri niitä miehiä, ei lahjakkaita naisia, vaikka naisella olisi vaikka paremmat todistukset ja CV. En tiedä tuota, hakeeko naiset harvemmin kuin miehet johtajan paikkoja. Vai haetaanko yhtä paljon. Jostakin voisi tämän selvittää netin ihmeellisessä maailmassa. Mukavaa keskiviikko iltaa sinulle.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!