Viikko on soljunut nopeasti kuin vuolas virta. Unettomuus on vähän helpottunut. Nyt en herää enää puoli kolmelta vaan puoli viideltä. Edistystä sekin.
Päivän vaatteet taitaa olla kesähepeneitä viimeisen kerran tänä kesänä. Tytär otti taas pontevaan tyyliinsä kuvat. Ja minä tollo - hajamielisyyksissäni - poistin niistä suurimman osan. Niinpä tässä postauksessa kuvat muistuttavat toisiaan.
Caprit on vanhat, merkiltään Cream. Käyttämätön paitapusero kirpparilta. En yleensä käytä näin tyylikkäitä värejä. Valkeaa ja valkeansinistä raitaa, vaikka ne taitaa olla enemmän yleiseen makuun näin kesäaikaan kuin tavalliset riemunkirjavat vaatteeni. Minkäpä sille voin, että tykkään väreistä. Pukeudun aina kunkin aamun tunnetilan mukaisiin väreihin.
Viikko on ollut melkoista huisketta tyttären Riikaan opiskelun lähdön valmistelujen tiimoilta. Järjestelyjä: asunto, kansainvälinen kelakortti, uusi pankkikortti, vakuutukset, lentolippu, rokotuskorttia etsitään... Tytär on aivan intona. Äiti ei niinkään. Vaan kaihoisa ja huolissaan.
Kaivosta on edelleen vesi loppu. Enää parin viikon jälkeen ei tunnu idylliseltä pestä astiat ja vaatteet käsin. Vaan kyllästyttävältä. Kertakaikkiaan rasittavalta.
Suureksi riemukseni sain vastajulkaistun Sami Pihlströmin kirjan Ota elämä vakavasti - negatiivisen ajattelun opas. Nimi kuulostaa todella tylyltä. Mutta se on ironinen vastaisku yltiöpositiivisille elämäntaito, self help oppaille tyyliin "Paremman elämän taito - 52 reittiä onnellisuuteen", joita kirjakaupat pullistelevat.
Pihlströmin mukaan yhä niin suosituissa elämäntaito oppaissa esitetään aivan liian helppoja - sisäistä tyhjyyttä kumisevia - ratkaisuja monimutkaisiin elämän ongelmiin. Pihlströmin mielestä onnen tavoittelu elämän päämääränä ei ole eettisesti kestävää. Eettiset valinnat vaativat epämukavuuden kestämistä ja joskus myös uhrauksia.
Totta kai jokainen etsii onneaan. Mutta se ei saisi olla pahassa ristiriidassa elämän eettisen puolen kanssa. Siis sen kanssa mikä on oikein ja mikä väärin.
Hups! Oliko tuo äskeinen kirjasta kirjoittaminen kuulumisia vai osoitus taipumuksestani maailmanparantamiseen? Kaipa kirjakin voi olla kuuluminen, koska se on antanut minulle lukemisen nautintoa ja ajateltavaa. Kun elämä on nyt vähän myllerryksessä. Pää täynnä niin kulmikkaita ajatuksia, että tuntuu ettei ne mahdu sinne. Kun lapset lähtevät. Kun pesä on tyhjä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Nyt on tosi kivannäköiset caprit, ei niin tavanomaiset. Mielestäni vaatteiden värit tulisikin valita tunnetilojen mukaan, väreissä jokaisessa on se omanlainen energia, onhan tällaista kun väriterapiaa olemassa. Itselläni nuo värit tahtovat olla melko hillittyjä kun on taipumus korkeaan verenpaineeseen, en voisi kuvitellakaan pukeutuvani räikeään punaiseen. Itsellänikin on jalo ajatus elää mahdollisimman eettisesti mutta niinhän se on että se vaatii aikalailla uhrauksia, ei ole aina niin helppoa tehdä kaupassakaan väsyneenä sitä eettistä valintaa. Onnekseni rakastan vanhoja tavaroita, kierrätän ja tuunailen kirpparilöytöjäni mieleisekseni mutta paljon olisi tehtävää vielä. Rakastan kauniita tavaroita ja tunnen kyllä onnen tunnetta jos saan käsiini vaikka vanhan käsityön mihin on käytetty paljon aikaa ja rakkaudella tehty. Hyvää viikonvaihdetta Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Ihana että sain toiselta ihmiseltä tukea tuohon minun jonkinlaiseen väri-intoon. Ehkäpä on niin, että minä toisin kuin sinä yritän nostaa verenpainettani väreillä. Minulla on hyvin alhainen verenpaine. Aina ollut. Saa joskus huippaamaan. Eettinen eläminen on hyvin vaativaa mutta henkisesti rikastuttavaa. Vaikeaa on minullakin välillä. Onneksi samalla tavalla kuin sinä tykkään kaikesta vanhasta ja kirppareista. Jännä että minulla on menossa kausi, jossa erityisesti ihailen ja hamuan vanhoja käsinkirjailtuja pöytäliinoja ja itse virkattua pitsiä. Kivaa viikonloppua sinulle!
PoistaOikein mukava, pirtsakka asuyhdistelmä. Tykkään valkoisesta yhdistettynä vaaleansiniseen.
VastaaPoistaKyllähän se lasten kotoa lähtö, ensin opiskelemaan ja sitten omaan kotiin - tuntuu haikealta mutta itse lohduttauduin aikanaan sillä ajatuksella että eihän se lapsi täältä maailmasta mihin katoa. Nykyään videopuhelut auttavat kummasti ikävään.
Minusta kaikenmaailman elämäntaidon oppaat ovat turhia, ei se onni niistä löydy. Mieluisin mietelause itselleni on: ”Onni löytyy eläen, ei etsien.” Onni on tässä ja nyt, eikä sitkun olen saanut sitä tai tätä.
Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua sinulle Marja.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi.Voi kun osaisin ajatellakin noin, ettei se lapsi mihinkään maailmasta katoa. Mutta minun maailmastani...apua...jokapäiväinen yhdessäolo. Nyt on viimeinen viikonloppu yhdessäoloa ja tuntuu, että haluaisi olla tyttären kanssa kaiken aikaa. Onneksi on nämä nykyajan härvelit. Tyttären kanssa päätettiin justiinsa, että etenkin soitellaan. Plus viestit, FB, videopuhelut. Joo, nuo elämäntaito-oppaat ovat lopulta melkoista rahastusta. Jotenkin syvältä tyhjiä ajatuksia. Sinun mietelauseesi on todella hyvä. Ei sitkun. Kivaa viikonloppua sinulle!
PoistaEhdottomasti kirja voi olla kuuluminen, sillä se on mieltäsi pohdituttanut. Kuulostaa muuten hyvältä kirjalta, sillä nuo kaikki avaimet onneen, noh ei ole minun juttuja.
VastaaPoistaAsu on kiva ja ihana nähdä sinut housuissa, toimii ja sinulla on niin pitkät sääret.
Oikein sydämellistä viikonloppua Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Vastakommentti voi olla sekava, koska toinen lapsemme on lähdössä pesästä. Ja äitiä itkettää. Yltiöpositiivinen psykologia on jonkinlaista harhaisuutta. Todellisuus on arkea, työtä, rentoutumista. Ei ainaista liihottelua. Nuo valokuvat valehtelee kummallisella tavalla. Ei minulla ole mitkään pitkät sääret. Olen oikeastaan kainuulainen persjalkainen akka. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
PoistaOletpa ollut tänään tyylikkäänä liikkeellä.
VastaaPoistaOn myös ihanaa nähdä sinut hymyilevänä.
Lasten pesästä lähtö herättää ristiriitaisia tunteita. Vaikka lapsia olisi kuinka monta, siihen ei vaan totu.
Yltiöpositiivinen ei ole realisti.
Kerrot varmaan kirjasta joskus lisää. Tottahan se, mitä kulloinkin lukee on kuulumisia.
Ihanaa viikonloppua sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Juu, tyylikkäänä, kun ei ole aivan itselle ominaiset vaatteet. Hyvä kuulla niin monen lapsen äidiltä kuin sinä, ettei siihen oikein muutkaan äidit totu. Kun pesä tyhjenee. Minä luen noin kolme kirjaa viikossa. Yleensä kaunokirjallisuutta. Olen luullut - tollo kun olen - ettei kirjat ole kuulumisia. No, ehkä jatkossa kerron niistäkin. Tulee todennäköisesti valinnan vaikeus. Mutta se on kiva vaikeus. Huomenna on someton, digitön päivä. Mukavaa viikonloppua sinulle!
Poista