Perinteisessä psykologiassa olennaisinta on ollut mielenhäiriöt ja niiden hoito. 1970-luvulla keksittiin positiivinen psykologia Martin E. Seligmanin ajatusten pohjalta. Hän halusi psykologian tutkivan myös onnentunteita ja myönteisiä asioita.
Seligmanin mukaan positiivinen psykologia voi olla avuksi:
- Terveydelle: Eräässä kokeessa havaittiin, että optimistisesti ajattelevilla oppilailla, oli parempi mieliala ja immuunipuolustus.
- Oppimiselle: Taas eräässä tutkimuksessa päädyttiin siihen, että onnellisia asioita muistelleet lapset oppivat muita paremmin. He olivat myös sitkeitä oppijoita.
- Ihmissuhteille: Seligmanin mukaan onnelliset ihmiset olivat vähemmän itsekkäitä kuin onnettomat ja pystyivät siksi keskittymään paremmin toiseen ihmiseen.
Positiivisen psykologian myötä markkinoille on tullut paljon elämänhallinta- ja menestysoppaita. Jotka painottavat itsensä toteuttamista, piileviä voimavaroja, itsensä kehittämistä, onnellisuutta... Kirjojen lisäksi Suomessakin konsultoi ja esiintyy paljon hyvän ja onnellisen elämän-puhujia ja miltei guruja.
Joillekin raha tuo merkittävästi onnea. Mutta rikkaat eivät ole keskimäärin onnellisempia kuin keskituloiset. Tämän sijaan oma kokemus terveydestä ennustaa ihmisen tyytyväisyyttä aika hyvin.
Hyvä, onnellinen ja merkityksellinen elämä on Seligmanin mukaan virtaus- eli flow tilaan pääseminen. Vielä varmemmin ihminen on onnellinen ja tyytyväinen, jos hän on mukana jossakin itseään suuremmassa ja moraalisesti ylevässä toiminnassa. Perheen ja jopa tuntemattomien puolesta toimiminen tuottaa pitkäkestoista ja syvää tyydytystä.
Positiivisen psykologian kritiikkiä
Seligmanin ajatus hyvästä ja merkityksellisestä elämästä on ylevä, mutta sitä on tieteellisesti vaikea tutkia. Ja sitä on tutkittu vähän.
Entä sen jälkeen kun positiivisuus on kirkastanut ihmisen ja hänellä on mahdollisuudet vaikka mihin? Onko se kestävä tila? Voiko siitä romahtaa taviksen tasolle takaisin? Milloin jatkuvan itsensä kehittämisen rajat tulee vastaan? Vai eikö niitä muka olekaan? Vaan ihminen on täydellinen ja onnellinen koko ikänsä. Minä en usko tuohon.
Enkä minä tykkää näistä menestysoppaista ja elämäntaito-oppaista. Ne ovat liian kiiltokuvamaisia. Monesti onttoja sanoja vailla perusteita. Nykyisin elämäntaito- ja menestysoppaat tuovat valtavasti rahaa tekijöilleen. Positiivinen psykologia on kuitenkin vieläkin jonkinlainen trendi.
Oli piristävää lukea Tuula-Liina Variksen kirjasta Peili ja ikkuna positiivisen psykologian kritiikkiä. En malta olla lainaamatta häntä:
"Ällöttää suuresti koko "myönteinen ajattelu"- - -Ajattelun pitää olla kirkasta, terävää, puhdasta, siihen kuuluu kriittisyys, affektit, aggressiivisuus, spontaanius, häpeämättömyys ja rehellisyys, tunteiden koko kirjo."
Mitä mieltä sinä olet positiivisesta ajattelusta? Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Lähteet: Tuula- Liina Varis Peili ja ikkuna, kuvat Pixabay
”Onnellisin olet silloin,
VastaaPoistakun et lainkaan kysy itseltäsi
oletko onnellinen vai onneton,
kun unohdat itsesi
ja täytyt siitä tehtävästä
ja tekemisen ilosta,
jossa tunnet tekeväsi
jotain omaa, hauskaa ja
jopa hyödyllistäkin.”
Minusta tässä runossa tiivistyy onnellisuuden ominaisuudet, eikä tässä painoteta että tekeminen tekisi onnelliseksi vaan se voisi olla myös tekemättömyyttä.
Elämäntaidon oppaat ovat mielestäni vähän turhia, ja ne kuuluvat kuuluvat sarjaan ”kootut selitykset” . Vähän suuremmasta kirjasta löytyy samat asiat mutta se vaatii vähän vaivannäköä itseltä jotta ne ymmärtää.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Runo oli upea. Nimenomaan "ja tekemisen ilosta, jossa tunnet tekeväsi jotain omaa, hauskaa ja jopa hyödyllistäkin." Siinä on täysin mukana tekemättöyys ja tekeminen.Eikä tarvitse turhaan miettiä, olenko onneton vai onnellinen. Onnellisen ei tarvitse sellaisia pohtia. Sen kun elää.Elämäntaidon oppaat on vähän liirumlaarumia. Mukavaa keskiviikko päivää sinulle kukkasten parissa!
PoistaTuon positiivisen ajattelun olen joutunut tai saanut opetella elämisen mylläkässä kun on tuntunut että paha on ympäröinyt minut. Kun elo on ollut vaikeaa niin niin positiiviset affirmaatiot ovat auttaneet ja ääneen lausuttuina jota teen vieläkin. Ylenpalttinen positiivisuus käy hieman ällöttämään, kai se on tämmöinen trendi. Eihän elämä ole pelkkää positiivista kenelläkään ja pahaakin täytyy elää, siitä oppii kaikkein eniten. Mutta kun muistais pitää ne suupielet ylöspäin, minäkin. Mulla on tuo sukurasite noista suupielistä jotka ovat alaspäin, mutta kai se harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Positiivisuus on hyvä asia ja kuten sanoit, ellei se mene yltiöpäiseksi. Elämä on tosiaankin sekä hyvää että pahaa. Kun on pahan, surun aika, se pitäisi elää lävitse ja käsitellä. Eikä huidella eteenpäin.Hienoa että olet oppinut positiivisuuden elämän myötä. Kaunista torstaita sinulle!
PoistaHyvä Tuula-Liina Varis, sillä en itsekään kestä mitään tälläisiä oppaita ja kaiken lainailua, haluan purra ja työstää ja ajatella itse, enkä niin, että ajatukset laitetaan itselle. Mielestäni ihmisten kanssa puhuminenkin ja ajatusten peilaaminen on merkittävämpää. Mutta toki joku saa apua kirjoista ja joskus ehkä niitäkin tarvitaan, mutta itse en sitten teinivuosien ole lukenut näitä opuksia, koen ne paasaaviksi ja opettavaisiksi, tyyliin, kuin minulla ei olisi omia aivoja.
VastaaPoistaOnnellisuus on minulle arjen pienissä hetkissä monesti ja joskus tila voi tasaisena kestää pitempäänkin.
Ihanaa elokuun alkua Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Itsekin tykäistyin noihin Tuula-Liina Variksen ajatuksiin. Elämä kokonaisuutena. Itsekin kaihdan melkein kuin ruttoa noita onnellisen elämän elämäntapakirjoja. Usein ne syvemmin lukien kumisee tyhjyyttä. Liirumia ja laarumia.Kiva että tulet onnelliseksi pienistä asioista. Tavallisesta arjesta.
PoistaJälleen kerran hyvä aiheenvalinta.
VastaaPoistaTuula-Liina Variksen sanat allekirjoitan täysin.
Vaikka olen peruspositiivinen ihminen, koko tunteiden skaala on silti tuttuakin tutumpaa.
Tuntuu naurettavalta ajatus, että me peruspositiiviset ihmiset omaisimme paremman immuunipuolustuksen kuin muut.
Hyvää elokuuta sinulle ystävä <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Tuula-Liina Varis on jotenkin realistisen lämmin ja tiukasti jalat maassa oleva ihminen. Tykkään tosi paljon hänen kirjoistaan. Antaa kaikkien tunteiden tulla. Niin elämä on täyteläisempää. Olen huomannut sinun jutuistasi, että olet positiivinen ja tasapainoinen.
PoistaHyvin kirjoitat positiivisuuden eri puolista, Marja. Tuula-Liina Variksen näkemys ajattelusta kuulostaa tosi järkevältä ja tervetulleelta. Onnellisuuden teeskentely on itsensä petkuttamista, en usko että se pitkälle kantaa. Mutta jos oikeasti oppii elämään ja asennoitumaan niin, ettei turhista murehdi, niin parempi on olla. Ja jos on syytä murehtia, silloin pitää murehtia.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi.Enpä tiedä miten kirjoittaa tuhrustan.Tuula-Liina Varis on ihanan realistinen ihminen teoksissaan. Uskon, että yltiöpositiivisuus ei ole hyväksi mielenterveydellekään. Kun ei työstetä vaikeita asioita. Vaan hymyillään valkaistua hymyä. Nuo pinnalliset onnellinen elämä gurut melkein raivostuttaa minua.Mutta jenkkilässä ne on suuressa suosiossa.
Poista