Päivän kesätyömekko ja kuulumiset

Työt alkoi tiistaina. Kansankynttilän piti sytyttää itsensä. Aika vaikeaa. Niin kuin joka elokuu. Mutta toisaalta oli kiva aloittaa työt. Niin kuin joka elokuu. Taidan olla ristiriitainen ihminen. Ja elokuu on, hyvät ihmiset, vielä kesäkuukausi. No, mitäpä tästä naputan. Kun sain nauttia opettajan ruhtinaallisen - vai pitäisikö sanoa parlamentaarisen - vajaan kahden ja puolen kuukauden kesäloman. Ja rentouttava loma se olikin - miltei täsmällisen ihana -, vaikka vietin sen kokonaan Suomessa.

Kaksi ensimmäistä työpäivää oli lähinnä koulutusta. Ensimmäisenä päivänä kälätin niin kauheasti. Että illalla oli puhekrapula. Niinpä. Sellainenkin krapula on. Mutta ei onneksi fyysisesti. Vain henkisesti. Kun on tullut auottua suurta suutaan liikaa. Mutta minähän olin vain iloinen mukavien työkavereiden jälleennäkemisestä! Pitäisi kuitenkin ehkä vähän miettiä muiden jaksamista. Kun yksi vaan houkkana höpöttää ja höpöttää. Täytyisi kai jotenkin vain amputoida mielestä tuo taipumukseni kalkattamiseen.

Mekko on pari vuotta vanha ja merkiltään Only. Siinä on vähän kummallinen selkäosa. Tytär kuvasi näpsäköin neuvoin. Ja yllätys, yllätys. Osa kuvista on erinomaisen epätarkkoja. Mutta harrastelijoita vain ollaan. Joten antaa olla.

Lomalla oli välillä vain kivaa, kun päivät meni sekaisin. Sehän on merkki leppoisasta lomasta. Päivillä mitään väliä.

Hellejaksosta nautin, vaikka en tykkää erityisemmin ottaa aurinkoa. Mäntyharjukin tuntui välimerelliseltä alueelta. Upeat trooppiset yöt! Vaikka nukuin kuin tukki niitten aikana.

Jos suljen silmäni ja yritän saada mieleeni ensimmäisen lomaani kuvaavan mielikuvan: Se on käyskentely metsäteillä ja poluilla. Kiireetön. Nautinnollinen. Lämpöinen. Se oli sitten kai mielestäni parasta lomassa.

Saunaillat, juhlat, lukeminen, kokkaaminen, kasvimaan ja puutarhan hoito mukavia nekin. Ja melkein mukavinta tämän blogin tuhertelu.

Loppulomalla tapahtui ikävyys, joka tapahtuu miltei joka kesä. Vesi loppui kaivosta. Eipä sitten muuta kuin palaamaan muutaman vuosikymmenen taakse maaseutuyhteiskuntaan. Astiat ja vaatteet pesen käsin. Peseydytään itse järvessä. Mies rahtaa järvivettä ja talousvettä kotiin. Yhtenä päivänä huomasin jopa hyräileväni astioita pestessä. Se on itse asiassa leppoisaa ja rentouttavaa puuhaa. Vaatteiden pesu käsin ei sen sijaan ole.

   Aika korkeat korot ja pohja sandaaleissa. Voisin käyttää vieläkin korkeampia. Korkkarihullu kun         olen.

Viimeisenä lomapäivänä tein taas kerran metsäretken mielessäni kantarellit. Löysin tasan kaksi! Toivottavasti niitä ja herkkutatteja nousee syksyn tullen. Sitä odotellessa hyvää arkea. Oppilaat - niin  suloisen nuoret - ovat täynnä elämää. Toivon että vuoden mittaan siitä tarttuisi jotakin minuunkin.

Mikä oli sinun lomassasi mukavinta?

Rentouttavaa ja hyvää viikonloppua kaikille!