Ruokaostokseni Ruohonjuuresta

Mustapapu ja seesami fettuccineä

Ostin Ruohonjuuresta lisäruokaa ja vähän kosmetiikkaa. Luontaistuotekauppa Ruohonjuuri on perustettu jo vuonna 1982 ja se on ollut aikaansa edellä ympäristöasioissa ja kestävässä kehityksessä.

Laihdutin tammikuusta kesäkuuhun 13 kiloa. Samalla  jätin ruokavaliosta pois kaiken vaalean hiilihydraattihötön, pastan, riisin ja perunan. Syön yleensä niiden tilalla parsa- tai ruusukaalia, vihreitä papuja ja salaattia.

Mutta vaihteluakin kaipaan. Sattumalta löysin Ruohonjuuresta pastoja, jotka on tehty pavuista, linsseistä ja tummasta riisijauhosta. Tämä oli minulle aivan uutta! Jippii! Että tällainen keksintö. Olin kyllä syönyt paikallisesta ruokakaupasta bongaamaani kikhernepastaa. Syön nyt näitä pastoja silloin tällöin. Osaa olen siis testannut.

Perhettäni huijasin linssipennepastalla. En kertonut, mitä pastaa se on. Meni täydestä. Mustapapufettuccine sen sijaan ei maistunut. Siinä oli testaajien mukaan omituinen maku ja liian kiinteä rakenne. Minua ei kiinteä rakenne ja mielestäni neutraali maku häiritse. Nautin.

Seuraavaksi ostokseni:

Linssipenneä.

Mustapapuspagettia.

Pavut, linssit ja kikherneet keitän itse. Soijapapu vaatii mielettömän pitkän keittoajan, kolmekin tuntia. Mutta kärsivällisyys palkitaan, koska pavut ovat hyvin maukkaita ja niistä voi tehdä monenlaista. Meidän kaupassa ei ole soijapapuja myytävänä.

Aloittelijan kannattaa aloittaa papujen syönti mustapavusta, koska se ei turvota mahaa ja lisää ilmavaivoja.

Tähän shaveriin ihastuin. Se on metallinen ja tehokas. Terän voi vaihtaa.  

Olen oppinut nyt reilu viisikymppisenä käyttämään kuultovoidetta. Bohon kosmetiikka on erinomaista ja edullistakin.

Zuiin kulmakynää olen käyttänyt monta vuotta. Sitä on tummanruskeana. Kulmien laittaminen on huomattavasti helpompaa, kun terä ei ole kynämäinen vaan leveämpi.

Täytetyt kesäkurpitsat

Meillä on taas aivan liikaa kesäkurpitsan taimia, viisi kaikkiaan. Niistä riittää naapureille ja kavereillekin. Ajattelin kirjoittaa tähän blogiin erilaisia itsekeksittyjä kesäkurpitsareseptejä.

Nyt aivan aluksi perheen suosikki itse kehitelty täytetyt kesäkurpitsat, tietysti täysin kasvisversiona. Soijarouheen voi korvata jauhelihallakin. Lisää mehevyyttä voi saada käyttämällä täytteeseen esimerkiksi ranskan kermaa.  

Tarvitset

4 keskikokoista kesäkurpitsaa

4-5 dl  soijarouhetta, joka turvotetaan kiehuvassa kasvisliemessä

Runsaasti persiljaa

Viitisen valkosipulin kynttä

Suolaa 1-2 tl

Mustapippuria 1 tl

Savupaprikaa 2 tl

Soijaa 1-2 rkl

4-5 keskikokoista sipulia

3 rkl öljyä

Juustoraastetta

1. Turvota soijarouhe, kaada liika vesi pois.

2. Halkaise kesäkurpitsat ja poista malto lusikalla.

3. Asettele kurpitsat uunipellille.

4. Hienonna kurpitsan malto, sipulit ja valkosipulit.

5. Paista pannussa soijarouhe, malto ja sipulit. Samalla ne sekoittuvat.

6. Mausta ja maistele.

7. Jaa täyte kesäkurpitsoille.

8. Lisää juusto vähän myöhemmin, jottei se pala.

9. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes              kurpitsat ovat kypsiä.

10. Herkuttele salaatin ja pastan kanssa.
Käytin itselleni mustapapupastaa, jossa ei ole lainkaan vehnää. Vain mustapapua ja ruskeaa riisiä. Minusta pasta oli hyvää, rakenteeltaan tavallista pastaa kiinteämpää ja maku oli neutraali. Perhe söi tavallista pastaa, koska he eivät tykkää näistä minun erilaisista papu-, linssi- ja kikhernepastoista. Ovat heidän mielestään omituisen makuisia. Vaikka eivät maistu juuri miltään.

               Lautasella myös mustapapupastaa.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Sokerikoukku ei aina selitä herkuttelua

Todellisuudessa herkuttelu on yleensä opittu tapa, sanoo syömisen psykologiaan erikoistunut ravintoterapeutti Jonna Heininen.

Fysiologista sokeririippuvuutta ei ole todistettu olevan olemassa. Herkuttelun taustalla voi olla väsymystä, tunnesyömistä tai makuaisti, joka on kehittynyt makealle persoksi.

Yleensä ei ole järkevää Heinosen mielestä puuttua sinänsä herkutteluun, vaan siihen, miksi herkkuja tekee mieli. Makeanhimon taustalla voi olla nälkää, mikä on helppo testata.

Siihen riittää, kun kiinnittää muutaman päivän huomiota siihen, että syö säännöllisesti ja riittäviä aterioita, vaikka ei tekiskiään mieli. Näin kannattaa toimia siksi, että loputon herkkujen syöminen nälkään on voinut sekoittaa elimistön normaalit nälkäsignaalit.

Samalla voi pitää päiväkirjaa siitä, kehittyykö iltaa kohden sellainen nälkä, että tekisi mieli syödä kaikkea, mitä kotoa löytyy. 

Jos herkuttelu on totuttu tapa, tulee helposti syötyä liikaa. Kannattaisi mindfulnessin tapaan harjoitella tietoista herkuttelua käyttämällä hyväksi kaikkia aisteja.

Makuaisti kyllääntyy yhteen makuun helposti. Jos syö esimerkiksi pelkkää Fazerin Sinistä ja keskittyy makuun tietoisesti, muutama pala yleensä riittää viemään pois mielihalun.

Kyllääntymisen tunnetta ei kuitenkaan saata tulla, jos syö erilaisia makeisia, jotka ovat myös suuntuntumaltaankin erilaisia.

Sekoitekarkkipusseissa on monta makua ja suuntuntumaa. Siksi kyllääntymisen tunnetta ei tule, eikä mielihalu lakkaa tämän takia. Heinosen mukaan kannattaisi ostaa vain yhtä lajia ja makuja olevia herkkuja.

Tietoisella herkuttelulla voidaan hakea pistettä, jonka jälkeen herkuttelu ei maistu millekään. Sen jälkeen opetellaan keskeyttämään herkuttelu ja heitetään loput karkit pois.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.7.2020, kuvat Pixabay

Stressi harmaannuttaa hiuksia, mutta väri voi osin palautua

Harmaantuminen on osin geneettistä. Minä en ole värjäyttänyt hiuksia melkein kahteen vuoteen, koska alkoi tuntua, että hiusvärit ovat kauheita myrkkyjä ja erittäin epäekologisia. Onneksi ei ole tullut vielä harmaita hiuksia.

Yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tutkimuksen mukaan jo harmaantunut hius voi alkaa kasvaa jälleen entisessä värissä. Stressi voi saada hiukset harmaantumaan ennenaikaisesti, mutta kun stressi vähenee, hiukset voivat saada entisen värin takaisin.

Hiusten harmaantumista ja sen syytä ei tunneta vielä perusteellisesti. Yleinen käsitys on, että hiukset harmaantuvat koko loppuiäksi. Kuitenkaan harmaan lopullisuudesta ei ole vielä saatu selkeää tutkimusnäyttöä.

Hiirikokeista tidetään, että stressi voi harmaanuttaa karvoitusta ennenaikaisesti. Väestötutkimuksista saadun tiedon mukaan näyttäisi siltä, että geenien ohella väsymys, stressi tai tupakointi liittyvät ennenaikaiseen harmaantumiseen.

Tutkijat löysivät muun muassa hiuksia, jotka olivat juuresta värillisiä. Mutta "varrestaan" harmaita. Tämä näytti siis siltä, että ne olivat saamassa väriään takaisin.

Tutkijat selvittivät, oliko värivaihtelu yhteydessä elämänkokemuksiin. He löysivät kytköksiä. He löysivät esimerkiksi eräältä 30-vuotiaalta  naiselta hiussuortuvan, jossa erottui epätavallinen harmaantumismalli.

Aluksi hius oli harmaantunut noin kahden senttimetrin pätkältä, mutta sen jälkeen väri oli palautunut nopeasti takaisin. Harmaantunut osa hiusta ajoittui kahden kuukauden jaksoon, jolloin naisen avioliitto ajautui kriisiin, ja nainen muutti erilleen puolisostaan.

Kun nainen arvioi elämäänsä edeltäneen kahden vuoden ajalta, hän piti tuota kahden kuukauden jaksoa kaikkein rasittavimpana ja stressavimpana.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.6.2020, kuvat Pixabay 

Oletko liiankin sisukas?

Minä pidän itseäni jokseenkin sisukkaana. Jos saan päähäni jonkin ajatuksen työssä tai kotona, haluan toteuttaa sen heti, koska olen myös kärsimätön ihminen.

Laihdutin viime tammikuusta toukokuuhun asti 13 kiloa. Se oli melko vaativa projekti, välillä petyin viikkopunnitukseen. Kärsimättömänä ihmisenä muutuin tuon laihdutuksen kanssa hivenen kärsivälliseksi. Olinpas kerrankin sinnikäs, sisukas ja kärsivällinen. Jaksoin tehdä yhtä asiaa kunnolla.

Onneksi nyt kesän ajan paino on pysynyt samoissa luvuissa. Yhä vielä harkitsen, mitä syön. En syö valkoista hiilarihöttöä, pastaa, riisiä, joskus perunaakaan.Pastat voi korvata hyvin vaikka kikherne- tai papupastalla. Nykyisin on todella paljon vaihtoehtoja hyvään, ravitsevaan ruokaan.

Tosin olen aina sanonut, etten syö pitkälle prosessoituja ruokia.  Kuten nämä papu- ja kikhernepastat ovat. Otan siis sanani takaisin.

Jatkatko sinä yrittämista, vaikka kohtaisit vastoikäymisiä? Onneksi olkoon, sinulla on sisua.

Jos sinulla on henkistä kanttia ja voimaa, saat siitä paljon hyötyä, vaikka sinulla ei olisi erityistä lahjakkuutta. Sisukas voi pärjätä jopa paremmin kuin laiska lahjakas.

Sisua voi olla ikävä kyllä myös liikaa. Ihminen jatkaa toimintaansa uppiniskaisesti ja hampaat irvessä.

Haitallinen sisu saa ottamaan liian suuria haasteita. Ajattelu sumenee, ja vaaditaan liikaa itseltä ja muilta. Kun sisua on liikaakin, ihminen ei enää tiedä, milloin kannattaa lopettaa. Seurauksena voi olla uupuminen.

Helsingin yliopston ja VTT:n yhteishankkeessa tutkittiin, miten sisu vaikuttaa hyvinvointiin ja selvämiseen. Noin 500 vastaajaa otti osaa kyselyyn, jossa mitatiin hyvää ja pahaa sisukkuutta sekä itse raportoitua hyvinvointia.

Tässä tutkimuksessa hyödyllinen ja haitallinen sisu olivat yhteydessä toisiinsa, mutta silti toisistaan riippumattomia. On mahdollista, että jollakin ihmisellä on paljon haitallista sisua, mutta ei juuri lainkaan hyödyllistä.

Tutkimusten mukaan hyödyllinen sisu lisää hyvinvointia. Haitallinen taas heikentää sitä. Yhdessä sisutyypit selittää puolet hyvinvoinnista.

Hyvä terveys 7/2020, kuvat omat