Mitä pituus kertoo ihmisestä?

Vaikuttaako pituus terveyteen? Ovatko pitkät älykkäämpiä kuin lyhyet? Entä dementian riski?

Pituus on ensimmäisiä tietoja, joita meistä kirjataan ylös elämämme aikana. Jo pian ensi rääkäisynsä jälkeen vauva napataan mitattavaksi. Ja siitä eteen päin pituuskasvua seurataan tarkasti neuvolassa ja koulussa. Kasvuiässä pituus toimii yhtenä terveydentilan mittarina.

Ihmiset ovat nykyisin entistä pidempiä muun muassa parantuneen ravitsemuksen ansiosta. Suomalaisten naisten keskipituus on 163,1 senttiä ja miesten 177,7 senttiä.

Pidemmillä ihmisillä on lyhyitä korkeampi elinajanodote. Tämä selittyy luultavasti ravitsemuksella, sanoo Helsingin yliopiston väestötieteen professori Karri Silventoinen. Pituuden yhteyttä sairauksiin on tutkittu jonkin verran.

Tutkimuksissa on havaittu, että pitkillä ihmisillä on korkeampi riski sairastua syöpään, toisaalta on myös huomattu, että pitkillä ihmisillä on lyhyitä pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

Vuonna 2017 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että pituus saattaa vaikuttaa verenpaineeseen. Osoittautui, että mitä lyhyempi ihminen, sitä korkeampi verenpaine.

Myös muistisairauksien ja pituuden yhteyttä on tutkittu. Vaikuttaisi, että pidemmillä olisi pienempi muistisairauksien riski.

Pituus heijastaa varhaista kehitystä. Nykykäsityksen mukaan varhaiskehitys määrittää muistisairauksien riskiä, vaikka muistisairaudet ilmenevät usein vasta 65 ikävuoden jälkeen.

Pidemmillä ihmisillä on keskimäärin isommat aivot kuin lyhyillä. Isommat aivot ja aivokuoren koko puolestaan näkyvät älykkyydessä. Mutta vaikka isoissa aineistoissa on havaittu, että pituus on yhteydessä suurempiin aivoihin ja korkeampaan älykkyyteen, yksilön kohdalla ei voida tehdä automaattisesti johtopäätöstä älykkyydestä vain pituuden perusteella.

Ihminen alkaa kutistua suurin piirtein 65 ikävuoden jälkeen, mutta se on yleensä vain sentin parin luokkaa. Mistä kutistuminen johtuu? Lyhenemistä aiheuttaa muun muassa selkärangan nikamien välilevyjen rappeutuminen ja madaltuminen. Myös nikamien luhistuminen on tyypillinen vanhuusiän piirre, joka lyhentää ihmistä. Lisäksi luiden väliset kudokset saattavat rapistua.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.2.2020, kuvat omat

Stressaa tämä korona

Tämä korona ei ole huipputason ,  ehkä ei elämäni pahin  stressi. Tähän asti  suurin stressi oli auskultoiminen. Jo valmistuneena  suoritin opettajaopinnot yhdessä vuodessa. Oli kiire, ja harjoittelutunteja ja tenttejä oli paljon.

Stressi näkyi unettomuutena,  muistihäiriöinä ja flunssakierteenä. Pulssi oli usein  melko korkealla. Verenpaine ei kuitenkaan noussut, se on ollut aina melkein liiankin matala. Onneksi tiesin, että kun kestän vuoden, stressi helpottaa. Ja niin onneksi kävi. Kun hahmottaa stressin ja tietää, että se joskus loppuu,  stressi ei yleensä pääse hallitsemaan elämää. 

Valtavan iso  suru ja sen lopuksi stressiä syntyi silloin, kun läheisiäni kuoli. Mutta aluksi suru eri vaiheineen tietenkin hallitsi mieltäni.Läheiset sukulaiseni ovat miltei kaikki kuolleet.

Onhan minulla ollut työstressiäkin, mutta siinä ei ole ollut yhtä mittavia oireita kuin tuolloin auskultointivuotena. Hyvä niin.

Nyt on koronasta ja sairastumispelosta  tullut stressiä, mutta ei niin pahaa kuin  auskultointivuotena.  Nukun edelleen hyvin,ainakin yhdeksän tuntia. Pulssi ja verenpaine ei ole korkealla, eikä ole stressi-ihottumaakaan. Stressi kuitenkin vihjailee olemassaolostaan. Mutta tälläkin stressillä on onneksi melko selkeä loppu. Kun pahin pandemia ja sairastumisenpelko hellittää, hellittää myös tämä stressi. Eli se kestää kuitenkin melko kauan, mutta olen sopeutunut tilanteeseen. Ehkä samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä.

Temperamenttityyppi ja perimä voivat vaikuttaa stressin tyyppiin ja sietoon. Erityisesti nopearytmiset ja helposti innostuvat ihmiset ovat vaarassa ajautua negatiiviseen stressiin, jos he eivät opettele huilaamaan ja katkaisemaan tekemistä. Minä olen tällainen ihminen.

Myönteinenkin stressi voi muuttua kuormittavaksi, jos ei huolehdi palautumisesta. Se on monille yllättävän vaikeaa.

Jos ohitetaan biologiset tarpeet, kuten riittävä lepo, hyvä ravinto, liikunta ja seksuaalisuus, ajaudutaan helposti ylikuormitukseen.

On hyvä muistaa, että vaikka liikunta hoitaa stressaantunutta mieltä, liian vaativa ja kovatempoinen liikunta kuormittaa entisestään. Kun syke on stressin takia valmiiksi korkealla, kannattaisi rääkin sijaan harrastaa kevyempiä puuhia, esimerkiksi luonnossa liikkumista tai pihatöiden tekoa.

Stressin hälytysmerkit:

• Univaikeudet. Aamulla voi esimerkiksi väsyttää, vaikka olettaa nukkuneensa riittävästi.
• Hermostuneisuus, muistamattomuus, kärsimättömyys.
• Kyynisyys.
• Sairastelukierre. Se voi ilmetä esimerkiksi flunssina ja epämääräisinä iho-oireina. 
• Korkea pulssi, päänsärky ja muut kivut. Stressi voi ilmetä myös kipuherkkyytenä, jolloin pienikin kipu koetaan voimakkaasti.
• Ahdistus ja uupumus. Saattaa tuntua, ettei saa mitään aikaan ja mikään ei tunnu miltään. Tämä voi olla pitkittyneen stressin vakavin oire. 

  

Lähteet: Hyväterveys 12/2019, kuvat omat

Vapun herkut ja kilot

                     Astiat ovat vanhaa Arabiaa, eri sarjoista yhdistettynä.

Oikeastaan tämä on postaus vappuaaton ruuista. Olen ollut jo neljä kuukautta laihdutuskuurilla ja pudottanut painoa 11 kiloa. Menneellä viikolla taas yhden kilon.

Kun aloin laihduttaa painoin 81 kiloa, nyt painan 70kg. Huhtikuussa painoa tippui vain 2 kiloa, mikä ehkä johtuu siitä, että tulin niin sanottuun normaalipainoon. Minä puhuisin mieluummin terveellisestä painosta.

   Näkyy vähän Kille-kissan päätä. Laaduntarkastaja toimissaan.

Mutta ehei tämä tähän lopu. Olen muikean tyytyväinen siihen, jos saan pudotettua 68 kiloon. Se on tavoite. Eikä ole väliä, milloin sen saavutan. Aikaa saa mennä, kun suunta on kuitenkin oikea.

Vapunaattona herkuttelin perusteellisesti, hyvin ja iloisin mielin. Tänään olen taas laihduttamassa, ruodussa, järjestyksessä, systeemissä... Huomasin syödessäni, että vatsalaukkuni on pienentynyt. Olisin halunnut syödä kaksi lautasellista herkkuja, mutta ei vatsaan mahtunut kuin yksi ja puoli. Plus munkit ja simat päälle. Myös suklaata. Olipas rattoisaa.

 Sima onnistui tänä vuonna hyvin. Juotiin sitä myös ruokajuomana.

 Kuvassa sima vastapullotettuna. Valmiissa simassa rusinat ovat

 pinnalla.

Syön edelleen paljon puolukkaa ja kasviksia, pätkäpaastoan ja olen nyt lisännyt liikuntaa. Tunnin päivittäisen kävelylenkin lisäksi teen lihaskuntotreeniä omalla painollani nyt joka päivä.

Venäläisiä suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa.

Miehen kanssa päivittäisen lenkin jälkeen ollaa pyöritty sisällä ja meille on muotoutunut uusi harrastus: verenpaineen mittaaminen. Miehelle selvisi työterveystarkastuksessa korkea verenpaine, mutta ei kauhean korkea. Sitä hoidetaan nyt ensin ruokavaliolla. Olen motkottanut miehelle iät ja ajat ylettömästä makkaran syömisestä (kaikki käy). Mutta en sanonut hänelle, kun hän tuli surkein mielin kotiin: "mitä minä olen sanonut".  Se olisi ollut väärin ja tahditonta siinä tilanteessa, vaikka minulla on tämä aika suuri suu.

              Itse tehty perunasalaatti.

Miestä oltiin kehoitettu ostamaan verenpainemittari, ja hän upotti aika paljon rahaa uuteen harrastukseemme. Ensimmäinen mittaus on heti aamulla, joita toistetaan noin 5 kertaa päivän aikana. Mies mitataan ensin ja minut sitten, vaikka minun ei tarvitsisi mitata, koska verenpaineeni on ollut aina turhankin alhainen. Mutta silti minäkin mittailen vertaustuen hengessä.

  Pöytä syönnin jäljiltä.

Ja höpö, höpö. Mökkihöperön puhetta sen jälkeen, kun seinät ovat kaatuneet päälle. Miehestä on vain mukavaa, että yhdessä mittaillaan ja sitten keskustellaan lukemista ja ruokavalioista. Mutta nyt kun ollaan tämän koronan takia eristyksissä, on hyvä viritellä uusia harrastuksia. Höpsis köpsis. Otan kyllä aivan tosissani miehen verenpaineen. Se on - ehkä vanhenemiseenkin liittyvä - surullinen asia. Mies on syystäkin hyvin huolissaan.

Niin, tästä postauksesta piti tulla vappuaaton herkuttelun kuvaus vähin sanoin ja paljoin kuvin. Olenpas taas omituinen höpöttäjä.

              Sitruunaista juustoa. Minulle aivan uusi resepti.

               Paahdetut tomaatit.

             Viininlehtikääryleet.

Hyvää vappua!

Me ei tänä vuona erityisemmin vietetä vappua, koska kumpikaan tytär ei tule kotiin. Se murtaa meidän perheen vappuperinteitä. Tyhjän pesän tunne voimistuu juhlapyhinä, kun lapset elävät omaa elämäänsä (mutta kyllähän heidän olisi pitänyt juhlapyhäksi tulla, näin ajattelen minä, napinaa, nipotusta ja  suruakin...).

Kokkaillaan kyllä melko pienesti,  jossain määrin. Mutta munkkeja en tänä  pyhänänä  leivo, vaikka on ne simatkin tehty. Sopisi vallan paljon yhteen munkkien kanssa. Nekin kuuluu meidän vappuperinteeseen. Mutta nyt ei munkkeja ole, koska tyttäret eivät ole perinteistä vappua viettämässä meidän kanssa.  Juomme myös kuoharia. Skool sille!Sekin perinne. Nyt ruokakaan ei ole vappuperinteistä - perunasalaatista, nakkeja. Perinne ei kuitenkaan ole sitä kaupan mössömäistä perunaslaattia ja nakkeja. 

Uudenlaisen vapun  ruokavihjeen saimme Hesarista. Tänä  iltana  iloisin mielin kuitenkin kokkaamme hieman erilaisia ruokia kuin perinteenä on ollut.  

Dukkah valkopapu-tahna tulee viemään kielen mennessään, uunissa tiristetyt tomaatit timjamilla on helppo työ. Perunasalaatin teen itse ja siihen voi laittaa sopivasti valkosipuliakin. Viinilehti kääryleetkin on helppo homma. Kaupasta vain ja liika öljy pois.

Vaikka olen laihdutuskuurilla, herkuttelen vapun aikaan, koska tämä iloinen juhla, vihjaus kesästä.

       

      Ihanaa, kaunista, helmeilevää vappua!        

Ekäise syöpää syömällä

Kokonaisuus on tärkeä. Ei yksittäiset ravintoaineet. Terveellinen ruoka voisi solahtaa osaksi arkea. Kikkailu superfoodeilla, vitamiineilla ja lisäravinteilla on turhaa. Jos syö jo muuten terveellisesti, voivat liialliset vitamiinit ja lisäravinteet jopa lisätä syöpäriskiä. Kun arjessa syö hyvin, voi parhaimmillaan vähentää syöpäriskiä 20 prosentilla.

Ravinnolla ei voi kuitenkaan taata sitä, ettei sairastuisi syöpään. Ruoka ja muut elämäntapatekijät ovat vain yksi riskitekijä iän, perimän ja ympäristön kanssa. Tunnen/tunsin ihmisiä jotka sairastuivat syöpään, vaikka syövät/söivät terveellisesti.

                      Länsimainen ruokavalio

Tieteessä on kuitenkin huomattu, että länsimainen ruokavalio suurentaa syövän riskiä. Etenkin sokerit ja nopeat hiilihydraatit kuten valkoinen leipä. Eläinrasvat, punainen liha, pitkälle prosessoitu ruoka.

                      Välimeren ruokavalio

Sen sijaan Välimeren ruokavalio olisi ihanteellinen. Runsaasti palkokasveja, kasviksia, hedelmiä, oliiviöljyä, kalaa. Vain vähän punaista lihaa.

Neitsytoliiviöljyn käyttö on tutkimuksissa todettu vähentävän rinta-, eturauhas- ja suolistosyöpien rskiä.

               Kasvikset, hedelmät, marjat

Näissä on terveydelle hyviä ravintoaineita ja yhdisteitä. Voimallisia ovat muun muassa parsakaali. Tummanvihreät lehtivihannekset kuten lehtikaali, pinaatti, rucola. Porkkana, kurpitsa, tomaatti.

Syöpäepäystävällisiä ruuanvalmistustapoja on uunissa kypsyttäminen tai höyrytys. Paistinpannulla paistaessa syntyy epäterveellisiä yhdisteitä.

                        Kokonaisuus ratkaisee

Jankkaan taas kokonaisuuden tärkeydestä. Ei vain se ravinto vaan

• tupakoimattomuus
• kohtuullinen alkoholinkäyttö
• painon hallinta
• liikunta
• auringolta suojautuminen

                           Sattuman kauppaa

Mutta näin ylipäätänsä. Ei se ole ihmisen oma vika, jos hän saa syövän.Kaikkien ihmisten solut voivat - aivan tuntemattomasta syystä - villiintyä ja muodostaa syövän. Solunjakautumista tapahtuu koko ajan.

Mutta on jotenkin lohdullista, edes yrittää vaikuttaa syövän ehkäisyyn. Tulee ainakin parempi mieli.

Pelkäätkö sinä syöpää?

Lähteet: Terveydeksi 3/2017, kuvat Pexel

Viisas pelko koronan aikaan

 

Voi  hitsi, hitsin hitsi. En saa tuota ensimmäistä kuvaa keskelle, vaikka kovasti yritin. Blogger ei aina toimi hyvin. Olkoon siis vasemmassa reunassa. Mitäpä muuta voin.

Kirjoitin viime perjantaina vähän tästä viisaasta pelosta. Mutta aihe on niin tärkeä (minun pienessä mielessäni), että kirjoitan siitä vähän lisää. Miltei nämä kaksi kuukautta on kaikille pitkä aika poikkeustilaa. Tämä vallitseva vaara on todellinen.

Pelko saa meidät olemaan riittävästi valppaana, mutta kaupan kassat ja muut palvelutyöntekijät ovat kertoneet rajoituksiin löyhästi suhtautuvista asiakkaista. Heidän mukaansa osa suhtautuu suosituksiin välinpitämättömästi, ja ostoksilla käymisestä on tullut ajanviettokeino. Tuntuu siltä, että ei jakseta enää oikein pelätä.

Viisas pelko on pelkoa, joka ei vello, vie mukanaan. Se ei ole pelolle antautumista, vaan viisasta oman pelkonsa kohtaamista, pelkoa, että arjessa kuitenkin muistaa, että elämme poikkeustilassa.

Moni meistä on todennäköisesti selättänyt kriisin ensimmäiset psykologiset vaiheet. Esimerkiksi shokin, kieltämisen ja pohdinnan. Meneillään on nyt sopeutuminen vallitseviin oloihin.

Tiede ei osaa antaa vielä varmaa vastausta, milloin koronasta päästään eroon. Siksi meidän olisi hyvä oppia sietämään ja käsittelemään poikkeustilaan liittyvää pelkoa, epävarmuutta ja hyväksymään niiden olemassaolo.

Tasapainottelu välinpitämättömyyden, sopivan pelon ja liiallisen ahdistuksen välillä ei ole helppoa kaikille. Vaaratilanteessa helpompi ja sopiva käyttäytyminen voi johtua sisäisestä turvallisuudentunteesta ja rauhasta, läpieletyistä traumoista ja niiden hyväksymisestä.

Osa ihmisistä on unohtanut pelon liiankin helposti ja alkaa suhtautua tilanteeseen välinpitämättömästi. Osalla taas pelko hallitsee arkea liikaakin. Pelko ei ole enää viisasta.

Rutiinit rauhoittavat mieltä, sillä ne tuovat rakennetta, järjestystä ja tuttuuden tunnetta elämään. Lisäksi fyysinen tekeminen tuo ihmisille hallinnan tunteita: se saa aivot uskomaan, että ihminen voi vaikuttaa asioihin itse. Esimerkiksi suursiivoaminen, leivonta ja kokkaaminen. Fyysinen tekeminen antaa aivoille viestiä, että tilanne on hallinnassa.

Itseltä ei kuitenkaan pidä vaatia liikaa. On ehkä vain hyväksyttävä, jotta peloissa ollessa osa aivojen kapasiteetista on ikään kuin pelon hallinnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että osa aivojen kapasiteetista on sitoutunut kriisin ajattelemiseen. Tässä tilanteessa kriisin ajatteleminen ja arviointi on kuitenkin hyvä asia, ja suojaa meitä tartunnalta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2020, kuvat omat

Laihdutusta ja viisasta pelkoa

Olen nyt riemullisesti pudottanut painosta sen kilon, joka tuli pääsiäisen herkuttelun aikaan. Painan nyt 71 kiloa. Olen laihtunut 3 kuukauden ja 2 viikon aikana 10 kiloa. Lähtöpaino oli siis 81 kiloa. Olen ylipäätänsä kärsimätön ihminen ja ihmettelen sitä, kuinka kärsivällinen olen ollut tässä laihdutuksessa. Mutta ehkä se on niin tärkeää esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen torjumisessa, että olen ollut säntillinen. Sokeriarvot olivat koholla ennen laihduttamista, nyt ne ovat viitearvojen sisällä. Jees!  

              Kasviksia ja proteiinina kikherneet.

Viime kerralla tästä laihduttamisesta kirjoittaessani mietin, alanko käyttää Nutrilettia. Niitä pirtelöitä tai keittoannospusseja käytin  13 vuotta sitten laihdutuksessa, jolloin tiputin painoa hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi 13 kiloa. Hulluna liikkuen ja raastavaa nälkää tuntien.

Päätin, että en käytä Nutrilettia ja erittäin vähäkalorista dieettiä. Syynä siihen on ehkä se, että jos käyttää Nutrilettia, ei opi laihdutuksen jälkeen järkevää syömistä. Terveellistä syömistä, kun on kikkaillut noitten annospussien kanssa. Ja en halua kauheaa, pysäyttävää nälkää. Koska rakastan kasvisruokaa, syön sitä. Thats it.

Lisäksi olen tämän "laihdutusurani" aikana huomannut, että mitä tiukempia säännöksiä laitan syömiseen, sitä suurempi halu on toimia niitä vastaan. Kielletty kiehtoo.  Siksi syön jälkiruuaksi pari palaa tummaa suklaata.

Ymmärrän nyt, että ei pidä olla liian ehdoton. Marjoja voi syödä mielinmäärin, hedelmiäkin, vaikka niissä on paljon sokeria.  Minusta kylläisyydentunne ratkaisee laihduttamisen onnistumisen. Se kylläisyys on saavutettu kasviksilla, palkokasveilla, hedelmillä ja marjoilla. Vähärasvaisesti syön yleensä palkokasveja proteiinina. Kylläisen ihmisen on parempi tsempata syömisen haasteisiin.

 Tein falafel pyöryköitä.

   Taikina

              Pyörittelin pyörykät seesamin siemenissä.

Koska minä  tykkään ruuasta ja syömisestä, syön vatsani täyteen. Ja aina voi säätää syömistä vähäkaloriseen ruokavalioon. En tosin laske kaloreita, en osaakaan, enkä ole innostunut koskaan elintarvikkeiden kaloritaulukoista. Mitä vähemmän kiinnittyy ruokaan sitä vähemmän se on mielessä.  Kyllähän nyt järkeni sanoo esimerkiksi, missä ruuassa on paljon rasvaa ja paljon proteiinia, hiilihydraatteja. Proteiinia tarvitsen, että lihakset eivät ala häviämään, hiilihydraatit on elinvoimaa. 

Päädyin nyt vastikään siihen, että laihdutus on minulla nyt vähän vaikeaa liikuntatottumusten takia. En ole tiputtanut painoa suunnitelmini mukaisesti. Mutta se ei ole liian vakavaa ja tärkeää. Olen kävellyt ripeästi tunnin päivässä. Nyt myös teen lihaskuntotreeniän kehon omalla painolla vähintään kolme kertaa viikossa. Tuntuu siltä, etten saa vatsamakkaroita muuten häviämään.  Ne voivat olla ikuisia vaihdevuosien takia. Joten jaksaa, jaksaa. Vatsatreenit on raskaita. Mutta kuten kaikki varmasti tietää, liikunta palkitsee. On hyvä olo kaiken ählinnän jälkeen.  

Iltapalana marjakiisseliä ja sienisalaattia, jota minän himoitsen, se on yksi  yksi lempiruokani.

Välillä pelko ropsahtaa, hakkaa, hakkaa kuin oksa vasten ikkunaa. Myrskyssä. Niin kuin myrsky kulkee metsän läpi. Tuuli tuulee missä tuulee. Korona pelottaa. Olen joskus tummissa, syvissä vesissä. Musta noita soutaa mustaa venettä mustassa, syvässä joessa. Aamun reunalla olen yksin. Metsäkin, kumppani, työntää pimeitä puita. Melankoliaa.  Onneksi nämä on vain hetkellisiä tuntemuksia. Ne menee ohi. Tiedän, että ne menee ohi. Kun vain suljen hetkeksi silmäni ja olen ajattelematta mitään.Viisas pelko tulee tilalle. Lempeästi. Kuin iltarusko.

Vielä viisaasta pelosta koronan aikaan. Viisas pelko on pelkoa, joka ei kaappaa mukaansa. Se ei ole pelolle antautumista vaan viisasta oman pelon kohtaamista. Pelkoa, jotta arjessa muistaa, että elämme poikkeusajassa ja ottaa viranomaisten neuvot todesta.

Osa ihmisistä unohtaa pelon liiankin helposti ja alkaa suhtautua vallitsevaan tilanteeseen välinpitämättömästi. Osalla taas pelko voi haitata arkea liiaksi. Silloin pelko ei enää ole viisasta pelkoa.

Hyvää viikonloppua kaikille!