Stressaa tämä korona

Tämä korona ei ole huipputason ,  ehkä ei elämäni pahin  stressi. Tähän asti  suurin stressi oli auskultoiminen. Jo valmistuneena  suoritin opettajaopinnot yhdessä vuodessa. Oli kiire, ja harjoittelutunteja ja tenttejä oli paljon.

Stressi näkyi unettomuutena,  muistihäiriöinä ja flunssakierteenä. Pulssi oli usein  melko korkealla. Verenpaine ei kuitenkaan noussut, se on ollut aina melkein liiankin matala. Onneksi tiesin, että kun kestän vuoden, stressi helpottaa. Ja niin onneksi kävi. Kun hahmottaa stressin ja tietää, että se joskus loppuu,  stressi ei yleensä pääse hallitsemaan elämää. 

Valtavan iso  suru ja sen lopuksi stressiä syntyi silloin, kun läheisiäni kuoli. Mutta aluksi suru eri vaiheineen tietenkin hallitsi mieltäni.Läheiset sukulaiseni ovat miltei kaikki kuolleet.

Onhan minulla ollut työstressiäkin, mutta siinä ei ole ollut yhtä mittavia oireita kuin tuolloin auskultointivuotena. Hyvä niin.

Nyt on koronasta ja sairastumispelosta  tullut stressiä, mutta ei niin pahaa kuin  auskultointivuotena.  Nukun edelleen hyvin,ainakin yhdeksän tuntia. Pulssi ja verenpaine ei ole korkealla, eikä ole stressi-ihottumaakaan. Stressi kuitenkin vihjailee olemassaolostaan. Mutta tälläkin stressillä on onneksi melko selkeä loppu. Kun pahin pandemia ja sairastumisenpelko hellittää, hellittää myös tämä stressi. Eli se kestää kuitenkin melko kauan, mutta olen sopeutunut tilanteeseen. Ehkä samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä.

Temperamenttityyppi ja perimä voivat vaikuttaa stressin tyyppiin ja sietoon. Erityisesti nopearytmiset ja helposti innostuvat ihmiset ovat vaarassa ajautua negatiiviseen stressiin, jos he eivät opettele huilaamaan ja katkaisemaan tekemistä. Minä olen tällainen ihminen.

Myönteinenkin stressi voi muuttua kuormittavaksi, jos ei huolehdi palautumisesta. Se on monille yllättävän vaikeaa.

Jos ohitetaan biologiset tarpeet, kuten riittävä lepo, hyvä ravinto, liikunta ja seksuaalisuus, ajaudutaan helposti ylikuormitukseen.

On hyvä muistaa, että vaikka liikunta hoitaa stressaantunutta mieltä, liian vaativa ja kovatempoinen liikunta kuormittaa entisestään. Kun syke on stressin takia valmiiksi korkealla, kannattaisi rääkin sijaan harrastaa kevyempiä puuhia, esimerkiksi luonnossa liikkumista tai pihatöiden tekoa.

Stressin hälytysmerkit:

• Univaikeudet. Aamulla voi esimerkiksi väsyttää, vaikka olettaa nukkuneensa riittävästi.
• Hermostuneisuus, muistamattomuus, kärsimättömyys.
• Kyynisyys.
• Sairastelukierre. Se voi ilmetä esimerkiksi flunssina ja epämääräisinä iho-oireina. 
• Korkea pulssi, päänsärky ja muut kivut. Stressi voi ilmetä myös kipuherkkyytenä, jolloin pienikin kipu koetaan voimakkaasti.
• Ahdistus ja uupumus. Saattaa tuntua, ettei saa mitään aikaan ja mikään ei tunnu miltään. Tämä voi olla pitkittyneen stressin vakavin oire. 

  

Lähteet: Hyväterveys 12/2019, kuvat omat

Miten nopea ihminen voisi ymmärtää hidastempoista?

Minulla - vaikka en ole puhdas ekstrovertti - on joskus vaikeuksia hitaan puhujan seurassa. Tekisi mieli malttamattomasti sanoa: sano nyt jo. Ja sassiin. En tietenkään sano tätä ääneen ja yritän virittäytyä hänen kanssaan samaan tunnetilaan ja taajuuteen. Osin tämä käy myös peilisolujen turvin.

Jos toisen rauhallisuus ärsyttää, pulssi nousee, ja on hankala olla kärsivällinen, on usein kyse ekstrovertin reaktiosta. Ihminen ei ole välttämättä täysin ekstrovertti tai introvertti vaan myös siltä väliltä.

Noudatan 30 sekunnin sääntöä. Se tarkoittaa sitä, että riippumatta siitä, mitä toinen ihminen nyt yrittää sanoa, ja tai olenko samaa tai eri mieltä, keskityn ottamaan vastaan hänen viestinsä häntä häiritsemättä ainakin 30 sekunnin ajan.

Voi ottaa rennon asennon ja olla aidosti kiinnostunut toisen sanomisesta. 30 sekuntia on aika, jossa ihminen saa keskustelussa sanottua ydinjuttunsa. 30 sekuntia riittää arkitilanteessa hyvin, ja sitä voi tietoisesti myös harjoitella.

Temperamentti on meidän synnynnäinen tapa reagoida ja toimia eri tilanteissa. Kun ihminen on esimerkiksi rauhallinen, hidas ja niin sanotusti introvertti, hän voi olettaa, että muutkin ovat samankaltaisia. Samoin ekstrovertti kuvittelee muiden olevan ulospäinsuuntautuneita.

Ekstrovertin olisi hyvä ymmärtää, että keskustelukumppani aistii tämän sanomattomista eleistä ja ilmeistä kärsimättömyyden, vaikka ekstrovertti ei sanoisi mitään.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.9.2019, kuvat omat  

Kun menee hermot

Minä muutun raivottareksi oikeastaan vain todella pahassa riitelyssä miehen kanssa. Onneksi niin ei käy usein. Muuten meiltä loppuisi astiat. Sillä raivottarena tykkään viskoa niitä päin seinää.

Jos ihmisellä menee hermot tai herkuttelu ja shoppailu karkaa käsistä. Taustalla on todellinen paha olo. Ei kannattaisi soimata itseään vaan alkaa tutkia omaa oloaan uteliaasti ja lempeästi. Voi kysyä itseltään, mitä oikeasti tarvitsen. Mikä tunne on raivon taustalla?

Usein hermojen pimahtamiseen syynä on vaikea elämäntilanne, stressi, kiire. Mutta usein raivarit, herkut, uusi vaate ei kuitenkaan auta. Vaan ne on pakoa ikävistä ja pelottavista tunteista.

Toistuva raivostuminen kertoo ylikuormituksesta ja epätasapainosta. Pitäisi pysähtyä, vaikka se olisi vaikeaa. Ihminen voi miettiä: Mihin toivoo muutosta? Elääkö omien arvojen mukaisesti? Onko elämä omannäköistä?

Jos ei saa syvistä tunteistaan otetta. Ei voi tietää, mitä oikeasti tarvitsee. Yleensä ihminen kaipaa lepoa, rakkautta, läheisyyttä, turvaa, hyväksytyksi tulemista.

Vaikeiden, ahdistavien tunteiden takana voi olla varhaislapsuuden kokemukset. Niistä on vaikea saada yksin kiinni. Ja terapeutilla käyminen vain muutamankin kerran voi auttaa.

Kun raivotar olo puskee päälle:

1) Hengittele. Laske kymmeneen. Kuuntele hengitystäsi.

2) Tarkastele mieltäsi. Yritä ymmärtää, mitä tunnet. Minkälaisia ajatuksia tunteet tuo? Mitä sinun tekisi mieli oikeasti tehdä? Keskity edelleen hengittämiseen.

3) Kuuntele kehoasi. Huomaa kehosi muutokset: kiihtynyt pulssi, verenpaineen nousu, jännittyneet hartiat. Aisti pari minuuttia kehotuntemuksiasi.

4)Harjoittele. Löydä oma tapasi rauhoittaa itsesi.

Minkälaisista asioista sinulla menee hermot? Vai eikö mene koskaan?

Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2018, kuvat Pixabay