Hemmottelua koronan aikaan

Oli mielenkiintoista ja piristävää testata yhteistyössä luontaistuotekauppa  Ruohonjuuren kanssa erilaisia palamuodossa olevia tuotteita, esimerkiksi kosteusvoidetta, meikkiputsaria, hiusten hoitoainetta. Ensiksikin tuoksuttelin niitä ja hunajaisen kookoksen makeat tuoksut hurmasivat. Ruohonjuuri on perustettu jo vuonna 1982 ja se on siitä asti toiminut ilmastonmuutosta vastaan. Kunniotettavaa.

Niin nautin testaamisesta. Tänä poikkeustilan aikana on aikaa hoitaa itseään, ihoa ja hiuksia. Nyt kotioloissa ei tule meikattua. Iho saa hengittää ja voi  mainion hyvin. En tiennytkään, että saippuapalan muodossa on ihoputsaria ja kosteusvoidetta. Näistä tuotteista kaikki jää käyttöön paitsi vartalon kosteusvoide. En ole koskaan käyttänyt sitä, enkä opi varmasti käyttämäänkään. Nyt tuotteisiin.

Healing-öljypuhdistuskakku, Luonkos, 29,90 €

Rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitettu Healing-moringa öljypuhdistuskakku putsaa, ravitsee ja hoitaa ihoa.

Kakun tehoaineena on huippuravinteikas moringa "ihon superfood", antioksidanttirikas raaka-aine. Kaoliinisavi puhdistaa epäpuhtauksia ja rauhoittaa ihoa. Lisäksi kakussa on hoitavana raaka-aineena hamppuöljy, kookosöljy ja kaakaovoi. Käyttämällä kakkua päivittäin ihon kosteustasapaino palautuu ja epäpuhtaudet poistuvat.

Öljypuhdistuskakku putsasi hyvin ja etenkin jätti ihon pehmeäksi ja kosteaksi. Mietin laittaisinko lainkaan seerumia ja yövoidetta puhdistuksen jälkeen, koska iho oli jo pehmeä ja ravittu.

Delicious Heavenly-vartalokakku. Luonkos, 23,95 €

Tämä tuo luksusta arkeen. Luonnollisista raaka-aineista tehty kakku sitoo kosteutta ihoon ja ravitsee sitä. Eteerisillä öljyillään se tekee ihosta tuoksuvan.

Käyttöohje: Parhaan tuloksen saat, kun käytät kakkua suihkun jälkeen kostealle iholle. Hiero vartalokakkua käsiesi välissä tai suoraan iholle. Anna öljyn imeytyä ihoosi hetken ennen pukeutumista.

Öljy imeytyi ihoon hyvin, eikä jättänyt sitä tahmaiseksi. Lisäksi iho tuntui pehmeältä ja tuoksui hyvältä.

Coconut Milk-kosteuttava shampoopala, Flow kosmetiikka, 13,95 €

Laadukkaista kasviöljyistä tehty shampoopala pesee hiukset tehokkaasti ja hellävaraisesti. Kookosmaito pehmentää kuivaa ja karheaa hiusta. Shampoo soveltuu myös värjätyille ja käsitellyille hiuksille. Ekologinen pesijä. Shampoo pesi hiukset todella hyvin, tuntui, että se syväpuhdisti hiukset, eikä tarvitse enää käyttää erillistä syväshampoota puhdistamaan päänahkaa ja hiuksia hiustuotteista. Shampoo myös vaahtosi ylellisesti.

Hoitoainepala, hamppu, Flow kosmetiikka, 27,95 €

Hoitoainepala on täysin kasviperäinen - niin kuin kaikki Ruohonjuuren tuotteet - eikä rasita vesistöjä. Selvittää ja tekee hiuksista kiiltävät. Hoitoainepala sisältää runsaasti hampunsiemenöljyä ja luomukookosöljyä. Hiukset tuntuivat hoitoaineen jälkeen pehmeiltä ja tavallista tuuheammilta.

Hiusnaamio-kookoskerma, Flow kosmetiikka, 27,95 €

Uuden sukupolven silikoniton hoitonaamio tuo hiuksiin elinvoimaa ja kiiltoa, sopii erityisesti kuivalle, katkeilevalle ja karhealle hiukselle.

Hiusnaamion koostumus on tiivistemäinen ja soveltuu myös ammattilaisten käyttöön. Kookosmaito, kookoskerma ja arganöljy tekevät hiuksista elinvoimaiset ja pehmeät. Voi käyttää myös pikahoitona tai sipaista pienen määrän latvasuojaksi. Seuraavana päivänä naamion käytön jälkeen  hiukseni tuntuivat kuohkeilta, naamio ei latistanut hiuksia. Hiuksissa oli myös enemmän kiiltoa. Hyvä tuote ja jää varmasti käyttöön.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pilaako stressi ja huoli poikkeusaikana vatsasi?

Minulla stressi ja huolet oireilee pääkipuna. Yhden ainoan kerran vatsa oireili, kun tytär lähti Riikaan opiskelemaan. Ihmettelin poltetta ja kipua vatsassani ja menin lääkärille. Lääkäri kysyi, onko elämässäni tapahtunut jotakin, mikä aiheuttaisi kovaa huolta ja stressiä. Kerroin tyttärestä ja tyhjän kodin-tunteesta.  Diagnoosi oli selvä, vatsakatarri, jonka syyt oli psyykkisiä. Näin tuo viisas lääkäri sanoi.

Monelle vatsa on kipupiste, joka kuplii, kipuilee ja turpoaa herkästi palloksi. Stressi ja huoli pahentavat oireita. Jos vaivat jatkuvat pitkään, niiden syy voi olla ärtyvä suoli.

Stressin vaikutuksesta on vaikea saada kokonaiskuvaa. Ihmiset reagoivat siihen niin eri tavoin. Stressi ja huoli voivat oireilla missä kohtaa kehoa tahansa. Joskus ne voivat vetää niskan ja hartiat jumiin, aiheuttaa päänsärkyä, sydämen pamppailua, hampaiden narskuttelua öisin. Toisilla taas  tulee  vatsavaivoja.

Ihminen stressaantuu, jos hän kohtaa huolia ja liian vaikean tilanteen vaatimuksia, joihin hänen voimavaransa eivät välttämättä riitä. Koska stressi on usein luonteeltaan epämääräistä ja oman pään sisäistä, se voi jatkua  pitkään.

Persoonallisuus ja perimä vaikuttavat siihen, miten ihminen sietää stressiä. Yksi väsyy kuukaudessa, toinen rimpuilee vuositolkulla.

Jatkuva stressi on terveysriski. Stressihormoni kortisoli kohottaa verenpainetta, heikentää unenlaatua, laskee mielialaa. Tähän liittyy sympaattisen (kiihdyttävä) ja parasympaattisen (rauhoittava) hermoston tasapainon järkkyminen.

Vatsan ja aivojen yhteyttä tutkitaan nyt tiiviisti. Suuri osa välittäjäaineista syntyy vatsassa. Esimerkiksi suolistomikrobeilla on vaikutusta masennukseen.

Potilaat voidaan ehkä tulevaisuudessa jakaa eri ryhmiin suolistomikrobiston perusteella. Tutkimus auttaa kehittämään eri potilastyypeille räätälöityjä hoitomuotoja. Kun tutkimustietoa kertyy lisää, voi hyvinkin olla, että viljellään hyviä probiootteja, ja lääkärit määräävät niitä vatsavaivaiselle potilaalle.

Stressi voi saada aikaan monenlaisia häiriöitä vatsassa. Yhdelle voi tulla ripuli, toiselle ummetus. Tutkimuksissa on havaittu, että krooninen stressi voi saada suoliston mikrobiston sekaisin. Hyvä bakteereja kuolee, ja pahat bakteerit lisääntyvät, ja vatsa alkaa oireilla.

Kyse saattaa olla ärtyvän suolen oireyhtymästä, joka aiheuttaa muun muassa vatsakipuja, ripulia, ummetusta ja turvotusta. Ärtyvä suoli on psykosomaattinen vatsavaiva. On tutkittu, että vaivasta kärsivät arvoivat itsensä stressaantuneemmiksi kuin terveet ihmiset.

Stressireaktiolla ja ärtyvällä suolella on yhteys suolitsomikrobeihin. Ärtyvää suolta sairastavien suoliston suolistomikrobisto eroaa terveiden mikrobistosta. Tämä voi johtua stressistä, huolesta,  geeneistä, antibioottikuureista, ruokavaliosta.

Jos turvotus ja kipu on suurin ongelma, oireet voivat helpottaa fodmap-ruokavaliolla. Siinä karsitaan pois vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita. Näitä ovat muun muassa kaali, pavut, sipuli ja viljat.

Lähteet: Kauneus&terveys 11/2019, kuvat omat

Mihin voi johtaa liika kiltteys parisuhteessa?

Koronan aikaan molemmat puolisot voivat olla kotona etätöissä, ja lisäksi pitää eristäytyä kotiin. Ollaan tiiviisti yhdessä. Tämä voi parhaassa tapauksessa lähentää, tiivistää parisuhdetta. Jos suhteessa on ollut aikaisemminkin ongelmia, tiivis läheisyys voi kärjistää niitä ja johtaa puolisoiden etääntymiseen toisistaan. Suhde voi myös verkkaiseen tahtiin olla hyvä ja siinä ei sen kummemmin tapahdu lähentymistä tai erkaantumista. Meillä on miehen kanssa näin, turvallista ja mukavaa yhdessä.

Väestöliiton johtava asiantuntija Heli Vaaranen on törmännyt vastaanotolla toistuvasti ihmisiin, jotka eivät ilmaise mielipidettään parisuhteessa. Vaaranen kutsuu tätä erityiskiltteydeksi.

Millaiset ihmiset lähtevät liitosta ilman ennakkovaroitusta? Yllättävää kyllä: nämä ujot ja arat ihmiset. Vaaranen on huomannut työssään, että erityisesti hiljaiset, suhteen eteen puurtavat ihmiset yhtäkkiä vain ottavat ja lähtevät.

Tämä on hidas prosessi, jossa ujo ja arka ihminen kieltää pitkän aikaa itsensä ja joustaa muiden vuoksi. Jossakin vaiheessa  muiden perheenjäsenien eteen raataneen ihmisen voimat vain loppuvat.

Omien tarpeiden hylkäämiselle on yksilöllisiä syitä. Yksi niistä on se, että konfliktien vältteleminen on persoonallisuuden piirre. Ehkä lapsuuden kodissa on riidelty paljon, ja ihminen pyrkii aikuisuudessa välttelemään riitaa viimeiseen asti.

Yksi syy omien tarpeiden hylkäämiselle on lisäksi se, että on persoonallisuudeltaan kiltti, mutta kiltteys muuttuu niin sanotusti vääränlaiseksi kiltteydeksi, erityiskiltteydeksi.

Erityiskiltin hyveitä ovat velvollisuudentunto, tottelevaisuus ja nöyryys. Erityiskiltti ei siedä ristiriitatilanteita vaan myötäilee toisia.

Parisuhteessa ja esimerkiksi työelämässä erityiskiltin kiltteyttä voidaan käyttää herkästi hyväksi. Läheiset ihmiset voivat kuitenkin tuntea tästä kalvavaa syyllisyyttä, sillä he tiedostavat käyttävänsä erityiskilttiä omiin tarkoituksiinsa.

Erityiskiltteys ei ole välttämättä pysyvä ominaisuus. Se on tietynlaista kypsymättömyyttä, josta voi kehittyä pois, kun tiedostaa sen itsessään ja alkaa ottaa omaa tilaa.

Erityiskiltti voi vastata hyvin helposti "en tiedä", koska se on hänelle helpoin vaihtoehto. Näin hän ei joudu koskaan konfliktiin muiden kanssa.

Erityiskiltti voi myös valita puolisokseen hyvin määrätietoisen ihmisen. Vaarana on, että kumppani vie erityiskiltistä viimeisetkin tahdon rippeet. Hänelle voi nousta helposti ajatus, että "tuo ei osaa päättää mitään, joten minä päätän".

Kun erityiskiltti on kestänyt liian kauan parisuhteessaan oman tahdon puutteesta, arkuudesta ja jatkuvasta myötäilystä ja hän tuntee, että puoliso jyrää hänet, hän saattaa lähteä yhtäkkiä koko suhteesta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2020, kuvat omat

Korona toi minulle jonkinlaisen kriisin

Olen jonkinlaisessa kriisissä tästä koronasta. Etenkin neljän seinän sisällä oleminen tuntuu vaikealta, vaikka saa ulkoillakin. Olen kriisissäni ehkä käsittelyvaiheen ja sopeutumisvaiheen välillä.

Tunteet heittelevät. Välillä olen superenerginen ja välillä taas nuutunut. Olo vaihtelee ärtyneestä iloiseen ja toiveikkaaseen. Mutta ajattelen, että kaikki tunteeni on sallittuja. Ne vain kuuluvat tähän kriisiin, ja jossakin vaiheessa sopeudun poikkeustilaan. Me kaikki sopeudumme ja selviämme. Tarvitsin oloni selkiyttämiseksi teoriaa kriisin etenemisestä. Onneksi siihen on sellainen olemassa. Se lohduttaa minua. Kriisi on aina myös mahdollisuus uusiutua ja kehittyä.

Minä olen toisaalta kokenut elämässäni huomattavasti pahempia oloja ja aikoja kuin nyt. Koronatilanteella on selkeät raamit ja loppu. Ehkä se loppuu syksyyn mennessä. Enkä erityisesti pelkää sairastumista, pelkään enemmän läheisteni puolesta.

Olen kokenut kauheaa, hirvittävää pahaa; ahdistusta, surua kaikkein läheisimpien kuolemasta. Isä ja paras ystäväni tekivät itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Minun piti huolehtia itsestäni varhain. Selviytyä. Olen tottunut siihen ja selviän tästä koronatilanteestakin. 

Kriisin vaiheisiin kuuluu shokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutuminen. Tietenkään kaikki ei koe koronaa kriisinä ja eivätkä käy näitä vaiheita läpi, tai jumittuvat alkuvaiheisiin, etenkin kieltämiseen.

On yksilöllistä, missä ajassa ihmiset sopeutuvat. Moni käy kuitenkin läpi tyypilliset kriisin vaiheet. Tähän sisältyy lohdullinenkin viesti: hankalat tunnetilat eivät kestä loputtomiin.

Kriisin vaiheet ovat seuraavat:

Shokkivaihe

Olo saattaa olla esimerkiksi epätodellinen: eihän tämä ole mitenkään mahdollista.

Kieltämisvaihe

On tavallista, että mieli sulkee ikävät asiat pois. Koronaviruksen alkuvaiheessa tämä näkyi eräänlaisena kuherruskuukautena: nyt saa vihdoinkin kotoilla. Ei ehkä tarvitse mennä töihin, pukeutua, aamulla voi nukkua pitkään, pötkötellä sohvalla ja syödä herkkuja.

Reaktiovaihe

Tässä vaiheessa padotut tunteet nousevat pintaan. Ne voivat heilahdella laidasta laitaan ahdistuksesta keskittymisvaikeuksiin, pelosta ärtymykseen.

Myös huoli alkaa kasvaa: tässähän onkin isosta, vaarallisesta asiasta kyse. Nyt kun poikkeustila on jatkunut muutaman viikon, moni suomalainen käy parhaillaan läpi reaktiovaihetta. Alun kuherruskuukausi on ohi.

Käsittelyvaihe

Tilannetta pohditaan, ulkoillaan ja liikutaan. Kaikki eivät kuitenkaan innostu ulkoilusta. Lamaantuminen on tavallista kriisin käsittelyvaiheessa. Energiaa ei saata riittää tavallisiinkaan rutiineihin.

Tässä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä palauttaa rutiinit: pukea aamulla päälle, tauottaa töitä ja syödä säännöllisesti.

Sopeutumisvaihe

Uusi arki alkaa pikkuhiljaa tuntua siedettävältä. Mieli tasoittuu, lamaantuminen väistyy. Huomio alkaa siirtyä jo tulevaan, ja syntyy toivoa: syksyyn mennessä tilanne on jo toinen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.4.2020, kuvat omat

Laihdutusta ja ajatuksia koronaviruksen aikaan

Kikhernepihvejä ja kasviksia.

Ajattelin aluksi, etten kirjoittaisi tähän blogiini enää laihdutuksesta, koska se on tavallaan aivan turha aihe, ja etten kirjoittaisi ikävistä asioista vaikeana poikkeusaikana. Mutta, mutta. Ei tänä poikkeusaikana kuitenkaan tarvitse olla mikään erityisen upea selviytyjä ja aina niin hyvä ihminen. Riittää ihminen tunteineen aidosti sellaisena kuin sattuu olemaan. Totta kai myös jonkinlainen positiivisuus voi helpottaa omaakin olemista. Laihdutus ei ole minulle vain ikävää hommaa, koska se tekee kevyemmän ja hyvän olon.

Lisäksi haluan nyt elää mahdollisimman tavallista elämää. Joten laihdutusjuttu kuuluu myös siihen. Minun todellisuuteeni , jota kuitenkin haluan myös jakaa, ehkä samassa tilanteessa oleville,  sitä suunnitteleville tai muille.

Tämän ajan olen päättänyt lampustaa, paarustaa, kulkea läpi. Tilanne on mielikuvissani iljanne, liete, joka yrittää saavuttaa, peittää kaiken.  Minulla on yhä keuhkoputkentulehdus ja vähän kuumetta. Enkä osaa sairastaa kunnolla ja levätä vain. Hötkyilen, kuten Kainuussa sanotaan. Tästä taudista kuitenkin loppujen lopuksi parannutaan.

Monet siivoavat ja järjestelevät kotia tässä poikkeustilassa ja kotoilussa. Minä pohdin vaatekaapin siivoamista. Ja pohdin yhä. On muuten törkeä näky. Muuten olen siivonnut tavallista perusteellisemmin.

Välillä olen kireä kuin rautalanka. Onneksi vain silloin tällöin. Oloa helpottaa, kun hyväksyy tämän poikkeustilanteen kaikin puolin ja kielloin, ja tekee ne asiat, mitä hallitus ja terveysviranomaiset ohjeistavat. Enempää ei voi tehdä. Paitsi lisätä hyvää ja positiivisuutta auttamalla ihmisiä, kuten naapureita. Voi myös hyväksyä, että tämä poikkeustila on kriisi, ja kriisillä on omat vaiheensa, esimerkiksi kieltäminen ja kriisin käsittely, mutta se päättyy sopeutumiseen. Jos olo käy kovin ahdistuneeksi, hengitysharjoitukset ja meditaatio tuovat minulle rauhaa.

Tähän aikaan sopii hyvin kriisipsykologi Eija Palosaaren ajatukset. Hän muistuttaa, että tänä aikana ei tarvitse tulla erityisen hienoksi ihmiseksi, vaikka maailma kokee kovia. "Ei ole häpeä olla alavireinen ja hermostunut välillä. Saa olla myös ärtymystä ja pikkumaisuutta. Ei ole häpeä sekään, ettei ole sataprosenttisesti toimintakykyinen. Se kuuluu poikkeustilaan." Ihminen voi myös lamaantua kriisin käsittelyvaiheessa. Se on aivan tavallista.

Aamupala: kylmäsavulohileipä ja hedelmärahkaa, jossa vähän liiaksi nestettä.

Olen syönyt myös herkkuja menneen kahden viikon aikana. Sekin kuuluu tähän poikkeusajan  kotoiluun, itsensä hemmotteleminen, kokkailu, ruuan ja herkkujen tuleminen tavallista tärkeämmäksi. Monet ihmiset leipovat. Ehkä  sillä palataan "vanhaan hyvään aikaan" tai tavalliseen arkeen, ja saadaan siitä iloa ja turvaa.  Herkuttelin mieheni ja tyttäreni kanssa, joka on kotona. Toinen tytär on Saksassa töissä, pelkään kovin hänen puolestaan, sillä onhan siellä aivan eri suuruusluokan mahdollisuus sairastua koronaan.

Herkutellessani  söin aina jälkiruuaksi suklaata, join vähän viiniä ja söin myös ruuan kyljessä uuniperunoita,   perunamuussia, pastaa, nuudeleita ja riisiä. Ruokana oli  muun muassa savulohi, sienirisotto, thaikala. Siis muun muassa. Minä välttelen yleensä kaikkea valkoista höttöä, kuten riisiä, pastaa ja perunaa.  Luulen, että tämä tapa tulee jäämään laihdutuksen jälkeenkin. On vatsassa huomattavasti parempi olo näin.

Kille-kissa munavoileipää maistamassa.

Muutaman päivän herkuttelut  ovat nyt ohi. Vaikka korona voisi tuodakin tunteen, että nyt pitää elää kuin viimeistä päivää tai hemmotella itseään liiaksikin ja tuntea ehkä huonoa omatuntoa siitä. Ei pidä. On elettävä vain tätä päivää. Päivä kerrallaan turvallisin mielin kohti kesää.

Minä olen halunnut ja haluan elää mahdollisimman tavallista arkea. Joten pidän kiinni rutiineista: herään aina samaan aikaan, samoin syön ja liikun tavallisella tavalla. Tästä laihdutusruokavaliosta on tullut jo tapa kolmessa kuukaudessa. Joten minun on suhteellisen helppo noudattaa sitä. Muutenkin pidän kala-kasvissyöjänä kevyemmästä ruuasta, niistä rehuista, kuten sekasyöjä tyttäreni sanoi.

Vasta saatu Siiri-kissa.

Olen nyt laihtunut reilu 10 kg kolmessa kuukaudessa. Alkupainoni oli 81 ja painan nyt 71 kg, eli olen nyt minun pituiselleni normaalin painon rajoissa. Viimeisenä kahtena viikkona paino putosi kilon, kun se aiemmin oli pudonnut yleensä kilon viikossa, mutta ei viimeisen kuukauden aikana.  Mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan sitä vaikeammin kilot tippuvat. Herkuttelu ei sinänsä näkynyt painossani. Kerron nuo kilot niin avoimesti, että tämäkin on laihduttavan naisen melko täsmällinen anatomia.

Kikhernesalaatti. 

Laihdutuksen tavoite oli alkuun laihduttaa 6 kiloa painoon 75 kg,  karistaa ne kilot, jotka lihoin kesällä ja syksyllä. Sitten tavoitteeksi tuli normaalipaino 71 kg. Nyt päätin taas asettaa uuden tavoitepainon 68 kg. Minä kun innostun uusista asioista helposti ja olen edelleen innostunut tästä laihdutusasiasta. Haluaisin niin, että vaaka näyttäisi kuudella alkavaa numeroa.  Siihen tämä sitten todellakin loppuu, vaikka ei tämä ole ollut kauhean vaikeaa. En ole ollut kauheassa nälässä. Olen tottunut pätkäpaastoon ja siihen, että aamupäivällä on vähän nälkä. Myös painonhallintaan vaikuttava puolukkaa syön edelleen. Paljon kasviksia ja sopivasti proteiinia. Hopsalaihei!

Seesamitofua ja kasviksia.

Voimia, terveyttä ja tsemppiä kaikille! Hyvää viikonloppua!


Tulee vielä juhannuskin ja juhannusruusut.

Laiskuutta ei ole olemassakaan?

Näin väittää sosiaalipsykologi Devon Price tutkimustensa perusteella. Hänen mukaansa laiskalta vaikuttavassa käyttäytymisessä ei ole kyse laiskuudesta vaan mielen sisäisistä esteistä.

Käytös, jota arjessa pidetään laiskuutena, johtuukin Pricen mukaan:

1)Pelosta, ettei onnistu riittävän hyvin.

2)Hämmennyksestä siitä, ettei  tiedä miten aloittaa tehtävä.

Price kuvailee eniten työhön liittyvää laiskuutta. Työn ulkopuolisessa elämässä ihmiset kaipaavat rentoutumista, se voi olla vaikkapa kuntoilua tai sohvalla makoilua. Sanotaanhan myös , että luova laiskottelu liittyy esimerkiksi yleiseen luovuuteen sekä taiteen tekoon.

Price kirjoittaa: "Mitä tärkeämpi tehtävä ihmiselle on ja mitä enemmän hän haluaa siinä onnistua, sitä todennäköisemmin hän alkaa viivytellä sen tekemisessä."

Suomalainen aikaansaamiseen perehtynyt psykologi Satu Pihlaja lisäisi Pricen sisäisten esteiden listaan:

3)Stressi eli mielen kaaos, jossa ihminen yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa.

4)Masennus, jossa toimeen tarttuminen on vaikeaa.

5)Motivaation puute, kun tehtävä ei tunnu innostavalta.

Pihlajan mielestä on olemassa tilanteita, joissa ihan aidosti laiskottaa. Tätä selittää se, että ihmisillä on biologinen vietti laiskotteluun.

Ihmiskeho on rakentunut säästämään energiaa. Vaativia ja uusia asioita tehtäessä aivot käyttävät paljon energiaa. Siksi aivot haluaisivat toistaa vanhoja rutiineja ponnistelun sijaan. "Jos ihminen seuraisi vain kehon luontaista viettiä, ei tapahtuisi mitään", Pihlaja sanoo.

Ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka taipuvaisia he ovat säästämään energiaa. Toiset saavat asioiden aikaansaamisesta suuremman mielihyvän kuin toiset. Tätä selittää yksilön biologia, ja vuorovaikutuksessa syntyneet kokemukset. Jos on oppinut, että ponnistelua ja vaivannäköä seuraa ennemmin tai myöhemmin palkkio, sitä todennäköisemmin saa asioita aikaiseksi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.1.2020, kuvat omat

Yhä useampi nainen pelkää loppuunpalamista

Ajattelin nyt koronaviruksen aikaan, että en enää kirjoittaisi kielteisistä asioista,  koska me kaikki ollaan valmiiksi tarpeeksi kovilla  ja joka tuutista tavallisen median tapaan tulee koronaa ja koronaa. Somessa onneksi välillä sentään yritetään vähän piristääkin.

Haluan kuitenkin elää mahdollisimman normaalisti ja tietyin rutiinein, joten mieleen tulee näitä negatiivisiakin aiheita. Olen jopa  blogissani oikein erikoistunut niihin, koska haluan olla vastapainoa aina iloisiin blogeihin. Silloin kuin aloin kirjottaa tätä blogia melkein kolme vuotta sitten, päätin, ettei mikään aihe ole ongelma tai vieras. Joten näillä mennään.

Uuden työolotutkimuksen mukaan suomalaisnaisten riski sairastua vakavaan työuupumukseen on yli kaksinkertaistunut viiden viime vuoden aikana. Lähes joka viides työikäinen nainen kertoo olevansa selvässä vaarassa sairastua työuupumukseen. Työuupumuksen vaara on lisääntynyt etenkin alle 45-vuotiailla naisilla.

Psyykkinen oireilu on lisääntynyt pikkuhiljaa 2000-luvulla, mutta viiden viime vuoden aikana naisten oireilu on lisääntynyt voimakkaasti. Suuri muutos hätkähdytti jopa tutkijat.

Tutkimuksen mukaan puolet naisista kertoi tuntevansa väsymystä ja tarmottomuutta vähintään kerran viikossa. Viikottaisista univaikeuksista kärsii melkein puolet naisista. Ärtyneisyyttä ja hermostuneisuutta koki joka kolmas nainen. Aiempaa useampi nainen tuntee laiminlyövänsä kotiasioita töiden vuoksi.

Työolotutkimuksessa työuupumuksen pelko näkyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalla ja opetus- ja asiakastyössä työskentelevien naisten keskuudessa. Naiset kokevat nyt haittaavaa kiirettä eniten 40 vuoteen.

Kielteisestä kehityksestä huolimatta ilmeni myönteistäkin kehitystä. Suomalaiset kokevat, että työpaikat ovat perhemyönteisempiä, ja esimiestyöhön  ja sosiaaliseen tukeen ollaan aiempaa tyytyväisempiä.

Naiset arvostavat työtään aiempaa enemmän. Ensimmäistä kertaa naisilla työ on erittäin tärkeä asia useammin kuin miehillä. Nämäkin voivat kytkeytyä toisiinsa: työ on tärkeä, ja se halutaan tehdä hyvin, mutta arjen kuormitus ja kiire käyvät raskaiksi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.3.2020, kuvat omat