Olen jonkinlaisessa kriisissä tästä koronasta. Etenkin neljän seinän sisällä oleminen tuntuu vaikealta, vaikka saa ulkoillakin. Olen kriisissäni ehkä käsittelyvaiheen ja sopeutumisvaiheen välillä.
Tunteet heittelevät. Välillä olen superenerginen ja välillä taas nuutunut. Olo vaihtelee ärtyneestä iloiseen ja toiveikkaaseen. Mutta ajattelen, että kaikki tunteeni on sallittuja. Ne vain kuuluvat tähän kriisiin, ja jossakin vaiheessa sopeudun poikkeustilaan. Me kaikki sopeudumme ja selviämme. Tarvitsin oloni selkiyttämiseksi teoriaa kriisin etenemisestä. Onneksi siihen on sellainen olemassa. Se lohduttaa minua. Kriisi on aina myös mahdollisuus uusiutua ja kehittyä.
Tunteet heittelevät. Välillä olen superenerginen ja välillä taas nuutunut. Olo vaihtelee ärtyneestä iloiseen ja toiveikkaaseen. Mutta ajattelen, että kaikki tunteeni on sallittuja. Ne vain kuuluvat tähän kriisiin, ja jossakin vaiheessa sopeudun poikkeustilaan. Me kaikki sopeudumme ja selviämme. Tarvitsin oloni selkiyttämiseksi teoriaa kriisin etenemisestä. Onneksi siihen on sellainen olemassa. Se lohduttaa minua. Kriisi on aina myös mahdollisuus uusiutua ja kehittyä.
Minä olen toisaalta kokenut elämässäni huomattavasti pahempia oloja ja aikoja kuin nyt. Koronatilanteella on selkeät raamit ja loppu. Ehkä se loppuu syksyyn mennessä. Enkä erityisesti pelkää sairastumista, pelkään enemmän läheisteni puolesta.
Olen kokenut kauheaa, hirvittävää pahaa; ahdistusta, surua kaikkein läheisimpien kuolemasta. Isä ja paras ystäväni tekivät itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Minun piti huolehtia itsestäni varhain. Selviytyä. Olen tottunut siihen ja selviän tästä koronatilanteestakin.
Kriisin vaiheisiin kuuluu shokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutuminen. Tietenkään kaikki ei koe koronaa kriisinä ja eivätkä käy näitä vaiheita läpi, tai jumittuvat alkuvaiheisiin, etenkin kieltämiseen.
On yksilöllistä, missä ajassa ihmiset sopeutuvat. Moni käy kuitenkin läpi tyypilliset kriisin vaiheet. Tähän sisältyy lohdullinenkin viesti: hankalat tunnetilat eivät kestä loputtomiin.
Kriisin vaiheet ovat seuraavat:
Shokkivaihe
Olo saattaa olla esimerkiksi epätodellinen: eihän tämä ole mitenkään mahdollista.
Kieltämisvaihe
On tavallista, että mieli sulkee ikävät asiat pois. Koronaviruksen alkuvaiheessa tämä näkyi eräänlaisena kuherruskuukautena: nyt saa vihdoinkin kotoilla. Ei ehkä tarvitse mennä töihin, pukeutua, aamulla voi nukkua pitkään, pötkötellä sohvalla ja syödä herkkuja.
Reaktiovaihe
Tässä vaiheessa padotut tunteet nousevat pintaan. Ne voivat heilahdella laidasta laitaan ahdistuksesta keskittymisvaikeuksiin, pelosta ärtymykseen.
Myös huoli alkaa kasvaa: tässähän onkin isosta, vaarallisesta asiasta kyse. Nyt kun poikkeustila on jatkunut muutaman viikon, moni suomalainen käy parhaillaan läpi reaktiovaihetta. Alun kuherruskuukausi on ohi.
Käsittelyvaihe
Tilannetta pohditaan, ulkoillaan ja liikutaan. Kaikki eivät kuitenkaan innostu ulkoilusta. Lamaantuminen on tavallista kriisin käsittelyvaiheessa. Energiaa ei saata riittää tavallisiinkaan rutiineihin.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä palauttaa rutiinit: pukea aamulla päälle, tauottaa töitä ja syödä säännöllisesti.
Sopeutumisvaihe
Uusi arki alkaa pikkuhiljaa tuntua siedettävältä. Mieli tasoittuu, lamaantuminen väistyy. Huomio alkaa siirtyä jo tulevaan, ja syntyy toivoa: syksyyn mennessä tilanne on jo toinen.
Lähteet: Helsingin Sanomat 1.4.2020, kuvat omat
Olet kyllä murheiden suhteen elänyt monen ihmisen elämän, aivan kohtuutonta surua. Voihan olla, että korona laukaisee turvattomuuden tunteita, jotka sielussa aiemmista kokemukista kumajaa. Mutta samanlaista aallokkoa, yritän koko ajan mennä päivä kerrallaan, mutta yöunet ovat katalia. Muutenkin on tunne, että kaikki yhtä samaa päivää ja koko ajan menossa nukkumaan ja nousemassa ylös.
VastaaPoistaTsemppiä Marja sinne. <3
Itse en tunnista itsessäni varsinaista kriisiä, koska elämäni jatkuu suurinpiirtein samanalaisena koska töissä on pakko käydä ja päivittäiset rutiinitkin ovat samoja. Ajatukset pysyvät muualla suurimman osan päivästä. Intoverttina tunnen kuitenkin jonkinlaista helpotusta kun ei "tarvitse" kyläillä. Kuolenamanpelko sitä vastoin konkretisoitui tänään ihan todella, kun koronavirusta on nyt täällä meidänkin pienellä paikkakunnalla ja yksi sukulainen sairastunut ja on tällä hetkellä tehohoidossa. Ei voi kuin toivoa että tauti saataisiin nujerrettua mahdollisimman pian mahdollisimman pienillä uhreilla.
VastaaPoistaTsemppiä kaikille joita tämä asia koskee eli todellakin koskee ja koskettaa meitä ihan kaikkia.
Kiitos kommentistasi Tuulikki. Varmasti toisaalta hyvä, että elämäsi on jatkunut normaalilla tavalla poikkeustilan julistamisen jälkeenkin. Rutiinit on tärkeitä, ne tuovat myös turvaa tällaisena aikana. Edes jostakin voi päättää itse, kun itsenäisyyttä rajoitetaan. Minullakin on selkeät rutiinit, joiden mukaan elän, vaikka jonakin päivänä väsyttäisi vaikka kuinka paljon. Todella surullista, että sukulaisesi on saanut koronan ja on nyt tehohoidossa. Viruksen vaarallisuus varmasti konkretisoituu sinulla julmalla ja pelottavalla tavalla. Paljon voimia sinne!
PoistaKiitos kommentista Tiia. Joo, olen melkein surun ammattilainen. Poisnukkuneitten läheisten kaipuu on yhä suuri. Ehkä korona voi aiheuttaa turvattomuutta, kun maailma ei ole enää sama kuin kuukausi sitten, itsenäisyyskin on osittain mennyt eristäytymiskäskyn seurauksena. Onhan tässä aihetta avuttomuuden tunteisiin. Mutta kaikki tunteet voi ottaa vastaan. Ja niitä sitten onkin kuten sinullakin. Toivottavasti saat nukuttua nyt tarpeeksi. Näin tänään Instassa älykellosi tulokset. Heräät kyllä monta kertaa yössä, mutta se ei välttämättä riko yöuntasi, nukkumisaikasihan oli jotain seitsemän tuntia. Minulla on ollut hyvät yöunet tällä haavaa monta kuukautta. Koputan puuta.
VastaaPoistaSinun elämääsi on mahtunut paljon surua ja murhetta. Olet sekä kokemustesi, että opintojesi kautta asiantuntija.
VastaaPoistaTunnet kriisin eri vaiheet ja tiedät mikä "kuuluu asiaan".
Uusien kriisien tullessa, minä ainakin, palaan myös niihin elämän entisiin kriiseihin. En voi välttyä siltä, koska tunnen samoja tunteita kuin tunsin silloin. Mutta muistan myös, mikä on auttanut silloin selviämään.
Tällainen ihan jokaista koskevan kriisin mittakaava on aivan eri, kuin jonkun henkilökohtaisen kriisini. Jotenkin se lisää huolta, mutta auttaa myös käsittelemään sitä. Tästä voi esimerkiksi puhua useamman ihmisen kanssa.
Hyvää pääsiäisviikkoa Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Maailmanlaajuinen kriisi on myös kriisi yksittäisille ihmisillekin. Meille kaikille. Juuri puhuminen, vaikkakin ei kasvokkain, auttaa ihmeen paljon jaksamaan, kun tunnistaa toisessakin samankaltaisia tunteita kuin itsellä. Minäkin olen miettinyt, heijastuuko jonkinlainen lapsuusaikani turvattomuus tähän turvattomuuteen. Oloni on kuitenkin yleensä rauhallinen ja koen vahvaa turvallisuutta kotona - miehen kanssa olen saanut paljon korjaavia turvallisuudentunteita, jotka ovat vieneet kehitystäni eteenpäin, en ole enää kiinnittynyt turvattomuuteen - koti on tällä hetkellä turvallinen, ihana pesä. Paljon tsemppiä, voimia ja terveyttä sinulle!
PoistaLuulisin että tämä on jokaiselle kriisin paikka,on tämä maailman laajuinen juttu. Minulle itselleni tekee hyvää kommunikoida muiden kanssa,no ei se kai puhelimessa tartu. Itse olen ihminen joka kantaa aina koko maailman murheita mukanaan,no nyt on sitten kantamista. Lähipiirin ihminen onn eilen testattu,tuloksia odotellaan. Olen sen verran henkinen ihminen että uskon että valoa on tämän sysimustan tunnelin päässä. Maailma ei ole missään tapauksessa enää samanlainen koronan jälkeen, muutos tapahtuu haluttiin sitä tai ei. Mielenkiintoista nähdä kuinka ihmiset käsittelevät tätä kriisiä, toisista tulee kiukkuisempia, jotkut pitävät liioiteltuna koko asiaa ja on niitäkin että tämä juttu on tarpeellinen ihmiskunnalle. Kaikesta huolimatta toivotan sinne mukavaa ja lämmintä kevätpäivää :-)
VastaaPoistaJuuri tuo ajatus, että maailma ei ole samanlainen koronan jälkeen. Toivon, että tämä yhdistää ihmisiä. Vallalle tulisi enemmän kollektiivisuus individualismin sijaan. Ei aina ajateltaisi sitä itseä ja omaa, vaan koko yhteisöä. Toisaalta koko tauti on tavallaan globalisaation tulos. Onpa vaikeaa ajatella, mitä tämän jälkeen maailmanlaajuisesti... Voi, sinua, kun kannat koko maailman murheita. Se on varmasti hyvin raskasta, kun pitää kantaa myös itseään ja läheisiä. Ihmiset tosiaan kokevat kriisin eri tavalla. Jotkut jopa vähättelevät ja kieltävät koko asian ja saattavat jakaa maailman meihin ja niihin. Sisä- ja ulkoryhmään. Se on niin turvallista, mutta myös valheellista. Toivotaan, ettei läheisellä ihmiselläsi ei ole koronaa.Paljon voimia sinne!
VastaaPoistaTsemppiä sinulle. Upeasti osaat kannatella omaa pääkoppaasi tässä kriisissä. Kyllä sen huomaa lähimaastossa, että tämä rassaa ihmisiä. Itsekään ei oikein jaksais nyt kaikenlaisia tyhmyyksiä katsella ja kuunnella. Pinna kiristyy helposti.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Kiitos myös tsempeistä. Minä olen kestänyt niin paljon, että kestän tämänkin. On vain eniten huoli läheisistä ja ihmisistä yleensäkin.Ihmiset vain reagoivat kriisiin ja stressiin niin eri tavoin, ja pinna voi tosiaankin joillakin kiristyä. Terveyttä ja voimaa sinne.
PoistaPurat olojasi useammin täällä, sekin helpottaa. Ja onhan mielenkiintoista lukea jälkeenpäin, miten tämä kaikki on vaikuttanut. On sinulla meidät täällä, jaksamista ihanuus <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja.Totta tuo, että blogi on oivallinen areena purkaa myös huoliaan. Yritän muistaa sen. Kiitos vinkistä. Tänään on taas päivä, jolloin kaikki on kivaa elämässäni, vaikka on nyt poikkeustila. Eilen olin väsynyt. Otan kaikki tunteet vastaan. Tämä kriisi päättyy joskus, ja tästä on silloin myös opittu. Itse kullakin elämän arvot voivat loksahtaa kohdilleen. Oppimassahan me olemme täällä. Tsemppiä ja terveyttä sinulle!
VastaaPoista