Monia pelottaa eroamisessa nykyisen elintason lasku. Siksi kannattaisi varautua tulevaan säästämällä, vaikka parisuhde olisi onnellinen.
Vuosi sitten Intrum julkaisi tutkimuksen, jonka vastaajista 14 prosenttia kertoi taloudellisten syiden pitävän heidät parisuhteessa. Ero tarkoittaisi elintason laskua, koska yhden tuloilla ei saa niin paljon kuin kahden.
Usein raha konkretisoituu siinä, onko varaa esimerkiksi maksaa uuden kodin vuokraennakkoa tai ostaa toinen pois yhteisestä omistusasunnosta.
Ihminen saattaa myös olla kiintynyt kotiinsa tai haluaa pitää perheensä yhtenäisenä. Tällöin tekee päässä sen laskelman, että tästä lähteminen olisi pahempaa kuin jääminen.
Vaikka parisuhde olisi kuinka onnellinen tahansa, aina kannattaa varautua yllätyksiin myös taloudellisesti. On hieman naiivi ajatus, että voisi heittäytyä kokonaan toisen ihmisen varaan, koska elämä on ennekoimatonta.
Jokaisen pitäisi ajatella sen verran itseään, että säästää pahan päivän varalle, jos se on mahdollista.
Helsingin Sanomat teki kyselyn, ovatko jotkut jääneet parisuhteeseen rahan takia. Johanna, 55, kertoo:
Kun hän meni naimisiin puolisolla oli jo omistusasunto. He tekivät avioehdon. Eroa Johanna oli ajatellut ensimmäisen kerran, kun huomasi, ettei puoliso kiinnitä häneen huomiota. Puoliso on kiinnostunut eniten omista harrastuksistaan.
"Yritin kaikkeni, mutta se ei riittänyt. Hän ei edes enää puhu minulle. Itsetuntoni on ollut aika nollissa. Nyt olen tottunut siihen, että tämä on elämääni", Johanna sanoo.
"Jos olisin yksin, voisin muuttaa mihin tahansa. Mutta toinen lapsistani asuu vielä kotona ja toinen tässä lähellä. Minulla on myös lemmikkejä, ja niistä en suostu luopumaan. Siksi asun tässä."
Johannan mielestä raha on ainoa syy pysyä yhdessä. Hänellä ei olisi esimerkiksi varaa nykyisenlaiseen asuntoon pääkaupunkiseudulla.
Lisäksi Johannan palkka on mennyt perheen elättämiseen, eikä säästöön ole jäänyt rahaa. Kumppanin palkka on aina ollut parempi kuin Johannan. Mies on maksanut asumiskulut, mutta ei ole muuten osallistunut arjen menoihin.
Johanna ei pysty mitenkään todistamaan, kuinka paljon hän on rahallisesti antanut yhteiseen elämään avioliiton aikana. Perintökin kului perheen yhteiseksi hyväksi.
Hän vietti myös kymmenen vuotta kotona lasten kanssa, joten eläkekin jää pieneksi. Johanna luotti aikanaan liikaa siihen, että puoliso elättää hänet vanhemmiten.
Lähteet: Helsingin Sanomat 16.1.2020
Olisi rankkaa, koska ainakin omissa kuvitelmissa asun mieluiten yksin vapaana vaikka kuinka pienessä kodissa, kuin rakkaudettomassa liitossa. Koen myös, että lapset ovat niin fiksuja, että aistivat rakkaudettoman liiton ja voivat saada oudon mallin parisuhteesta. Mutta toki on kaikenlaisia kohtaloita, eli en todellakaan tuomitse, tämä on vain oma näkemys. On ihmisiä, jotka saattavat olla iloisesti kavereita liitossa ja lapsilla hyvä olla. Ja kun oltu pitkään yhdessä, sitähän kasvaa yhteen myös. Taidan olla vähän romantikko, kun tykkään, että kemiaa pitää olla, mutta ehkä sekin on sitten luxusta vain.
VastaaPoistaSydämellistä viikon jatkoa Marja.
Kiitos kommentistasi Tiia. Ehkä jotkut ovat niin vaikeassa tilanteessa taloudellisesti, että on pakko hyväksyä huono liitto. Toisaalta esimerkiksi minunkin mielestä ei pitäisi missään nimessä jäädä rakkaudettomaan liittoon, mutta tilanteet ja arki on ihmisille erilaisia. Lasten takia surettaa tällainen liitto, koska he tosiaan aistivat niin helposti kodin tunnelmia, kuten kirjoitit.
VastaaPoistaOnhan noita nähty, materiaan perustuvia sekä rakkausliittoja. Muuan nainen on sanonutt mulle että materia tuo turvallisuuden tunteen,voihan tuo niinkin olla, ainakin osittain. Minulla miehet ovat olleet vaatimattomista oloista,enkä voisi kuvitellakkaan että oisin mennyt naimisiin rahasta. Minulle materia ei ole tuonut mitään turvallisuuden tunnetta, henkiset asiat ovat tuoneet turvaa ja rakkaus. Minähän olenkin lähipiirissä jokseenkin outolintu. Nyt korona-aikaan on tullut pohdittua syntyjä syviä ja eletty enemmänkin hetkessä,tällä ajalla on hyvätkin puolensa vaikka asiakkaat ovat kadonneetkin. Mukavaa viikon jatkoa Marja :-)
VastaaPoistaSurullisia nuo materiaan perustuvat liitot. Kyllähän sitä materiaa tarvitaan, ainakin jonkin verran. Niin kuin ruumis on sielun kulkuneuvo. Minäkin uskon sieluun tai henkeen, henkiseen, miksi sitä nyt haluaa sanoakin. Kuten sinulla, henkinen puoli on tuonut muun muassa ymmärrystä, empatiaa ja turvaa. Se on ikuinen. Todella ikävää, että sinulla on asiakkaat kaikonneet, mutta onneksi poikkeustila ei kestä ikuisuuksiin, vaikkakin varmasti kauan. Iloa ja terveyttä keskiviikkoon sinulle!
VastaaPoistaEhkä jonkun on pakko olla taloudellisista syistä epätyydyttävässä liitossa. Jos ajattelisin sellaista tilannetta omalle kohdalleni, kuvittelen, että menettäisini itsekunnioitukseni. Eikös sitä sanota, että lasten todellinen koti on vanhempien parisuhde? On onnellisiakin eroperheitä, joissa lapset voivat paremmin eron jälkeen kuin sitä ennen. Mutta kenenkään valintoja en lähtisi arvostelemaan, kun en tiedä, mitä kaikkea niihin liittyy.
VastaaPoistaHyvää keskiviikko-iltaa Marja!
Kiitos kommentistasi. Niinhän se on, että vanhempien suhde on lapsen koti. Ei varmaankaan tee hyvää ainakaan pienille lapsille, jos vanhempien suhteessa ei ole rakkautta.Tosiaankin itsekunnioitus siinä menisi. Mutta, kuten sanoit, tilanteita on monenlaisia, ja kun ei tiedä asiasta tarpeeksi, on väärin lähteä arvostelemaan toisten valintoja.
VastaaPoistaJuu ei pidä liikaa laskea toisen ihmisen varaan, vaikka kuinka rakastaisi toisiaan. Voi tapahtua mitä vaan. Pitäisi myös henkisesti varautua siihen, että toisen voi menettää syystä tai toisesta. Onhan näitä nähty, että luotetaan liikaa siihen mitä nyt on. Ja ollaan jopa liian sinisilmäisiä.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Voihan siinä rakkauden hurmiossa ajatella, että ollaan kuolemaan asti yhtä. Mutta, kuten kirjoitit, että voi tapahtua mitä vaan. Elämä on toisaalta epävarmaa. Ja toisen voi menettää kuolemalle. Olisi joka tapauksessa varauduttava myös tulevaisuuteen yksin.
VastaaPoista