Mykkäkoulu

Me emme miehen kanssa pidä mykkäkoulua. Ensiksi riidellään ja sitten minä kadun hurjaa käytöstäni, kun olen huutanut. Me puhumme riidasta. Sen syistä ja teemme rauhan. Mitään ei jää hampaan koloon. Tajusin tällä viikolla, että ollaan oltu naimisissa 30 vuotta, kun aikaisemmin luulin, että 28 vuotta.

Suomalaiset oppivat mykkäkoulun usein jo lapsuudessaan. Puhumattomuus on ihmissuhteissa surullisen yleistä, sanoo psykologi Leea Stenvall.

Hiljaisen pinnan alla voi usein poreilla. Mykkäkoulun käytös voi olla joko aitoa avuttomuutta tai suhdetta tarkoituksella moukaroivaa vallankäyttöä.

Stenvallin mukaan suomalainen tapakulttuuri usein kannustaa vaikenemaan, piilottamaan vaikeat tunteet ja vellomaan niiden parissa yksin.

Tärkeää on, miksi ja miten ihminen hiljenee. Joskus tarvitaan yksinkertaisesti aikalisä, ikään kuin molempia osapuolia suojaava tauko.

Tällöin ihminen ei pyri loukkaamaan tai sivaltamaan vaan kokoamaan ajatuksensa ennen kuin palauttaa yhteyden. Tilanne on aivan eri, jos vaikenijan tavoite on kontrolloida vastapuolta. Tällöin hiljaisuus toimii rankaisuna, ja sillä ohjaillaan läheinen taipumaan johonkin.

"Se on hylkäävää ja katkaisee yhteyden aina uudestaan. Lopulta kyse on henkisestä väkivallasta."

Painostava hiljaisuus rapauttaa ihmissuhteita, ja aikuisina meillä on vastuu tunnistaa haitalliset tavat reagoida. Kun ne tunnistetaan, niitä on syytä havainnoida. Ja kiinnostua havainnoistaan.

Tai sitten valitaan hiljaisuus, koska tiedetään itse olevan tulivuori, räjähtävänsä, jos erehtyy puhumaan.

Jos toisen puhumattomuus vaivaa, Stenvallilla on hihassaan yksi vinkki: konflikti ei ole paras hetki kääntää keskustelua toisen puutteisiin. Tällöin todennäköisesti soppa vain sakenee.

Kannattaisi valita pikemminkin aika, jolloin kummankin vireystila on kohdillaan ja mieli rentona.

Jokaisen suhteeseen kuuluu riitoja, pettymyksiä, mykkäkouluakin. "Ne ovat elämää. Mutta hyvässä suhteessa säilyy pyrkimys korjata asia, palauttaa yhteys."

Lähteet:  Helsingin Sanomat 14.3.2026