Elämää maalla 78.

 

Heti alkuun: anteeksi kun olen taas kurnuttaa valittava akka. Tämä Elämää maalla on toiminut jonkinlaisena päiväkirjana. Jatkan samaa.

Minulla ei ole ollut 30-, 40- ja 50-vuoden ikäkriisiä. Nyt täytän lokakuun lopussa 60 vuotta, ja jonkinlaista kriisiä pukkaa. Ikähaitarissa olen ikääntyvä, en vielä ikääntynyt. Silti on outo olo.

Ikäiseni naiset hehkuttavat julkisuudessa, kuinka ihanaa on ikääntyä. Ei tarvitse välittää, mitä muut minusta ajattelevat; on iän tuomaa kypsyyttä ja kokemusta.

Ajattelen samalla tavalla, mutten hehkuta. Onhan toki nyt elämä helpompaa muun muassa siinä mielessä, ettei enää tosiaankaan ajattele, mitä muut minusta ajattelevat.

Iän tuomasta kypsyydestä ja kokemuksesta en niinkään tiedä. Minusta olen niin tyhmä kuin aikaisemminkin. Lauon joskus suustani sanoja niitä ensiksi juurikaan ajattelematta. Tuskin osaan lohduttaa nuorempia, ehkä joskus. Mutta ystäväni ja kaverini ovat minun ikäluokkaa. Ei minulla ole juurikaan nuorempia ystäviä, joita auttaa, jos on henkinen hätä. Ja olen jotenkin liian kärkäs.

Ehkä olen pinnallinen ja turhamainen siitä, että minua painaa iän tuomat merkit kasvoillani, eikä kehokaan ole entisensä. Kasvoihini on alkanut tulla sulkeet suupieliin ja - sanottanko niitä - murherypyiksi. Silmäluomet ovat alhaalta ja ylhäältä jatkuvasti turvonneet, mikä ovat sukumme naisten vaiva. En ole koskaan meikannut silmiäni aikuisiässä. Nyt olen alkanut ajatella, että ehkä pitäisi. Mutta en taida nähdä sitä vaivaa, ja silmälasit peittävät osin turvotusta. Silti silmät näyttävät pieniltä.

Aloin hoitaa ihoani vasta noin nelikymppisenä. Olisi ehkä pitänyt aloittaa aiemmin. Käytän vain luonnonkosmetiikkaa, mikä sopii mainiosti iholleni. Viime aikoina olen käyttänyt luonnonretinoli- ja C-vitamiini seerumia tai boosteria, niin siinä pienessä lasipurkissa lukee. Päivävoiteena pidin Madaran rasvaa. Vasta viime viikolla huomasin, että se onkin yövoidetta. No, käytetään se nyt loppuun, koska minulla on hyvä Mahalonin yövoide. Tuo sekaannus on yksi esimerkki hajamielisyyydestäni.

Mutta nykyisin suhtaudun vakavammin voiteisiin, kun on ne alkavat sulkeet ja muut. Tunnollisesti käytän niitä aamulla ja illalla. Aiemmin en. Kunhan pesin kasvoni, ja seerumit ja voiteet unohtuivat. Etenkin illalla. En ole käynyt kosmetologilla noin 30 vuoteen. Ehkä nyt pitäisi. Enpä tiedä. Mitään ihoa nuorentavia hoitoja en ole ajatellutkaan.

Olen nyt tarkkaan ajateltuna ollut kasvissyöjä 43 vuotta. Se vaikuttanee siihen, että ihoni on edelleen kiinteä ja huokoset eivät näy. Tai ne tulee joskus kertarysäyksellä.

Tutkimusten mukaan ikääntyminen on nopeinta 43- ja 60-vuotiaana. Ehkä noin puolen vuoden virtsaumpeni keuhkokuumeen jälkeen olivat osa ikääntymistäni. Se oli kauheaa, kun en saanut käydä kuntosalilla ja kyykistellä sekä rehkiä katetrin takia. Kuitenkin istutin köynnöskukat välillä kyykyltäni.

Kun katetrin poiston jälkeen menin pika pikaa kuntosalille, sain ikään kuin aloittaa alusta. Lihakset olivat huvenneet.

Sairastaminen alkoi tammikuussa. Yhtenä iltana mittasin kuumeen ja se oli 38,5 astetta ja ajattelin sen olevan jokin kohtaus. Seuraavana päivänä menin kävelylenkille ja menetin hetkeksi tajuntani ja löysin itseni ojasta. Lähdin vikkelästi kotia kohden ja kaaduin tielle.

Tästä jäi minulle jonkinlainen trauma, enkä sen jälkeen ole uskaltanut kävellä kuin vain miehen kanssa. Kaatumiseni johtuivat varmasti kuumeesta. Minulla oli virtsarakontulehdus, näköhäiriöitä ja kuumetta 39,8, kun lähdimme päivystykseen. Jouduin jäämään sairaalaan kahdeksi viikoksi. Ikääntymisestäni johtui kai, että tunsin itseni ensi kerran fyyysisesti hauraaksi. Katetrin käytön vaikeudesta olen jo kertonut aikaisemmin.

Ikääntymiseen liittyy varmasti se, että minulla todettiin alkava nivelrikko molemmissa polvissa. En saisi tehdä enää juoksulenkkejä, ja kävelläkin pitäisi pehmeällä alustalla. Se kyllä käy täällä maalla. Nivelrikko tietty pahenee iän myötä. Keinonivelleikkaukset varmaankin odottavat. Olen kävelykepeillä koikkelehtiva mummo - onneksi ärsyttäviä ihmisiä voi lyödä kävelykepillä. Toinen fyysinen asia, joka liittyy ikääntymiseen on kakkostyypin diabeteksen löytyminen. Onneksi se ei ole paha, kaksi tablettia päivässä riittää. Mutta se voi, helvetti niin, pahentua tämän ikääntymisen vuoksi.

Minulla on siis diabetes, vaikka kolesteroli- ja verenpainearvot ovat huippuluokkaa. Diabeteshoitaja puhui perinnöllisestä vaikutuksesta, ja on suvussani ollut diabetesta.

Hui, hai. En ole edes opetellut käyttämään verensokerimittaria. Olen siinä mielessä epäkäytännöllinen, etten vain kerta kaikkiaan osaa. Verensokeri ja kaiketi joitakin muita arvoja mitataan siksi kolmen kuukauden välein labrassa. Ruokavaliotani en ole muuttanut, samoin herkkujen syömistä. Kai pitäisi. Mutta yritän nauttia elämästä viimeiseen hengenvetoon asti.

Yhtenä päivänä huomasin, etten ole kunnolla nauranut tyttäreni Veran kuoleman jälkeen. Suren vieläkin - suren aina. Tämä varmaan nopeuttaa ikääntymistäni. Samoin ahdistusherkkyyteni. Paniikkikohtauksia ei ole ollut onneksi enää moneen kuukauteen.

Tässäpä nämä ikkääntymisjutut. Sitten raakaan realismiin. Halkohommat eivät loppuneetkaan viime viikolla. Saatiin puita lahjaksi. Taas sirkkelöinti ja halkominen miehen hommana. Minun halkojen noukkiminen, kärräys ja latominen pinoihin.

Leivoin viime sunnuntaina hapanjuurisämpylöitä ja kun huomasin maanantaina, että juuri jääkaapissa vielä pöhisi ja kupli purkissa, päätin leipoa kaksi leipää. Tein ne vähän summamutikassa ja niistä tuli parhaimmat ikinä. Ehkä oli moukan tuuria. Mutta koukussa olen tähän uuteen harrastukseen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                                              Kuntosalin jälkeen

Mielenrauhasta

 

Mielenrauha on yksi mielen hyvinvoinnin taidoista. Se tarkoittaa kykyä palautua rauhalliseen mielentilaan. Psyykkisiä tiloja on karkeasti kolme: innostunut, rauhallinen ja uhkamielentila.

Rauhallisessa tilassa on suhteellisen helppo kokea sisäistä rauhaa. Tällä tarkoitetaan hyväksyvää suhtautumista omiin kokemuksiin ja muihin ihmisiin.

Erilaiset sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet saattavat siirtää mielen uhkamielentilaan. Pysyvän mielenrauhan jatkuva etsintä ei ole kuitenkaan niin tärkeää. Ei ole edes mahdollista pysyä jatkuvasti seesteisyyden tilassa.

Mielensä rauhoittamista voi opetella. Se tarkoittaa kykyä säädellä tunteitaan ja liikkua tarvittaessa mielentilasta toiseen. Vaikkei voisi lopettaa kaikkea arkista kiirettä,  voi miettiä, millaisia ärsykkeitä voisi karsia päivästä. Jos mielentila on jatkuvasti rauhaton, kannattaa ensiksi tarkistaa, onko syönyt, nukkunut, liikkunut, viettänyt tarpeeksi aikaa ilman ruutuja, ja miten ihmissuhteet voivat.

Hyvä uutinen on se, että mieltä voi rauhoittaa vaikkapa lähtemällä ulos kävelylle. Tällöin voi olla helpompaa kiinnittää huomiota muuhun kuin mielessä myllertäviin asioihin: kauniisiin maisemiin, tuoksuihin ja linnunlauluun.

Pysähtyminen voi olla myös sitä, että tekee hetken käsitöitä kaikessa rauhassa ja valmistaa vaikka aterian ilman, että plaraa samalla puhelinta. Paneutuminen mieluisiin tekemisiin aktivoi kehollista rauhoittumisjärjestelmää.

"Omien tunteiden huomaaminen ja nimeäminen auttaa monia pääsemään paremmin tasapainoon ja vähentää niiden voimaa."

"Huomaa ja hyväksy

1. Pysähdy

Varaa itsellesi pieni hetki. Keskity huomaamaan, millaisia ajatuksia mielessäsi pyörii.

2. Nimeä ajatuksesi

Millaisia tunteita ajatuksiisi liittyy? Mikä tuntuu vaikealta? Mikä helpolta?

3. Nimeä tunteesi

Kuvaile olotilaasi mahdollisimman tarkasti ja pyri nimeämään erilaiset tunteesi.

4. Hyväksy tilanne

Kerro itsellesi, että tunteesi ovat täysin okei. Niistä ei tarvitse päästä eroon.

5. Tutki ajatuksiasi

Kysy itseltäsi, mihin oikeastaan uskot, kun tunnet näin.

6. Hoivaa itseäsi

Pohdi, mitä tarvitset haastavan tilanteen keskellä. Suo itsellesi se, mitä kaipaat."

"Mielenrauhan keikuttajat.

1. Ympäristö

Yhteiskunnassa on lähes jatkuvasti käynnissä kriisejä, uhkia ja muita vaikeita asioita, jotka häiritsevät monen mielenrauhaa. Myös läheisten tekemiset tai tekemättä jättämiset voivat kuormittaa ja lisätä levottomuuden tunnetta.

2. Tunteet

Aina mielenrauhan järkkyminen ei johdu ulkoisista olosuhteista. Myös omat tunteet ja muistot voivat keikuttaa olotilaa. Yksilöiden välillä on esimerkiksi synnynnäiseen temperamenttiin liittyviä eroja siinä, kuinka herkästi kukin reagoi tunteillaan." Muun muassa erityisherkät ovat helposti reagoivia.

"3. Tulkinnat

Joskus on rauhaton olo saa alkunsa tulkinnoista, joita on tehnyt olosuhteista, tilanteista ja muiden ihmisten käytöksestä. Opettele erottamaan tunteet ja tosiasiat ja lisäksi tunteet ja tulkinnat. Kysy itseltäsi, tiedätkö asian täydellä varmuudella."

Lähteet: Hyvä Terveys 5/2025, kuvat omat

Hommia rästissä - vitkuttelu

 

Vaikka olen melko kärsimätön ihminen, vitkuttelen monissa asioissa: liesituulettimen pesu, jääkaapin sulattaminen ja pesu, samoin pakastimet,  pellettitakan putkien siivoaminen, vaatekaappien järjesteleminen (minun vaatekaappi on täydellinen kaaos, samoin liinavaatekaappi), auton siivoaminen, kunnon siivoaminen kodissa, ikkunoiden pokien maalaus, tietsikan  kauppaan vieminen ja kuvien siirron oppiminen (Windows 11:ssa on hyvin alkeellinen kuvankäsittely ja siirtäminen puhelimesta koneeseen), saunan pesu, kesäkukkien pois kaivaminen... Vitkuttelua on myös monissa muissa asioissa, jotka eivät tule nyt mieleen.

Vitkuttelua on tutkittu etenkin opiskelu- ja työelämässä, mutta tutkimusten tiedot voivat olla tunnistettavia myös kotielämään liittyvässä aikailussa, sanoo psykologi Minna Miao.

Ainakin suhtautuminen vitkutteluun on samantyyppistä kohteesta huolimatta, kun ihminen haluaisi saada jotakin aikaiseksi, mutta ei saa vain ryhdyttyä  toimeen, usein se harmittaa, suututtaa, stressaa, hävettää tai ahdistaa.

Jos vitkuttelu toistuu, toimintatapa voi vaikuttaa minäkuvaan. Vitkuttelija saattaa tuntea olevansa laiska, saamaton, jopa ääliömäinen.

Usein monilla vitkuttelijoilla tuntuu olevan päässään pitkä to do-lista. Kodeissa kartellaan muun muassa tiskaamista, siivoamista, liesituulettimen ja ikkunoiden pesua, pakastimen sulattamista, tarpeettomien tavaroiden viemistä kierrätykseen, lampun vaihtamista, matkakassien ja muuttolaatikoiden purkamista, joulukuusen riisumista, oven saranoiden rasvaamista, taulujen kiinnittämistä seinille, auton tai laitteen huoltamista ja remontin aloittamista tai viimeistelyä.

Myös monella on samankaltainen tilanne, että elämässä on niin paljon sisältöä, että arjen rästihommille ei riitä aikaa. Priorisointi on Minna Miaon mukaan hyvä tapa taklata vitkuttelutaakka. "Ihan kaikkea emme voi tehdä, mitä itseltämme tänä päivänä vaadimme."

Tärkeää on myös pohtia, miksi tekemättömät tehtävät ovat ylipäätänsä to do -listalla. "Ovatko ne minulle tärkeitä?Onko tämä asia tässä elämäntilanteessa minulle niin iso juttu?" Koska keskeneräiset työt kuormittavat, niitä ei kannata kantaa turhaan mielessään.

Tuskin on ylipäätään ihmistä, joka ei koskaan vitkuttelisi. "Se on ihan normaalia, eikä siitä tarvitse tehdä ongelmaa, jos se ei aiheuta suurempaa harmia", Miao sanoo.

Seuraavassa kuitenkin muutamia vinkkejä rästitöihin:

• "Jos tehtävä on suuri, palastele se pienempiin osiin. Ensimmäinen askel on ottaa pölyimuri esiin.
• Jätä tehtävä näkösälle. Ripusta korjausta vaativa vaate jonnekin, missä näet sen päivittäin.
• Pyydä apua. Pyydä kumppani tai kaveri seuraksi tai sukulainen neuvomaan. Tarjoa vastavuoroisesti apua hänelle.
• Pyri eroon itseä syyllistävästä asenteesta. Syyllisyys ei helpota toimeen ryhtymistä. Tartumme helpoimmin asioihin, joista tulee hyvä mieli.
• Mieti, mikä voisi helpottaa tehtävän tekemistä? Innostaisiko lempimusiikki siivoamaan?
• Kotihommiin liittyvä aikaansaamisen tunne lisää dopamiinin tuotantoa. Sen voimin voi innostua tarttumaan seuraavaankin tehtävään. Käytä hyväksesi tätä Flowta. 
• Palkitse itsesi tehdystä työstä.

Minua auttaa tehtävän pilkkominen pienempiin osiin, esimerkiksi vaikka päätän imuroida ja mopata osan huoneista tänään ja osan huomenna. Lempimusiikkikin auttaa, samoin palkinto tehdystä työstä. Ikävistä hommista en ole koskaan saanut Flow-mielentilaa.

Dopamiinin vaikutuksen olen kyllä huomannut: on niin hyvä mieli.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.3.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 77.

 

Turun reissu oli ihana. Olin siellä kolme yötä yhden opiskelijakaverin luona, joka oli vapaalla. Kaksi muuta kaveria oli töissä. Niinpä kaverin kanssa käyskenneltiin Turussa. Käytiin muun muassa taidehallissa ja käsityöläismuseossa, joka on 1700-luvulta ja säästyi Turun palolta. Uutta Turussa oli se, että pääsi veneellä Ruissaloon. Ja miten ihana oli kävellä Aurajoen rannalla! Sitä olin eniten odottanut. 

Illalla istuskeltiin ravintolalaivoissa koko porukka, ja juotiin vähän viiniä. Totta kai oltiin myös pub Apteekissa. Toinen kaveri on toiminnanohjaajana. Toinen yläasteen opettajana, ja kolmas lopetti aikoinaan opiskelut, mutta asuu yhä Turussa - enkä ihmettele. Turku on niin fantastinen kaupunki. Se voitti Suomen kesäkaupungin vertailun.

Käyn ainakin kerran kesässä Turussa tapaamassa näitä kolmea opiskelukaveria. Oikeasti pitäisi sanoa ystävää. Meillä oli puhumista niin paljon. Aluksi tietenkin puhuttiin kaikista vaivoista, mitä ikä on tuonut mukanaan. Sitten kuulumisista ja kaikesta elämässä.

Kotona odotti sitten halkohommat. Tehdään halkoja talven lämmitykseen. Mies sirkkelöi. Minä noukin halot ja  kuljetin halot kottikärryillä halkomiskoneen luo, ja sitten taas keräsin halkoja ja kuljetin niitä kottikärryillä kuistille kauniisiin pinoihin.

Homma otti selkään. Lihakseni eivät ole palautuneet kuuden kuukauden kuntosalikiellon jälkeen, vaikka olenkin nyt käynyt noin kolme viikkoa kuntosalilla. Sielläkin teen pienehköillä painoilla, kun lihakset ovat heikentyneet. Piti aloittaa ikään kuin alusta - se keljuttaa.

Halkohommat ovat melkein lopussa. Halkoja on koko talveksi. Onneksi loppuvat. Olen saanut tarpeekseni. Mies sirkkelöi loput pienemmät halot ja heittelee niitä ulkokatokseen.

Viikon paras ruoka oli Chimichurri-munakoisot. Ne maistuivat niin hyviltä ja raikkailtakin. Eilen tein kasvishöystön, johon tuli sipulia, valkosipulia, paprikaa, kikherneitä, tomaattimurskaa ja soijarouhetta. Tietysti runsaasti mausteita. Muun muassa oreganoa ja persiljaa.

Olen edelleen leiponut hapanjuurileipää. Piti viedä naapurille, koska emme voi syödä niin paljon kuin leivon. Pakasteeseen mahtuu vain yksi leipä. Leivät ovat herkullisia aromiltaan, eikä niiden teossa käytetä lainkaan hiivaa. Leipomisessa on kymmenen vaihetta, ja juuri pitää aluksi saada aktiiviseksi, jotta villihiivat tekevät taikojaan.  Minä kärsimätön olen oppinut kärsivällisemmäksi. Ja osaan jo jonkin verraan koristella leipiä.

Tein koruostoksia netistä. Jouduin huijauksen kohteeksi. Firma on nimeltään rational.popular. Ostosta en saanut millään toimimaan, pankkinumerot eivät kelvanneet.

Minulle tuli sitten seuraavana päivänä pankista viesti, että firma kalastelee pankkikorttinumeroita, huijaavat. Onneksi pankin operaattorit olivat selvillä firmasta ja olivat estäneet ostoksen. Tarvitsen nyt uuden pankkikortin. Se ei ole välttämätön, mutta haluan sen.  Raivostutti niin hitosti. En tilaa mitään enää mistä vain.

Köynnöskukkaseinäni onnistui hyvin. Vielä on kelloköynnös kukkimatta.

Hyvää viikonloppua kaikille 

ja varokaa tuota firmaa!

Liian löysät tai kireät lantiopohjan lihakset

 

Virtsaa on vaikea pidättää, ja toisaalta kakka ei tule kunnolla. Tälläisten oireiden syynä saattavat olla niin sanotut lantiopohjan toimintahäiriöt.

Näiden oireiden taustalla voi kuitenkin olla kaksi täysin vastakkaista syytä: oireita saattavat aiheuttaa sekä lantiopohjan heikot että ylikireät lihakset.

Lantiopohjan lihaksilla on monta tehtävää: ne kannattelevat vartaloa ja esimerkiksi vatsaontelon elimiä. Ja ne osallistuvat rakon ja suolen tyhjentämiseen. Lantiopohjan lihakset osallistuvat myös seksuaaliseen nautintoon eri sukupuolilla.

"Ylikireät lihakset tarkoittavat sitä, että ne ovat koko ajan jännittyneenä. Silloin ne eivät pysty supistumaan eli esimerkiksi pidättämään pissaa enää enempää", sanoo naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Pauliina Aukee.

Löysä tai kireä lantionpohja aiheuttavat siis samanlaisia oireita. Löysä lantiopohja on paljon tunnetumpi vaiva. Lantiopohja  kuormittuu esimerkiksi raskaudessa ja synnyttäessä.

Miltei 80 prosentilla alateitse synnyttäneissä todetaankin hetkellinen lantiopohjan hermotoiminnan häiriö, joka aiheuttaa muun muassa virtsankarkailua. Palautumista voi edistää jumppaamalla neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan.Raskauden ja synnytyksen lisäksi toinen lantiopohjan heikkoutta aiheuttava asia on ikä.

"Lihasvoima hupenee myös lantiopohjan lihaksista, ellei niitä harjoita. Myös miehillä lantiopohjan ongelmat  tulevat iän myötä aiempaa yleisemmiksi", Aukee sanoo.  

 

Moni on varmasti kuullut, että lantiopohjaa pitäisi jumpata, mutta joillakin ihmisillä ongelmien taustalla onkin liian kireä lantiopohja. Yksi syy liian kireään lantiopohjaan on liiallinen treeni.

"Jos treeni on kuormittavaa tai palautumista ei saa terpeeksi, voi lantiopohjaan tulla kireyksiä siinä missä muuallekin kehoon", äitiyisfysioterapeutti Emma Mälkiä sanoo.

Myös henkiset syyt vaikuttavat kireään lantiopohjaan: pitkittynyt stressi voi oireilla niskakipuina, mutta myös kiristyneenä lantiopohjana.

Jos epäilee kärsivänsä liian tiukasta lantiopohjasta, tärkeintä olisi rentouttaa ne.

Lantiopohjaa voi koettaa rentouttaa palleahengityksellä. Siinä sisäänhengityksessä lantiopohja rentoutuu, uloshengityksessä keveästi aktivoituu. Palleahengitys tarkoittaa syvään hengitystä niin, että tuntee keuhkojen täyttyvän ilmalla alas lantioon asti. Tällöin pallea liikkuu, ja tämä rentouttaa kehoa ja mieltä.

Jos treenaa monipuolisesti, keho vahvistuu lantiopohjaa myöten monipuolisesti. Melkein mikä tahansa liikkuminen aktivoi ja siten vahvistaa myös lantiopohjaa. Lantiopohjan lihakset vahvistuvat myös monen treenirutiiniin kuuluvassa kyykkyasennossa.

Vaikka lähes kaikenlainen liikunta vahvistaa lantiopohjaa, keski-iässä tarvitaan yleensä erillistä lantiopohjan harjoittelua. Myös raskauden aikana ja sen jälkeen harjoittelu voi nopeuttaa löystyneen lantiopohjan kuntoa.

Esimerkiksi hyvää harjoitusta on supistaa lantion lihaksia nopeasti 8-12 kertaa. Supistaessa voidaan ajatella nostavansa lantiopohjaa napaa ja päätä kohti  eli eteenpäin ja ylöspäin. Tällaisia nopeita supistuksia voi tehdä kolme 8-10 supistusten sarjaa neljänä tai viitenä päivänä viikossa.

Lihasten kestopitoa taas voi harjoittaa pitämällä lihaksia supistettuina 30 sekuntia. Pitkää supistusta voi toistaa pari kolme kertaa päivässä.

Erilaisia emättimeen laitettavia geishakuulia mainostetaan oikotienä lantiopohjan hyvinvointiin, mutta apuvälineitä ei kuitenkaan välttämättä tarvita. "Ne voivat toki olla hyvä muistutus harjoittelusta tai motivaattori siihen, tai ne saattavat toimia seksielämän piristyksenä", Aukee sanoo.

Tärkein apu lantiopohjan hyvinvointiin on syödä ja liikkua monipuolisesti sekä välttää kroonista stressiä, asiantuntijat neuvovat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2025, kuvat omat paitsi toinen on taidekeskus Salmelan näyttelystä

Miten selviytyä pettymyksestä?

Pettymys nousee toteutumattomista toiveista. Sanonta "pessimisti ei pety" kuvaa pettymyksen pelkoa - miten ihminen voi etukäteen suojautua ikävältä pettymyksen tunteelta. Jos ei odota suuria, ei tipu korkealta.

Jos on uupunut tai masentunut, ei ehkä tunnista pettymyksen tunnetta, joka ohjaisi korjaamaan tilannetta ja tavoittelemaan itselle merkityksellisiä asioita. 

Pettymyksestä saattaa tulla kalvava olotila, joka lopulta katkeroittaa. Sivuutettu pettymys johtaa toivottomuuteen ja masennukseen.

Pettymys ja suru näkyvät ihmisen olemuksessa, kehossa ja ilmeissä. Pettymystä pidätellyt lihasjännitys saattaa laueta hieronnassa, ja samalla voi pintaan nousta tunteita, joita ihminen on vältellyt. Tunteiden purkautuminen saattaa aluksi tuntua uhkaavalta.

Kun rohkenee kohtaamaan pettymyksen tunteen, voi avautua tie kohti unelmia. Pettymyksestä selviytyminen vahvistaa omaa sietokykyä ja myötätuntoa muita kohtaan. Tunteeseen juuttuminen ja itsen ja muiden sättiminen ei auta eteenpäin. Sen sijaan kannattaisi löytää myötätuntoa itseä kohtaan.

Myönteinen ajattelu edistää hyvinvointia, mutta myönteiseksi kannustukseksi tarkoitettu tsemppaaminen voi myös mitätöidä pettymyksen kokemusta.

Onnistuisiko heittäytymään elämän virtaan ilman vahvaa kontrollia? Tai tunteiden ja tapahtumien hyväksymistä sellaisena kuin ne tulevat?

Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija Katja Myllyviita sanoo:"On tärkeää antaa itsensä olla juuri niin pettynyt kuin on. Se ei ole vaarallista."

Monesti suru on pettymyksen kaverina ja surulle ja suruprosessille on hyvä antaa lupa.Kannattaa myös miettiä, voisiko vihaakin olla pettymyksessä siitä, mikä on mennyt väärin.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa suruprosessit, ja eri elämäntilanteissa surraan eri tavoin. Suru saattaa tehdä ihmisestä kärsivällisemmän, koska surua ei voi hoputtaa, se hidastaa ja pysäyttää surevan.

Se on luonnollista ja ymmärrettävää, että ihminen pettyy ja suree, kun tulee vastoinkäymisiä. Olisi tärkeää antaa tunteille hyväksyntä. Esimerkiksi sairastuminen on muistustus haavoittuvuudesta, joka kaikissa on. 

Oltaisiin mielellään vahvoja, sinnikkäitä ja kestäviä aina. Mutta ei ole niin. Jos on saanut kiitosta muilta reippaudesta ja pärjäämisestä, on vaikea olla muiden avun varassa, tarvitsevana ja heikkona.

 

 Lähteet :Diabetes 3/2025, kuvat omat

Elämää maalla 76.

 

Kuinka tämä aika menee näin nopeasti. Mitä vanhemmaksi tulee. Olisi kiva nauttia hitaasti soljuvista päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista. Toisaalta ei pääse pitkästymään.

Näin kesällä on aina, aina vaan puutarhatöitä, jotka ovat kyllä mieluisia. On kuistin maalaushomma juuri meneillään. Ruoan laittoa ja muita kotihommia. Muut kotihommat menettelee, mutta imurointi, ikkunanpesu ja silittäminen ei. Silti siivoan. Silittämään joudun harvoin. Ikkunoita pesemään keväisin.

Olen käynyt mustikassa, ja saalis on vasta kymmenen kiloa. Olen poiminut kullankeltaisia - ja kaltaisia kantarelleja. Niitä on tänä vuonna todella paljon. Yhtään herkkutattia en ole vielä nähnyt vakipaikoissakaan. Eikä se sienten löytyminen ole kaiken A ja O. Metsässä on muuten ihana olla. Se sekä rauhoittaa että piristää. Japanissa lääkärit saattavat määrätä reseptiksi metsäkävelyä. Todennäköisesti liian kiireisille ja stressaantuneille potilaille.

Olen kyllä tosi koukussa tähän hapanjuurileivontaan. Tänään torstaina tulee toinen kerta tällä viikolla, kun leivon taas kaksi leipää ja nyt teen ranskalaista maalaishapanjuurileipää. Hapanjuurileivonta vie vuorokauden aikaa, ja leivonnassa on taukoja, kuten kohotus ja kylmälepo. Kirjoitan tätä esikohotuksen aikana, joka kestää noin neljä tuntia. Taikinaa pitää taitella puolen tunnin välein.

Lopullisen kohotuksen teen pellillä. Olen alkanut tehdä eniten pitkänomaisia limppuja, koska niitä on helppo leikata. Leivissä on ihanan paksu ja rapea kuori. Kohonneita leipiä pidän jääkaapissa kylmälevossa yön ja aamulla paistan. Kylmälepo saa leivän aromit vahvistumaan, mikä antaa hapanjuurileivälle ominaisen maun. Niin herkullisen!

Viime lauantaina leivoin hapanjuuriruisleipää ja se epäonnistui, ehkä sen takia, että panin muotoillut leivät jonkin kiireen takia jääkaappiin odottelemaan, ja sitten taas yritin kohottaa, mutta ne eivät enää nousseet. Reikäleivästä tuli liian kova. Mies saa kyllä voimillaan palasia. Minä en.

Hyvältä se maistuu kuitenkin. Tämä oli jo toinen epäonnistuminen ruisleipien tekemisessä. Yhden kerran limput eivät kai kohonneet tarpeeksi ja niistä tuli kivikovia. Yksi onnistuminen sentään on. Silloin leivoin ruispaloja, jotka halkaistiin lämpiminä. Maistuivat paljon paremmilta kuin kaupan vastaavat, joissa on vähän vehnäjauhojakin. Omat leivät ovat täysjyväruista ja ilman hiivaa valmistettuja, kuten kaikki hapanjuurileivonnaiset. Anteeksi, että kohkaan hapanjuurileivonnasta - mutta olen niin innostunut. En ole vuosiin keksinyt yhtä mielenkiintoista harrastusta.

Virtsaamisongelmat ovat miltei parantuneet. Ehkä oli  virtsarakontulehdus tai pitkään jatkunut kuumuus -  jos se, todella ikävää, koska miltei rakastan hellettä. Ensimmäistä kertaa virtsaumpi tuli keuhkokuumeen jälkeen. Ehkä se ulkoinen kuumuuskin vaikuttaa. Koputan kuitenkin puuta. Ostin erään kommentoijan vihjeestä estrogeenivoidetta alapäälle. Ei enää kirvele ja kutise. Kommentoijan mukaan kuivat häpyhuuletkin voivat aiheuttaa virtsarakontulehdusta.

Tulevana sunnuntaina on taas synttärijuhlat. Tällä kertaa opiskelijakaverin. Matkustan siis Turkuun. Olen siellä entisessä opiskelijakaupungissa useamman päivän. Ja Turkuhan valittiin vuoden parhaimmaksi lomakaupungiksi! Joten nautin. Oli sää mikä tahansa. En julkaise tulevalla viikolla postauksia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Apua, minua kehutaan!

 

Olin taannoin Helsingissä alkukeväästä ja minulla oli päällä itsestänikin nätti takki. Kaksi ihmistä sanoi, että sinulla on kaunis takki. Molemmilla kerroilla aloin selittämään, että tämä on hyvin vanha...

Miksi kehut tekevät vaivaantuneiksi - jopa  niin, että vesitämme ne itse?

Tämä ilmiö on yleismaailmallinen, mutta erityisen tavallinen se on Suomen kaltaisissa kulttuureissa, joissa arvostetaan vaatimattomuutta ja nöyryyttä.

"Meillä kehumista ei ole normalisoitu. Kehu annetaan vasta , kun on saavutettu jotakin suurta", sanoo filosofian tohtori Kaisa Vuorinen. Ollaan kulttuurin tuotteita.

"Kun ei kasva ilmapiirissä, jossa on ok tykätä kaverista ja sanoa se ääneen, ei kehuja myöskään opi ottamaan vastaan."

Amerikassa kulttuurin peruskoodistoon kuuluu mukavien asioiden sanominen perheenjäsenelle, läheisille, työkavereille tai jopa esihenkilölle muiden kuullen. On totuttu kertomaan, että tuntuivatpa kehut hyvältä.

Voi olla vaikea hyväksyä kehua, joka riitelee omakuvan kanssa. Kehuminen saattaa myös lisätä paineita, sillä jos joku ylistää, voi herätä pelko, ettei pystykään täyttämään odotuksia.

Melko yleinen syy torjua kehuja on se, ettei halua vaikuttaa itsekeskeiseltä. Kehun torjuminen voi lisätä vaatimattomuuden tuntua. Toisaalta vaikutelman hinta on kova: kehusta kieltäytynyt voidaan kokea etäiseksi, vähemmän miellyttäväksi, vähemmän sydämelliseksi ja vähemmän päteväksi.

Kehusta kieltäytyminen estää ilahtumisen niin itseltään kuin kehujalta. Kehuja tuntee itsensä typeräksi ja aliarvostetuksi, kun hänen sanomaansa ei oteta vastaan. Into kehua uudestaan vähenee.

Usein kehumista arkaillaan,koska pelätään toisen nolostumista. "Jos siis joku tulee kertomaan sinulle jotakin myönteistä, uskalla ottaa se vastaan ja kiittää. Suhtaudu kehuun kuin lahjaan."

"Kun hiukankin tekee mieli sanoa toiselle jotakin hyvää, tee niin! Se voi pelastaa koko hänen viikkonsa. Kenties se aiheuttaa jopa perhosefektin: kun ihmiselle tulee parempi mieli, hän saattaa tehdä jotakin hyvää eteenpäin muille."

Lähteet: Hyvä Terveys 8/2025, kuvat omat

Yhteyden luominen parisuhteessa

 

Meidän avioliitossa yhteys toimii. Kuuntelemme toisiamme ja vastaamme  kysymyksiin. Voimme puhua vaikeistakin asioista. Olen tästä onnellinen. Jos jommalla kummalla on kännykkä kädessä ja hän on esimerkiksi somessa, kännykkä lasketaan pois, että voidaan jutella.

Hyvä parisuhde tulee arjen pienistä hetkistä. Tämä kuulostaa korulauseelta mutta on täysin totta.

Tavallisen vuorovaikutuksen tärkeys voi helposti uhohtua erityisesti ajassa, jossa huomio kiinnittyy kumppanin sijaan ruutuun tai kiireeseen.

Avainsana on yhteys, mutta suuri osa ihmisistä ei välttämättä enää tiedä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa toteaa psykologi  Karoliina Mellanen.

Aihetta on tutkinut yksi maailman tunnetuimpia parisuhdetutkijoita John Gottman. Hänen mukaan eronneita ja yhdessä pysyneitä pareja erotti yksi asia: yhdessä pysyneet parit onnistuivat yhteyden luomisen yrityksissä.

"Yhteys tarkoittaa, että jotain tapahtuu meidän välillämme. Yhteyden luomisen yritykset ovat pyrkimyksiä väylän aukaisemiseen, esimerkiksi katsekontaktin, kosketuksen tai keskustelun avulla. Ne ovat pyrkimyksiä siihen, että tulemme toisistamme tietoisiksi ja huomioimme toisemme", Mellanen sanoo.

Käytännössä yhteyden luomiset ovat tavallisia tilanteita. "Niissä on kyse siitä, että kerrot asioistasi, pyydät mukaan yhteiseen tekemiseen, kysyt mielipidettä tai toisen kokemusta, käännyt toisen puoleen ja olet yhteydessä", sanoo psykologi ja erityistason paripsykoterapeutti Suvi  Laru.

"Pitää nähdä se vaiva, että tekee yhteyden avauksia. Toisaalta pitää nähdä myös se vaiva, että vaikkei huvittaisi nostaa katsetta puhelimesta, nostaa silti ja vastaa toisen avaukseen", Mellanen toteaa.

"Onhan sekin reaktio, jos vain murahtaa jota puhelimen äärestä. Mutta silloin ei synny yhteyttä, koska toinen ei voi olla varma, menikö viesti edes rekisteriin asti", Mellanen sanoo.

Pohjimmiltaan hyvässä yhteydessä kyse on siitä, että molemmat osapuolet kokevat tulleensa kuulluiksi ja nähdyiksi.

Jos istutaan toistuvasti ruokapöydässä hiljaa ja ilmeettöminä, viesteihin reagoimattomasti, se voi herättää vaikeita tunteita.

Suhde kärsii, jos yhteys huononee. Se, että kokee olevansa tärkeä, on hyvin inhimillinen tarve. Ei ole mikään ihme, että kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta saattaa hakeutua etsimään toisaalta , jos omalta kumppanilta ei sitä saa.

"Jos suhteessa ei ole kohtaamisia, voidaan alkaa hakeutua eri suuntiin tietoisesti tai tiedostamattomasti", Suvi Laru toteaa.

Mellasen mukaan hyvin usein pariterapiassa suhteen ongelmien taustalla löytyy yhteyden menetys.

"Ei ole jaettu asioita, ei olla oltu kiinnostuneita toisesta, eikä kerrottu toiselle omasta elämästä. Eletään yhdessä,mutta erikoisen huonolla tavalla", Mellanen sanoo.

Tärkeää on Larun mukaan muistaa, ettei parisuhde ole staattinen tila, joka pysyy aina sellaisena kuin se on luotu.

"Parisuhteen hoitamisen ja ylläpitämisen ei kuitenkaan pitäisi tuntua työltä. Parisuhde on kukka, joka vaatii kastelua kukoistaakseen", Laru sanoo.

Joskus toisen yhteyden luomisen yritykset saatetaan sivuuttaa tai ohittaa aivan tahtomattaan. Silloin ollaan omissa ajatuksissa ja tehdään omia hommia.

Tällaisessa tilanteessa pitäisi hoksauttaa toista siitä, että oma arkipäiväinen keskustelun avaus on yritys luoda yhteyttä. Tätä toinen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. "Aloitteiden teko ei voi olla vain toisen harteilla. Voi miettiä, millä pienillä asioilla osoittaa toiselle, että hän on tärkeä", Laru sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.7.2025, kuvat omat

Elämää maalla 75.

 

Tässä odottelen antibioottien vaikutusta. Minulla on ehkä virtsarakontulehdus tai pahimmillaan alkava virtsaumpi. Antibiootit sai helposti. Soitin aamulla hyvinvointikeskukseen ja jonotin pitkään sairaanhoitajalle. Pyysin, että joku hoitaja voisi kirjoittaa minulle lähetteen labraan.

Hoitaja kyseli oireitani tovin ja sanoi sitten, etten tarvitse labraa, koska oireeni olivat niin lähellä virtsarakontulehdusta. Hän soittaisi suoraan lääkärille, joka kirjoittaisi antibioottireseptin. Suit, sait!

Tämä virtsaongelma alkoi miehen kanssa 350 kilometrin autolenkin aikana. Keskiviikkona ajoimme Savitaipaleen ohi Lappeenrantaan. Ihmettelin, että ihmisten puhetapa eroaa niin paljon jo lyhyellä 140 kilometrin matkalla. Toisaalta tulimme Etelä-Savosta Etelä- Karjalaan. Torilla myyjät olivat hyvin uteliaita, muun muassa siitä, mitä aiomme tehdä Lappeenrannassa. Menimme lopuksi satamaan, jossa oli ihana vilvoittava tuulenvire. Olen silti nauttinut kovasti helteistä.

Lappeenrannasta ajoimme Imatralle. Koski oli tyhjä. Kaupunginhotelli pramean upea. Söin sielläkin jäätelön kuten Lappeenrannassa. Olimmehan "lomamatkalla", jossa sopi herkutella pizzalla ja jäätelöllä. Vessoissa pissaa ei tullut. Kotona olen saanut aivan äkistää, että sitä tulisi. Ja tuleekin sen verran, ettei ole pissahädän tuntua.

Imatralta ajoimme Puumalaan, jossa on Suomen neljänneksi pisin silta korkeuksissa. Hissillä pääsi ylös, ja siellä oli kahvila. Joimme päiväkahvit - minä jäätelön kera.

Sitten ajoimmekin kotiin maisemareittiä. Saimaa oli välillä molemmin puolin tietä kivikkoisine saarineen. Niin kaunista.

Nyt kun kirjoitan tätä torstai-iltana minulla on kohonneet hapanjuurileivät jääkaapissa pari tuntia. Niin ei ohjeessa neuvottu, mutta ne on näin helpompi viiltää. Tulossa on kreikkalaista maalaisleipää. Aloitin valmistuksen jo aamulla ruokkimalla juurta. Olin edellisiltana jo ruokkinut sen kerran ja nostanut juuripurkin huoneenlämpöön.

Sitten aika monivaiheinen leipominen taukoineen. Se sopi nyt minulle, koska viime yönä heräsin yhdeltä  tietsikka sylissä. Katsoin unilääkkeeksi Yle Areenalta englantilaista draamasarjaa A Cruel Love-the Ruth Ellis Story ja olin nukahtanut kesken kaiken. Mutta en oikein saanut unta, kun ajattelin, että minulla voi olla alkava virtsaumpi. Ajattelin sitä kystofix-katetrin laittoa mahan läpi virtsapussiin. Sitä kipua. Ja elämän hankaluutta katetrin kanssa. Jo aamu kuudelta ruokin hapanjuurileivän juuren toiseen kertaan.

Olen täysin hurahtanut hapanjuurileivän leipomiseen. Tilasin Eliisa Kuuselalta kirjan Leipävallankumous. Siinä on todella mielenkiintoisia reseptejä ja juttua hapanjuurileivonnasta. Tilasin myös hänen voimallista Diiva-juurta ja tymäkkää ruisjuurta kuivattuina. Aion seuraavaksi kokeilla ruisjuurta. Mieleni halajaa ruisreikäleipää.

Kukat on nyt kukkeimmillaan. Olen pettynyt siihen, että tilasin Impecta Fröhandelilta keväällä köynnöskrassin siemeniä. Ja vain yhden pussin pensaskrassia. Mutta ne kaikki ovatkin pensaskrassia. Minun köynnöskukkaseinä ei ole nyt "täydellinen", mutta hyvin kaunis se silti on. Se vaatii kastelua kaksi kertaa päivässä. Kärhöt ja mustasilmäsusannat kukkivat. Kohta kelloköynnös.

Olin ystäväni 60-vuotissynttäreillä. Oli mukavaa ja näin taas myös kavereita vuosien takaa. Itse täytän 60 vuotta lokakuussa. Se tuntuu vähän oudolta, kun en tunne itseäni sen ikäiseksi vaan viisikymppiseksi. Tuleekohan jonkinlainen ikäkriisi, jota minulla ei ole vielä ollut?

Hyvää viikonloppua!

Pähkinöiden ja siementen terveellisyydestä

Minä syön pähkinöitä ja siemeniä joka päivä. Ehkä välillä myös liian paljon, yli suositusten. Saksanpähkinät ja kurpitsan siemenet ovat lemppareita. Seuraavaksi pähkinöiden ja siementen terveellisyydestä.

1)Hyvää sydämelle

Pähkinät ja siemenet ovat helppo tapa lisätä välttämättömien rasvahappojen saantia, koska niissä on paljon omega-6 ja omega-3 rasvahappoja.

Pähkinöiden runsas ja säännöllinen käyttö vähentää sepelvaltimotaudin riskiä 30 prosentilla ja sydänkuoleman riskiä 37 prosentilla.

Pähkinät ja siemenet voivat auttaa laskemaan verenpainetta ja tasaamaan verensokeria.

Etenkin manteleiden ja kurpitsansiementen sisältämät magnesium ja kalium tukevat verenpaineen säätelyä. Saksanpähkinöiden E-vitamiini ja parapähkinöiden seleeni suojaavat soluja hapettumiselta ja vähentävät siten sydänsairauksien riskiä.

2) Pähkinät auttavat painonhallinnassa

Aikaisemmin ajateltiin suoraviivaisesti, että pähkinöitä kannattaa välttää, koska ne ovat rasvaisia. Jo pitkään on kuitenkin tiedetty, että niiden rasva on hyvää pehmeää kasvirasvaa, jota nimenomaan tarvitaan sydämen hyvinvointiin, aivojen ja joka ikisen solukalvon rakennusaineeksi.

Maapähkinävoi ajatellaan epäterveelliseksi, koska silloin kun se rantautui Suomeen, siitä suuri osa oli epäterveellistä palmuöljyä, mutta nykyisin maapähkinävoit ovat useimmiten sataprosenttisesti pähkinää.Tuotteen kyljestä kannattaisi silti tarkistaa, ettei siihen ole sekoitettu palmuöljyä tai muuta kovaa rasvaa.

3) Vain pieni kourallinen päivässä

Koska pähkinöistä saa paljon energiaa, sopiva määrä on pieni kourallinen päivässä. Minä ylitän tämän: syön ainakin kaksi isoa kourallista päivässä.

Jotta saa parhaan terveyshyödyn pähkinöitä ja siemeniä kannattaa syödä monipuolisesti.

4) "Paahda paremmaksi tai liota kastikkeeksi"

Paahtaminen tuo pähkinöihin ja siemeniin erittäin paljon lisämakua. Niitä voi paahtaa uunipellillä 175 asteessa viidestä kahdeksaan minuuttia kunnes ne saavat väriä ja alkavat tuoksua.

Cashew- ja macadamipähkinöitä ja auringonkukansiemeniä liotetaan puolisen tuntia ja sen jälkeen sekoitetaan veden kanssa tehosekoittimessa kermaiseksi kastikkeeksi esimerkiksi pastalle.

5)Pakastaminen säilytyksessä

Parhaimmat pähkinät ovat tuoreita. Esimerkiksi eurooppalaiset saksan pähkinät ovat herkullisimmillaan syksyllä, jolloin ne poimitaan.

Pähkinät ja siemenet säilyvät hyvin, mutta eivät loputtomiin. Paketit , joita ei ole tarkoitus käyttää lähiviikkojen aikana, kannattaa sulkea tiiviisti lasipurkkiin tai ilmatiiviseen pussiin. Jääkaappi parantaa säilyvyyttä kuukausilla, pakastus jopa vuodella ilman, että koostumus ja maku kärsii.

Lähteet: Hyvä Terveys 3/2025 , kuvat Pexels

Mielen voima kehoa tukemassa

Kaikki varmasti tietää, että mieli ja keho on kokonaisuus, mikä toimii yhdessä. Moni tunnistaa, kuinka jännitys kipristää vatsaa, suru ja ahdistus painavat rintakehää ja ilo kuplii koko kehossa.

Mieli vaikuttaa vääjäämättömästi myös fyysiseen terveyteen. "Tiedetään, että esimerkiksi stressi, negatiivisuus tai masennus voi pahentaa jo olevia sairauksia tai saada elimistön tuntumaan kipeältä.  Positiivinen mieli puolestaan edistää monin tavoin terveyttä", sanoo psykiatri Joni Saarela.

Myönteisesti elämään suhtautuvat ovat tutkimusten mukaan terveempiä ja heillä on pienempi riski sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin.

"Toivo on supervoima. Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Jos se häviää, paraneminen hankaloituu ja minkä tahansa sairauden ennusteeseen tulee merkittävä takaisku", Saarela sanoo.

"Jokainen kohtaa kipua, mutta ratkaisevaa on, millaisen merkityksen kivulleen antaa. Toimintakyky palautuu esimerkiksi selkäleikkauksen jälkeen nopeammin ja paremmin, jos ei lannistu kivun takia, vaan pysyy aktiivisesti liikkeellä ja kuntouttaa itseään."

Lyhytaikainen stressi saa ihmisen tekemään parhaansa, mutta jos ympäristö tai ihminen itse asettaa koko ajan liian kovia vaatimuksia, stressi koetaan hyvin kielteisesti.

Stressi tulee mieleen usein epämukavana tai ahdistavana olotilana. Pitkään jatkunut stressi kuormittaa kehoa ja heikentää muun muassa elimistön immuunipuolustusta. Pitkittynyt stressi saattaa lisätä rasvan kertymistä vyötärölle, nostaa verenpainetta ja kolesterolia ja altistaa useille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille ja tuki- ja liikuntaelinsairauksille.

"Stressi verottaa helposti yöunia, voimia ja aloitekykyä, eikä ihminen välttämättä jaksa liikkua ja syödä terveellisesti."

Jos ihminen uskoo voimakkaasti, että lääkkeen ottaminen lieventää oireita, olo voi helpottaa jo ennen kuin lääke ehtii vaikuttaa kehossa. Hoito voi myös tehota, vaikka se ei sisältäisi tieteellisesti vaikuttavaa ainetta tai menetelmää. Tämä on lume- eli plaseboilmiö. Kalkkipilleri voi lievittää kivun tunnetta, jos ihminen uskoo saavansa kipulääkettä ja luottaa, että se auttaa. Plasebolääke voi vähentää masennuksen oireita lähes yhtä paljon kuin aito masennuslääke.

Vahvimmin plaseboilmiö puree ihmisiin, jotka ovat kokeneet tulleensa huomatuiksi ja huolehdituiksi.

"Kun terveydenhuollon ammattilainen kuuntelee ja haluaa auttaa ihminen kokee, että hänestä välitetään ja hän on tärkeä. Kun kokee olevansa arvokas, haluaa myös hoitaa itseään hyvin."

Aikaisemmat huonot kokemukset terveydenhuollosta voivat saada ihmisen olettamaan, että uudessa tilanteessa voi käydä samoin, ja elimistö reagoi sen mukaisesti. Jos kokee, että omia oireita vähätellään eikä saa selitystä niille, negatiiviset tunteet voivat vahvistaa oireita entisestään. Tästä puhutaan noseboilmiönä.

"Jos yhteys lääkäriin ei rakennu eikä ihminen luota lääkäriin, lääkkeen haitat korostuvat ja hyödylliset vaikutukset vähenevät", Saarela sanoo.

Nosebo voi syntyä myös, kun ihmiselle korostetaan lääkkeen haittavaikutuksia tai kivusta varoitetaan etukäteen. Aivojen stressijärjestelmä aktivoituu helposti, ja kipukokemus vahvistuu.

"Toiset ovat herkempiä plasebo- ja nosebovaikutuksille, mutta kukaan ei ole niille täysin altistumaton."

"Hoidossa tulisi olla enemmän ymmärrrystä siitä, millaiset mieleen liittyvät taustatekijät vaikuttavat sairauksiin. Tärkeää on kohdata ihmiset aidosti ja miettiä, miten positiivista otetta voidaan tukea", Saarela korostaa.

Mielialaa parantavat esimerkiksi itselle mieluisa tekeminen, ilo ja huumori. Usein näihin yhdistyy myös läheisten ja ystävien seura.

"Yhteisöllisyydessä ja vertaistuessa piilee valtava voima, jota voitaisiin hyödyntää enemmänkin. Kun syntyy yhteys toiseen, rakennamme myönteisempää vuoropuhelua myös itsemme kanssa."

Lähteet: Diabetes 3/2025, kolme kuvaa Salmelan taidenäyttelystä. Alkuun oli kaksi peräkkäin, ja en saanut toista pois deletetellä, yksi kuva maksaruohosta oma.