Elämää maalla 62.

Terveiset maalta! Me asumme tosiaan aikamoisessa korvessa. Kirkonkylälle on matkaa 20 kilometriä.Tietä sinne reunustavat metsät. Asutusta on vähänlaisesti.

Huhtikuu jotenkin aina ahdistaa minua, on ruskeaa ja harmaata. Rumaa. Onneksi on kevään sipulikukat, leskenlehdet ja vuokot. Kukkapenkissä tulppaanit nousevat pontevasti. Krookukset ja sinililjat jaksavat kukkia.

Olen tehnyt vähän puutarhatöitä: puhdistanut ainokaisen kukkapenkin lehdistä ja risuista ja kanttannut sen reunat. Kanttaaminen sujui, koska se ei ollut raskasta virtsakatetria ajatellen. Eikä pihan kivetysten harjaaminen. Kuntosalikin kiellettiin. Meidän etupihalle mahtuu vain yksi ainokainen kukkapenkki miehen autopaljouden lisäksi. 

Osaltaan tämän vuoksi kasvatan paljon köynnöskukkia, ne kun ei vaadi tilaa kuin vain ylöspäin. Kasvimaata en voi kääntää lapiolla, koska se on raskasta puuhaa. Mies joutuu hommiin kuten ulkona kukkaruukkuja täyttessä. Siinä kun joutuu kantamaan raskasta multasäkkiä. Voisin tietenkin kantaa avatusta säkistä multaa jollakin sankolla ruukkuihin - mutta se olisi liian hidasta kärsimättömälle luonteelleni. Köynnöskasvien taimikasvatus sujuu suhteellisen hyvin. Eilen piti ostaa jo kukkakepit. Suureksi surukseni kärhöt ovat talvella kuolleet. Niissä ei ainakaan vielä ole mitään eloa.

Pitää keksiä niiden tilalle kestävämmät köynnöskasvit. Viherpeukalon tai muun sellaisen kaupan kuten Hankkian kautta voin valita ja tilata ne.

Tänä vuonna teen kokeilun: en haravoi. Monet sanoo, että kuolleet lehdet on ravintoa ruoholle. Nyt katsotaan, miten käy.

Virtsakatetriin olen lopen kyllästynyt - pitää kantaa virtsaputkea ja virtsapussia. Ulkohommatkin ovat siksi vähän vaikeita, kun katetrin putkea ja virtsapussia kannan niskassani ja hartioilla. Voisin poistaa pussin ja letkun, mutta se lisää infektioriskiä. Ihmisten ilmoille lähtiessäni otan katetrin virtsa- ja virtsapussin pois.

Onneksi katetri vaihdetaan avanteeseen. En oikein tiedä, onko tuo nimitys oikea. Joka tapauksessa pieni putki kuljetetaan vatsan kautta virtsarakkoon ja ulos tulee virtsapussi, jonka voi tyhjentää. En ole googlettanut asiaa. Parempi kun en tiedä etukäteen siitä juuri mitään.

Virtsakatetrin kanssa olen neuroottinen. Tarkastan usein, että alapäässä pieni letku ei ole liian tiukalla, ettei katetrin virtsarakon sisällä oleva varsinainen katetrin osa tippuisi pois.Kädet pitää aina desinfioida.

Virtsakatetri kuluu käytössä. Tällä viikolla taas yksi liitos alkoi vuotaa virtsaa, ja housuni olivat aivan märät, kuten osa lattiaakin. Onneksi olin saanut sairaalasta juuri siihen osaan sopivan vaihto-osan. Sen vaihto sujui kotona, eikä tarvinnut lähteä päivistykseen 80 kilometrin päähän. Sain viimeksi sairaalan tutkimuksissa mukaani kolme virtsapussia ja kolme tuota osaa -  olen siitä syvän kiitollinen. Ja sitten virtsapussikin alkoi vuotaa - ja taas onneksi meillä oli varapusseja.

Alapäätä on taas kihelmöinyt muutaman päivän virtsatessa. Eilen vein pissanäytteen labraan. Ettei taas ole virtsarakon tulehdus, ja saisin taas antibioottikuurin. Se olisin kuudes reilun kahden kuukauden aikana. Olen syönyt hapankaalia, juonut piimää ja syönyt jugurttia. Mutta tuskin noillakaan ruoka-aineilla saan vatsan mikrobiston voimaan hyvin. Mikrobisto kun vaikuttaa niin moneen asiaan - esimerkiksi masennuksen puhkeamiseen. En ole tästä katetrihommasta ollut vielä masentunut vaan surullinen, vihainen ja katkera.

Sunnuntaina ja maanantaina vietetään varsinaisia pääsiäispyhiä. Monetkaan eivät tiedä, että kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai eivät ole varsinaisia pyhiä. On muun muassa tipuja, munia, pupuja, noitia runsaasti koristeina. Valtava määrä narsisseja, mutta ei tiedetä, miksi pääsiäistä juhlitaan. Instassa ja Facebookissa on ollut kyllästymiseen asti pääsiäiseen liittyviä kuvia.

Toivotan hyvää pitkäperjantaita ja tulevia pääsiäispyhiä kaikille!

Aikuinen lapsi syyttää vanhempiaan

 

Kun sain ensimmäisen oman lapsen, mietin äitini ja minun suhdetta. Asuimme kaukana kotipaikasta, ja en käsitellyt äidin kanssa suhteitamme ja lapsuuttani edes puhelimessakaan. Mieleen putkahti se seikka, että äiti vei minut naapurin lapsirakkaalle tyttärelle usein hoitoon, jo varmasti vauvaikäisenä. Olen nähnyt siitä valokuvia. Tästä olin äidille vihainen, koska sisaruksiani ei ollut viety ikinä hoitoon.

Toisaalta sain paljon rakkautta naapurin tytöltä. Lapsella voi olla useampikin hyvä kiintymyssuhde, mutta usein se on äiti.Olen miettinyt, että ehkä tunneherkkyyteni johtuu tästä.

Aikuinen lapsi saattaa selvitellä menneisyyttä monesti silloin, kun hänen omassa elämässään on käännekohta: hän muuttaa pois tai saa oman lapsen.

Lapsen ja vanhemman suhde on valtavan  pitkä ja tunteita tulvillaan, psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen luonnehtii. Häneltä on julkaistu kirja Väärin rakastettu vuonna 2019.

"On väistämätöntä, että eteen tulee myös suhdetta koettelevia kehityskriisejä. Moni toivoo vanhemman ja lapsen välille ymmärrettävästi hyvää suhdetta, mutta sellaista ei ole täydellisenä olemassa.

Elämä tuo haasteita ja ristiriitoja väistämättä. Lapsuuden merkitystä ihmisen koko elämän kannalta painotetaan nykyisin hyvin paljon.

Jos aikuinen lapsi sitten ottaa esille lapsuuden kipukohtia, vanhemman suurin tunne on yleensä valtava syyllisyys."

Se ei ole aina huono asia. Hyvä syyllisyys auttaa havaitsemaan ja korjaamaan asioita. Se saattaa voida saamaan aikuisen pohtimaan rooliaan ja ymmärtämään paremmin lapsen tunteita.

Ongelmalliseksi syyllisyys tulee silloin, jos vanhempi kuvittelee, että voi syyllisyydessään rypemällä muuttaa menneisyyden tapahtumia.

"Se voi johtaa vanhemman lamaantumiseen ja syyllisyyden loputtomaan sovittamiseen esimerkiksi niin, että lapsi saa kohdella vanhempaansa sopimattomasti: haukkua tai kiukutella."

Tämä on itserankaisua pahimmillaan. Menneessä rypeminen estää elämästä tässä ja nyt. "Lapsen kynnysmatoksi ei tarvitse ryhtyä."

Keskusteleminen voi lisätä ymmärrystä, jankuttaminen ei. "Kysyä saa, mutta ei käydä toisen persoonaan kiinni tai alkaa jahdata. Jatkuva haukkuminen ei johda parempaan kommunikaatioon", Törrönen toteaa.

"Hyvä aloitus keskustelulle on kertoa, millaisia muistoja itsellä on, ja kysyä miten toinen muistaa asiat."

On melko yleistä, että asiat muistetaan eri tavalla. Vanhempi voi muistaa mukavat koti-illat, lapsi taas jatkuvan painostuksen koulutehtävien pariin.

Erilainen esimerkki voisi olla, että lapsi muistaa tulleensa jätetyksi yksin.Mutta kyse on voinut olla siitä, että hän koki jääneensä perheessä yksin vanhempien omien kriisien aikana. "Tunnemuistot ovat aina oikeita, vaikka faktoista oltaisiin eri mieltä", Törrönen sanoo. Kilpailu siitä kuka on oikeassa, ei johda mihinkään vaan lukkiuttaa ymmärrystä.

Eri aikoina perheeseen liittyvät asenteet ovat olleet erilaisia. Mikä joskus oli hyväksyttyä, ei välttämättä enää ole. Esimerkiksi ennen vanhemmat olivat lapsilleen ehdoton auktoriteetti.

Hyvä tavoite välienselvittelyssä on niin sanottu pahan pienentäminen. Se tarkoittaa molempien osapuolten käsitystä siitä, että kun vanhemmat ovat toimineet väärin, se on johtunut ymmärtämättömyydestä ja avuttomuudesta. Anteeksipyyntö voi olla paikallaan, jos se tulee suoraan sydämestä.

"Menneisyyden selvittely on tavallisesti vain yksi vaihe, joka usein menee ohi."

Lähteet: Hyvä Terveys 2/2025, kuvat omat

Parisuhderiitojen toistuvat kaavat.

Me miehen kanssa riidellään toistuvan kaavan mukaan. Minä huudan ja saatan heittää astioita seinään. Mies vetäytyy ja tulee hetken päästä paikalle, kun minä nöyränä ja katuvaisena keräilen astioiden siruja lattialta. Sovimme riidan nopeasti. Minä en nyt edes muista, milloin olisimme riidelleet, ehkä vuosi kaksi sitten.

Toinen on luvannut tehdä jonkun tärkeän homman, ja kun toinen tulee kotiin, eikä hommaa ole tehty, hän saattaa suuttua.

Tutut kaavat on ehkä nopeasti kaivettu esiin: kotiinpalaaja raivostuu, toinen vetäytyy, kuten meillä.

Tunnekeskeisen psykoterapian ja kouluttajapsykoterapeutin  Eira Eklund -Mikolan mukaan onnellisessakin parisuhteessa tämäntyyppiset asetelmat toistuvat herkästi. Eklund-Mikolalta on juuri ilmestynyt kirja Rakkauden logiikka, joka käsittelee parisuhteiden ristiriitoja. 

Tyypillisimmässä tilanteessa toisesta osapuolesta tulee ristiriidassa vaativa ja kriittinen päällepäsmäri ja toisesta selittelevä tai hiljainen vetäytyjä.  "Vaikka autan muita pareja työkseni, omankin parisuhteeni riidoissa aktivoituvat helposti toistuvat kehät. Vaikeissa parisuhteissa minussa herää vaativuus, kumppanissa taas vetäytyminen", Eklund- Mikola kertoo.

Vaatija ja vetäytyjä ei ole kumminkaan rooleja, sillä niitä ei voi omalla päätöksellä valita. Ihminen ei voi päättää vaihtaa reagointitapaansa toiseen.

"Toistuvissa poteroissa on kyse kullekin ominaisista suojakeinoista, joihin kumppanit turvautuvat pärjätäkseen henkisesti haastavassa tilanteessa."

Tunnekeskeisen pariterapian tutkimus on löytänyt parisuhteista kolmenlaisia kielteisiä kaavoja.

"Kaikkein tyypillisin kielteinen kehä on juuri sellainen, jossa toisen selviytymiskeino on vaatiminen ja kritisointi, toisen taas vetäytyminen. Mitä enemmän toinen vaatii, sitä enemmän toinen vetäytyy ja päinvastoin.".

Kahden vetäytyjän suhteessa kielteinen kaava on vetäytymistä seuraava etääntyminen.  Mikäli kummallakin on taipumusta lakaista maton alle erilaiset toiveet, pettymys ei johda riitoihin, mutta kylläkin henkiseen etääntymiseen.

"Jos taas suhteessa on molemmilla käytössään vaativuuden selviytymiskeino, se tarkoittaa usein rajujen riitojen kehää, ja riski eroamiselle voi olla suuri."

"Biologinen fakta on, ettemme voi selviytyä yksin tässä maailmassa. Siksi ihmisen aivot on viritetty luomaan vahvoja tunnesuhteita, eli kiintymyssuhteita, muihin. Tarvitsemme toisten tuottamaa suojaa ja turvaa."

Toistuvat kaavat ovat suhteissa tavallinen tilanne. Vain harva pariskunta saapuu kuitenkaan psykoterapeutin vastaanotolle hakemaan apua kuormittavaan roolijakoonsa.

"Siihen kyllä väistämättä pureudutaan tunnekeskeisessä pariterapiassa. Mutta vastaanotolle tulon syy voi olla vaikka uskottomuus, johon ajautumisen syytä kumppanit eivät tunne ymmärtävänsä."

"Suhteemme alkuaikoina meillä oli miehen kanssa jokin arkinen riita, joka lähti paisumaan, kuten niille helposti käy. Paisuminen kuitenkin pysähtyi, kun mieleeni pälkähti kuva kumppanista pienenä poikana."

Kuva herätti empatiaa ja ajatuksen, ettei kumppani tahdo käytöksellään tietoisesti loukata häntä.

Myöhemmin Eklund-Mikola on käyttänyt samaa menetelmää hyödyksi työssään. Hän saattaa pyytää vastaanotolle saapuneita pareja miettimään vaikealla hetkellä toisiaan pieninä lapsina. Tällöin voi nähdä toisessa olevan haavoittuvuuden, jota taistelemisen tai pakenemisen on tarkoitus suojata.

"Vaatimisen tai vetäytymisen vaiheessa aivomme tekevät automaattisesti inhottavia tulkintoja toisesta. Vetäytymisen suojakeino saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä ja vaativuuden suojakeino ilkeydeltä."

Jos onnistuu murtamaan automaattiset tulkinnat, toisen toiminnan näkee monipuolisemmin. Kaavat siis murtuvat helpommin, jos esimerkiksi ymmärtää toisen suojaavan itseään vetäytymällä pelokkaan lapsen tavoin.

Suhteessa ei kuitenkaan saa olla vastuuton lapsi, jonka huonoa käytöstä pitää kestää. Asia on päinvastoin, aito tunneyhteys voi palautua vain siten, että molemmat riidan osapuolet ottavat vastuuta käytöksestään viimeistään riidan jälkeen.

Voi olla pelko, ettei toinen kuitenkaan anna anteeksi, hyväksy - tai pahimmillaan rakasta. Tämän vuoksi yksi huutaa, toinen selittelee loputtomiin ja kolmas vaikenee.

Eklund-Mikola vakuuttaa, että kaavat menee rikki, jos toinen ottaa tunnetason riskin puhumalla peloistaan ja toinen ottaa hänestä kopin kuuntelemalla ja pahoittelemalla osuuttaan.

"Omat pelot ja tarpeet ovat usein parisuhteen tärkeimmät keskusteluaiheet. Kun terapiassa saa autettua ihmiset pois kaavoistaan, se koskettaa joka kerta sydänjuuria myöten."

Lähteet: Hyvä Terveys  3/2025, kuvat omat

Elämää maalla 61.

 

                       Nurmaanjoki huhtikuussa

 Valitettavasti tuo minun kommenttikenttä on sekaisin. Näyttää kommentit liian myöhään, eikä järjestyksessä.

               

Niin, sairastuin viime sunnuntaina vatsatautiin. Ripuli oli hallitseva oire. Piti oikeasti juosta vessassa. Olin todella pahoin mielin. Itsesääli. Miksi vielä tämä? Enkö kärsi tarpeeksi katetrista, jonka ulkona olevaa härveliä tarkastan neuroottisesti, ettei virtsarakkoon menevä pieni putki olisi liian tiukalla saaden virtsarakossa olevan varsinaisen katetrin irtoamaan? Kädet pitää käsitellä käsidesillä aina ennen ronklaamistani. Kädet ovat kuivuneet.

Velloin kaksi päivää itsesäälissä. Se oli kuin lietteinen maa, josta en päässyt irti. Olin kateellinen tavallisille ihmisille. Katkera. Makasin sängyssä musta itsesäälin pilvi yläpuolellani ja juoksin välillä vessaan.

Tauti helpotti jo maanantai-iltana. Samoin itsesääli. Suurin pelkoni on, että en enää ikinä pysty normaalisti pissaamaan. Se nähdään sitten. Joskus.

En saa rehkiä. Miten täytän ulkona olevat ruukut mullalla, jotta saan istuttaa keijunmekon-, mustasilmäsusannan-, aitoelämänlangan- ja krassin taimet niihin? Pitää kai pyytää mieheltä apua nostamaan raskaat multasäkit. Hän tuskin on kovin innostunut, koska keskittyy vain vanhoihin autoihiinsa.

En ole mieletäni masentunut vaan puhtaan surullinen tästä tilanteesta. Mutta joskus tämä loppuu. Ehkä.

Olen aina inhonnut huhtikuuta paitsi nyt. Maa on harmaa ja ruskea, kuin kuollut. Roskat ja kuivat lehdet lepattavat ojissa. Tämä T.S Eliotin runo on yleensä hypähdellyt mielessäni huhtikuussa:

Autio maa

Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä kuolleesta maasta, 

sekoittaen muiston ja pyyteen, 

kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella. 

Talvi piti meidät lämpiminä, 

kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,

kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.

Lohduton runo. Lohdutun maa. Kuitenkin kaunis runo.

Olen ravannut tutkimuksissa. Viimeisin tutkimus oli aivojen reseptoreiden gammakuvaus. Sain kolme tuntia ennen tutkimuksia tutkimusaineen käteeni tehtyyn kanyyliin.

Tukimustkimustunnelissa puoli tuntia liikkumatta. Minusta tutkimus oli turha. Mitäänsanomaton. Viikon päästä neurologi soittaa tuloksista.

Tostaina oli rintasyöpäseulonta. Menin sinne nöyrin mielin. Viime kerralla en mennyt mammografiaan. Yksityinen gynekologi neuvoi kerran, miten rinnat voi itse tutkia tehokkaasti. Pitää olla maaten ja tunnustella rintoja aika kovaa. Hänen mielestään mammografia on turha, jos tutkii rinnat näin muutaman kuukauden välein. Lieneekö ollut oikeassa.

Tulevana tiistaina minun pitää mennä verikokeisiin tämän kakkostyypin diabeteksen takia. Sain diagnoosin viime heinäkuussa. Olen niin tumpelo käsistäni, etten pysty ja osaa tutkia verensokeria itse mielestäni monimutkaisella laitteella. Siksi labraan pitää mennä kolmen kuukauden välein. Kolesteroliarvoni ovat loistavat ja verenpaine alhainen, enkä ole pahasti ylipainoinen. Tautini on ehkä perinnöllinen. Olen laihtunut kahdeksan kiloa tämän pissiongelman vuoksi.

Silmänpohjankuvaus on keskiviikkona tämän diabeteksen vuoksi. En näe sen jälkeen normaalisti, joten pitää olla mies kuskina.

Ensi viikolla on myös pissakoe. Sain sairaalasta purkin, mihin pitää pissata. Koe on väärä sana. Vien vain virtsan labraan. Sitten asennettaan toivottavasti helpompi virtsankeräys. Vatsaani tehdään viilto, mitä kautta pieni putki menee virtsarakkoon. Saan virtsan keräyspussin mahalleni. Silloin ei tarvitse ronklata ulkoista katetria. Mutta varmaan kuntosali on edelleen kielletty. Voi helvetti. Kuntosali oli minulle tärkeä. Nyt pitää tyytyä vain reippaaseen kävelyyn. Silti pelkään varsinaisen katetrin irtoamista.

Onneksi pian on toukokuu. Vihreä kuukausi. Saan nauttia puiden silmujen heräämisestä. Kukista. Toivosta.

"Parisuhteessakin voi uupua"

 

Uupumus liitetään yleensä työelämään, mutta siihen voi johtaa myös parisuhde. Ongelmiin havahdutaan usein liian myöhään, vaikka uupumusta voisi ehkäistä, sanoo psykiatri Juhani Mattila.

Aikaisemmin tärkeät asiat eivät kiinnosta. Voimat on vähissä, ja arki tuntuu suorittamiselta. Epämääräinen huono olo voi olla uupumusta.

Mattilan mielestä työstä ja parisuhteesta kumpuavan uupumuksen taustalla on sama asia: ihmisen omat tarpeet ovat jääneet pitkäksi ajaksi syrjään. "Hän on tottunut sivuuttamaan tunteensa ja haaveensa ja tekee sitä, mitä työ tai puoliso häneltä odottaa", Mattila sanoo.

Parisuteessa uupumisen taustalla on ratkaisemattomia ristiriitoja, joita suhteessa ei ole pystytty käsittelemään.

"Sisälle muodostuu valtava möykky, ja tunneherkkyys häviää", Mattila kuvailee.

Ristiriidat voivat tulla esimerkiksi siitä, jos kokee, ettei saa puolisoltaan riittävästi huomiota tai arvostusta. Suhteesta voi puuttua läheisyys tai erotiikka. Myös puolison persoonallisuuden piirteet, kuten dominoivuus tai itsekkyys,voi vaikuttaa.

Myös jos puoliso voi huonosti ja kärsii masennuksesta tai uupumisesta, se voi aiheuttaa kumppanissa parisuhdeuupumusta. Suhteen paremmin voiva osapuoli saattaa joutua auttamaan ja ajattelemaan toista liikaa - ja tukahduttamaan omia tunteita. Toisaalta tälle ei voi mitään.

Jos suhde ei syystä tai toisesta toimi, syntyy helposti uupumusta vahvistava kehä. Ihminen voi syyttää  itseään ja yrittää ajatella enemmän puolisonsa tunteita. "Silloin vieraantuu yhä enemmän itsestään."

Hyvin suuressa vaarassa ovat Mattilan mukaan valmiiksi alemmuudentuntoiset ihmiset, jotka sopeutuvat helposti liikaa. Alttiutta lisää myös se, jos on tunneherkkä ja pettyy helposti, eikä osaa tuoda esiin pettymystään.

Lähellä uupumusta oleva ihminen ei helposti tunnista oloaan, sillä yhteys omiin tunteisiin on silloin heikko. Uupumus saattaa oireilla myös fyysisesti esimerkiksi pääkipuna ja vatsavaivoina.

"Moni tyytyy ja ajattelee, että kyllä tämä suhde alkaa toimia. Että nyt se vie energiaa, mutta ehkä se tulevaisuudessa antaisi sitä."

Parisuhteessa uupunut voi alkaa panostaa enemmän muihin osa-alueisiin elämässään: esimerkiksi lapsiin, töihin tai harrastuksiin. Suhteen ongelmat jäävät helposti selvittämättä. Tämä voi johtaa lopulta parisuhdekriisiin.

Kun huomaa itsessään parisuhdeuupumisen merkkejä, Mattila kehottaa pohtimaan, mihin suhteessa on pettynyt ja mitä kaipaisi lisää. Toiveita kannattaa miettiä mahdollisimman tarkasti, mikäli huomaa kaipaavansa huomiota, millaista huomiota? Sitten tarpeista kannattaa puhua puolisolle.

Tällainen tilanne on yleensä korjattavissa, jos molemmilla on siihen tahtoa. Ennen suuria päätöksiä, esimerkiksi eroamista, kannattaa perehtyä tarkasti siihen, mistä oikeasti on kysymys. Tilannetta voisi vielä käsitellä pariterapiassa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.3.2025, kuvat omat.

Irti kaunasta

 

Kaunan kantaminen voi tehdä ihmisestä pahimmillaan "myrkkypilven". Tällöin vaikeutuu sekä nykyhetkessä eläminen että tulevaisuuden mahdollisuuksiin tähtääminen.

Psykologi Heli Heiskanen sanoo:"Monesti kaunaan ja katkeruuteen liittyy se, että epäoikeudenmukaisuuden tunne jää päälle - ihminen kokee, ettei hän saa hyvitystä tai korjausta tilanteeseen."

Kauna voi syntyä monista eri syistä, mutta yleensä taustalla on jokin tapahtuma, joka on satuttanut tai aiheuttanut pettymyksen tunteen.

Elämää on voinut muuttaa esimerkiksi petetyksi, loukatuksi tai jollain muulla tavoin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tuleminen.

"Se tapahtuma on voinut herättää esimerkiksi vihaa, pettymystä ja surua. Jos sitä ei saa purettua eikä asiaa kohdattua, kauna jää jumittamaan mieleen ja kehoon."

Kaunaansa takertunutta ihmistä ei pitäisi syyllistää. Heiskanen muistuttaa, että harva ihminen varmastikkaan ei halua jäädä vellomaan ikäviin muistoihin - niistä eroon pääseminen voi vain olla erittäin vaikeaa.

"Kyllähän suurin osa ihmisistä tietää järkitasolla, ettei kaunaan kannattaisi juuttua. Ei varmasti kukaan tarkoituksella haluaisi joutua sellaisiin tuntemuksiin."

Kaunan kantaminen on rankkaa  sekä psyykkisesti että fyysisestikin. Se voi pidemmän päälle johtaa jopa masennukseen.

Moni saattaa vuodattaa pahaa oloaan ympärilleen, mikä voi ilmetä muun muassa negatiivisena tai kyynisenä käytöksenä. "Se voi työpaikalla tai perheessä tuntua myrkyllisenä ilmapiirinä. Kaunainen ihminen on sellainen myrkkypilvi, jos voin näin suoraan sanoa", Heiskanen kuvailee.

Eteenpäin pääseminen vaatii vähintään itsetuntemusta. Osa tiukimmista solmuista ei avaudu välttämättä ilman ammattiapua.

Seuraavaksi Heli Heiskasen työkaluja kaunaan:

1. Tiedosta tilanne

Kaunasta ei pääse eroon, jos ei itse tiedosta tilannettaan. "Voi olla, että kyse on niin pitkäaikaisesta olotilasta, että se tuntuu normaalilta. Silloin ihminen ei tiedosta juuttuneensa kaunaan tai katkeruuteen", Heiskanen sanoo.

2. Ala käsitellä ongelmaa

Pelkkä tiedostaminen ei vielä ratkaise ongelmaa, vaan kaunaisuutta on hyvä käsitellä ja purkaa.

Ääritapauksissa ikävän kaunan suosta ei pääse ylös ilman ammattiapua. On hyvä kääntyä psykologin puoleen.

Jos itse käsittelee kaunaa,  monille toimiva keino on kirjoittaa. "Hyviä keinoja voivat olla myös ihan ajatteleminen sekä esimerkiksi tunteiden purkaminen itkemällä, huutamalla tai liikkumalla."

"3. Hyväksy tilanne"

Olipa mieltä vaivaava tapaus mikä tahansa, yksi asia on varma: se on menneisyyttä. Kaunan lopettamisessa keskeistä on oivallus siitä, ettei menneisyyttä voi muuttaa.

"Hyväksyy vain tosiasiat, ja sillä sipuli. Sitten keskitytään tähän hetkeen, johon voi vaikuttaan - menneisyyteen ei enää voi."

"4. Anna tai älä anteeksi"

Tilanteen hyväksymisen jälkeen tulee tyypillisesti anteeksianto.  "Anteeksianto ei ole välttämätön, mutta hyväksyntä tarvitaan, jotta kauna ei kalva koko ajan." Heiskanen ajattelee, että joskus asiat voivat olla niin ikäviä, ettei anteeksianto ole mahdollista.

Kaunasta eroon pääsy tuo kuitenkin helpotusta loukkaantuneelle itselleen, eikä se ole synonyymi anteeksiannolle.

5. Vapaudu elämään eteenpäin

Menneissä vellominen ei vie eteenpäin, ja katse olisikin hyvä saada käännettyä tulevaisuuteen. "Silloin voi keskittyä nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja kaikkiin mahdollisuuksiin ja hyviin asioihin, jotka ovat vielä elämässä mahdollisia."

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.3.2025, ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä, muut kaksi omat.

Elämää maalla 60.

 

Tämä juttu on taas alkuun sairauskertomus. Joitakin lukijoita varmasti kyllästyttää nämä alapään kuulumiset. Mutta kun tämä homma on mielessäni paljon, en voi olla kirjoittamatta siitä.

Tiistaina oli ultraäänitutkimus virtsaelimille ja munuaisille. Mitään ei onneksi löytynyt. Minä kun olin ehtinyt jo ajatella vähän luulotautisena syöpää.

Samana päivänä olisi ollut virtsasuihkun voimakkuuden ja jäännösvirtsan mittaaminen. Mutta minä tyhmä ja holtiton en ollut lukenut opaspaperia kunnolla. Siellä luki, että katetrin käyttäjän olisi pitänyt soittaa tuolle kirurgiselle osastolle.

Luulin sekavassa mielessäni, että katetrin virtsan mittaaminen olisi ok. Minulla oli paperi, johon piti merkitä virtsaamisaika ja määrä kolmen päivän osalta ja toiset paperit osin hyvin yksityiskohtaisia tietoja varten. Virtsasuihkujuttu siirrettiin keskiviikolle kuten urologikin.

Keskiviikkona meni sairaalassa viisi ja puoli tuntia aikaa. Olin aika ryytynyt, kun tulin sieltä. Aluksi oli jutustelua hoitajan kanssa. Katetri poistettiin. Sitten virtsarakkoon laitettiin suolaliuosta, jotta se täyttyisi. Minulla ei. Joten sain ohjeeksi juoda odotustilan vesiautomaatista runsaasti. Tunnin odotus. Sitten hoitaja huuteli nimeäni.

Tarkoitus oli tehdä virtsasuihkujuttu. Minun piti pissata mittalaitteeseen. Sainkin desin tulemaan, kun kauan aikaa yritin. Hoitajan mukaan jäännösvirtsaa oli kaksi desiä. Virtsamäärä oli liian pieni.

Taas vastaanottohuoneeseen odottamaan. Vihdoin minua kutsuttiin urologin vastaanotolle. Haastelimme tovin. Hän oli sitä mieltä, etten enää käyttäisi katetria ja yrittäisin pissata luonnollisesti. Hän teki virtsaputken tähystyksen ja se oli siisti. Ei siis kaiken tutkimuksen jälkeen löydetty elimellistä vikaa. Lääkäri sanoi, että niin käy aika usein.

Taas odotustilaan odottamaan. Pohdiskelin tuota lääkärin ajatusta. Tulin siihen lopputulokseen, että haluan vielä kestokatetrin. Meiltä on matkaa kylälle terveyskeskukseen 20 kilometriä. Jos ja kun en saisi pissittyä joutuisin  ehkä jopa kolme neljä kertaa ajamaan sinne, pissakupla jo otsassa.

Sitten jonkin ajan jälkeen haluaisin sen avanteen. Tehdään pieni reikä vatsaan ja pujotetaan pieni putki virtarakkoon ja virtsa tulee vatsalle laitettuun kahden litran pussiin. Tähän päädyin erityisesti siksi, että tuolloin voisin harjoitella pissaamista ja kun se onnistuisi, avanteen voisi ottaa pois.Kestokatetrilla pissan harjoittelu ei onnistu. Niin, niin toivon, että pissaaminen vielä onnistuisi. Onhan minulla jäljellä pissatarpeen tunne ja saan vähän virtsaa tulemaan. Tämä on kuulemma hyvä juttu. Urologi suostui ajatukseeni avanteesta, ja se asennetaan kuukauden päästä.

Sitten taas aulaan odottamaan noin puoleksi tunniksi, kunnes hoitaja kutsui minua kestokatetrin laittoon. Sain viimein kunnolla tietoa kestokatetrin kanssa elämisestä pienestä vihkosesta. Olin niin onnellinen, että saan saunoa. Aikaisemmin en uskaltanut. Olen saunaihminen ja tykkään tymäköistä löylyistä. Ihanaa! Kuntosalilla en saa käydä, mikä harmittaa, kun pitäisi tässä iässä pitää huoli lihaksista, etteivät ne vähitellen huononisi.

Se on jännä juttu, että ikääntyessäni kynteni kasvavat hyvin ja ovat vahvat. Ehkä se on tavallista.

Sain myös virtsapusseja ja yhden katetrihärvelin osan mukaan. Ei tarvitse niitä itse ostaa. Kaiken kaikkiaan hoitajat ja lääkärit ovat olleet loistavia ja empaattisia. Paitsi se Mäntyharjun terveyskeskussairaalan puhiseva ja pahoinpitelevä hoitaja. On tullut tunne, että minusta huolehditaan.

Oli ikävää, että pissanäytteestä löytyi taas bakteeri ja sain antibioottikuurin. Se on viides tämän sairastamisen aikana! En tuntenut mitään ärsytystä tai kipua alapäässä.Voi hemmetti. Vatsan mikrobisto on kärsinyt varmasti aika perusteellisesti. Juon piimää, aamulla jogurttia marjojen ja kauraleseen kanssa ja syön hapankaalia.

Siinäpä sairauskertomus. Olen oikeastaan tottunut tähän elämänvaiheeseen, ja olen myönteisin tuntein sitä mieltä, että opin taas pissaamaan.

Tänään minulla on karkkipäivä. Se on kerran kuussa. Saatan tosin syödä muulloinkin makeaa leivonnaista lounaan jälkiruuaksi. Päivällistä en syö, syön vain välipalan, usein hedelmiä. Iltapalaksi syön usein kaksi ruissleipäviipaletta juustolla ja kurkulla tai kaurapuuroa marjojen kanssa. Tänään illalla herkuttelen karpalo-kinuskijäätelöllä ja kahdella Daimilla.

En ole koskaan tykännyt huhtikuusta. Nyt tykkään. Täällä on aurinko paistanut joka päivä. Se hoitaa ja elvyttää talven pölyt mielestä. Ja krookukset kukkivat ja tulppaanit nousevat maasta. Lumi on osittain sulanut.

Siivosin lintujen ruokintapaikan harjalla. Ruokin niitä myös maahan, josta mustarastaat ja fasaanit tykkäävät erityisesti. Haravoin ja lakaisin  kivetyksen, jotta sisään ei kulkeutuisi niin paljon kuolleita kuusen neulasia ja lehtiä. Harkitsen, haravoisinko pihan. Kuolleet lehdethän ovat nurmikon ruokaa. Mutta esteettisesti ne häiritsee.

Tarkistin kärhöt. Kolmessa niistä ei näy ainakaan vielä mitään elämää. Yhdessä näkyy. Nuo kärhöt tilasin Lapissa kasvaviksikin. Ehkäpä ne vielä elpyvät. Köynnöskasvien taimet voivat hyvin. Tarkastan ne heti aamulla ensimmäiseksi. Olen vaihtanut osaan viherkasveista mullan ja suurikokoista päällysmullan.

17-vuotias Kille-kissi on keväästä iloissaan. Talvella hän käy vain  aamulla ja illalla ulkona. Nyt monta kertaa. Voin vain kuvitella, miten hän nauttii kevään tuoksuista ja auringosta. Monesti hän etsii oikein aurinkoisen paikan ja alkaa lepäillä ja torkkua siinä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Digipaasto parantaa muun muassa keskittymiskykyä

Nyt  se on sitten todistettu tutkimuksessa: digipaasto tekee aivoille hyvää. Tullaan tyytyväisemmiksi, mielenterveys kohenee ja keskittymiskyky paranee.

Näin kertoo uusi amerikkalais-kanadalainen tutkimus, jossa puolet osallistujista pantiin kahdeksi viikoksi digitaaliselle detox-kuurille.

Keskittymiskyky parani niin paljon, että osallistujat vaikuttivat digipaaston jälkeen tarkkaavuuden ylläpitämisessä tavallaan kymmenen vuotta nuoremmilta.

Amerikkalaiset viettävät erään kyselyn mukaan kännykällä päivittäin jopa 5 tuntia ja 16 minuuttia.

Moni on huolissaan siitä, mitä jatkuva ruudun tuijottelu tekee muun muassa keskittymiskyvylle ja yleisemmin hyvinvoinnille.

Vancouverilaisen Brittiläisen Columbian yliopiston psykiatrian  professori Peter B. Reiner ja hänen työkaverinsa värväsivät tuoreeseen tutkimukseensa 467 osallistujaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään.

Aluksi toinen ryhmä käytti kännyköitään tavalliseen tapaan kahden viikon ajan ja toinen ryhmä ei.

Kännykkää saattoi käyttää soittamiseen ja perinteisten tekstiviestien  lähettämiseen.

Tutkijat saivat sovelluksen avulla seurata, pitikö oasallistujien digipaasto. Kahden viikon  jälkeen koehenkilöt vaihtoivat osia: toisten digipaasto loppui, toisilla se vasta alkoi.

Tutkijat selvittivät digipaaston vaikutuksia kolmeen seikkaan. Ensimmäisenä oli osallistujien oma arvio hyvinvoinnista. Toiseksi selvitettiin osallistujien kaikkinaista mielenterveyttä, kuten masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Kolmanneksi tutkittiin tarkkaavuuden ylläpitämistä.

Kaikkia kolmea asiaa tutkittiin kokeen alussa, ensimmäisen kahden viikon jakson jälkeen ja vielä kaksi viikkoa myöhemmin.

Digipaaston tekeminen osittautui vaikeaksi. Vain 119 osallistujaa 467:sta pysyi erossa kännykästä vähintään kymmenen päivän ajan.

Seitsemällä kymmenestä kännykkäpaastoon osallistuneista näkyi parannusta mielenterveyden osalta. Digipaasto helpotti masennusoireita jopa enemmän kuin mitä masennuslääkkeet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.2.2025, kuvat Pexels

Näillä viidellä vinkillä parisuhde paremmaksi

 

Läheisyys ja aito yhteys kumppaniin voi kadota arjen pyörityksessä. Yllättävän pienet sanat ja eleet auttavat palauttamaan sen. Psykologi ja  ja paripsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola antaa viisi vinkkiä parisuhteen parantamiseksi.  

"1. Miten sinä sen koit?"

Jos vaikka juhlissa joku puhuu töykeästi, kysy kotona, miten kumppanisi sen koki. Millaista oli olla siinä tilanteessa? Voit saada yllättäviä vastauksia ja oppia uutta.

Miten sinä sen koit- kysymystä voikin soveltaa melkein mihin tahansa. Millainen teatteriesitys oli sinusta? Millaista oli olla viimeisimmässä riiidassamme?

"Yksi perustarpeistamme on tulla ymmärretyksi: kokea, että joku näkee minut ja kiinnostuu siitä, miltä minusta tuntuu. Kysymällä kumppanin kokemuksista, kerrot, että hän on merkitysellinen ja tärkeä",  Eklund-Mikola sanoo.

"2. Mitä kaipaat eniten, kun kaipaat seksiä?"

Vuorovaikutuksen solmut heijastuvat herkästi juuri seksiin, koska se on intiimiä ja haavoittuvaista maaperää. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, se kannattaa sanoa ääneen: haluaisin puuhua seksistä, mutta se tuntuu vaikealta.

"Samalla on hyvä ilmaista, että tämä ei ole moitekeskustelu. Voi vaikka sanoa, että meidän välisemme läheisyys ja yhteys on minulle tärkeää, ja sen takia haluaisin puhua seksistä." Neutraali alkukysymys on: mitä kaipaat eniten, kun kaipaat seksiä?

Vastaus voi olla yllättävä, koska seksuaalisuuden kautta tyydyttyy monenlaisia tarpeita. Yksi haluaisi tuottaa toiselle nautintoa. Toinen taas kaipaa arjen kiireitä nautinnon kuplaan.

Sellainen ihminen, jolle puhuminen ja tunteiden jakaminen on vaikeaa, rakentaa tunneyhteyttä usein seksin, fyysisen kosketuksen ja hellyyden kautta.

Jos taas kumppani hakee tunneyhteyttä helpommin sanallisesti, voi tulla yhteentörmäyksiä. Keskustelija voi kokea lähestymiset pelkkänä seksin vonkaamisena, ilman tunnetason kiintymistä.

"Kun pariterapiassa puretaan tällaista solmua, lähes aina "seksin hinkujaksi" määritelty osapuoli kuvaa yksinäisyyttä ja kaipausta kumppaniin. Loppujen lopuksi on vain kyse siitä, että meillä on erilaisia tapoja hakea yhteyttä rakkaaseen.", Eklund-Mikola sanoo.

Eklund-Mikola rohkaisee juttelemaan myös halusta: oletko spontaani tai vaatiiko syttyminen virikkeitä ja lämmittelyä? Tällainen keskustelu voi olla monelle heureka.

"Toiset virittyvät pelkästä ajatuksesta, kun taas toisille eroottisen ilmapiirin ruokkiminen vaatii esimerkiksi kynttilänvaloa tai sen, että näkee toisen alasti."

"3.Mikä painaa mieltäsi?"

Kun kumppani tulee kotiin alakuloisena tai hyvin väsyneenä, kysy millainen hänen päivänsä on ollut. Näin viestität, että hänen kokemuksensa ovat myös sinulle tärkeitä ja osoitat, että olet siinä häntä varten. Jos kumppani sanoo, että päivä oli ihan tavallinen, yleensä luovutamme. Yhteyttä ei muodostunut.

"Ole mielummin sinnikäs. Sano empaattisesti: näytät surulliselta, kaikki ei taida olla ok. Tai hyödynnä jotakin kehollista viestiä: huomaan, että käännät katseesi pois, kun yritän jutella. Onko kaikki kunnossa?"

Väsyneinä ja kuormittuneina vetäydytään usein omiin oloihin. Tavallisimmin syynä on torjutuksi tulemisen pelko. Kun toisen lähelle meneminen tuntuu vaikealta silloin, kun ei ole parhaimmillaan, siitäkin kannattaa puhua.

"4. Minkä tunteen riita toi pintaan?"

Kun seuraavan kerran riitelette, mieti jälkeenpäin, selvisikö sinulle riidan todellinen syy ja se, mikä siinä oli toiselle tärkeää. Jos tämä ei selvinnyt, kysy. Ei voida oppia ymmärtämään toisen kipupisteitä, jos puhutaan riidoissa vain asioista, eikä niiden herättämistä tunteista.

"Kaikissa "sukkamyttyriidoissa" on aina syvällisempi taso, joka kolahtaa kiintymissuhteen ydinkipuihin. Sen takia pinnalliseltakin tuntuvat riidat kannattaa viedä syvään päätyyn."

"Kun riidan syvempiä tasoja avataan, toisen on huomattavasti helpompi ymmärtää, miten isosta asiasta on oikeasti kyse. Tämä havainto johtaa todennäköisesti myös muutoksiin."

Ne parit, jotka pystyvät ilmaisemaan tarpeitaan ja avaamaan kipukohtiaan, selviytyvät yleensä kriiseistä helpommin.

Riidassa voi käyttää "minusta tuntuu"-keinoa. Ei esimerkiksi sano tai huuda  "sinä et koskaan halaa minua" vaan "minusta tuntuu, että et koskaan halaa minua".

"5.Mistä olet viime aikoina innostunut tai ilahtunut?"

Päivittäisistä ilonaiheista kysyminen on helppo tapa opetella läsnäoloa puolin ja toisin. Tämän voi tehdä vaikka päivällisellä tai illalla sängyssä.

Laita kännykkä pois ja keskity kumppaniisi. Liity hänenkin iloonsa. "Vau, miten hienoa!" Kohota kumppaniasi ja hänen positiivista kokemustaan.

"Kun tuemme onnistumisia, vahvistamme kumppanin rohkeutta ja itsetuntoa."

Lähteet: Hyvä Terveys 3/2025, kuvat omat, toinen kuva Salmelan taidenäyttelystä

Elämää maalla 59.

Viime tiistaina oli helkutinmoinen ilta ja yö. Olin todella vihainen. Katetri vuosi härvelin yhdestä letkusta. Kuudelta illalla sain sen "korjatuksi". Vaihdoin collegehousut neljään kertaan kunnes päätin, että olen ilman housuja ja pikkareita. Virtsa valuisi säärilleni ja lattialle. Istuin tuolilla ja yritin pitää käsin putken tiivisteestä. Lattia oli täynnä virtsaa. Pikkupyyhkeet loppuivat. Isoja pyyhkeitä piti vaihtaa monta kertaa, koska en halunnut virtsaa lattialle. Suoraan sanoen vitutti. Se, miksi virtsaa oli niin paljon, johtui siitä, että juon paljon vettä ja pissaan usein. 

Menimme sitten nukkumaan. Heräsin siihen, että tunsin virtsan lorottavan. Sama taas kuin kuudelta. Laitoin pyyhkeitä lattialle. Olin ilman housuja ja pikkareita, kun istuin tuolilla ja pidin tiivisteestä kiinni.

Sain tarpeekseni. Herätin miehen ja sanoin, että nyt pitää lähteä päivystykseen. Kello oli puoli kolme. Lähdimme sitten ajamaan 80 kilometriä päivystykseen. Minulla oli sylissä pyyhkeitä, ettei virtsa kastelisi housujani. Pidin koko matkan tiivisteestä kiinni, mutta se ei aina auttanut. Virtsaa tuli välillä suurella paineella.

Päivystyksessä ilmottauduimme. Sen jälkeen päivystäjä sanoi, että hän voi heti tarkastaa tilanteeni. Hän oli varmasti sairaanhoitaja. Hän ymmärsi, miten se yksi putki vuotaa. Hän onneksi halusi laittaa koko katetrihomman uusiksi.

Hän vaihtoi virtsarakossa olevan varsinaisen katetrin ja ulkona olevan häkkyrän. Samoin letkun ja virtsapussin. Se kävi hetkessä. Hän ihmetteli, ettei sitä ole jo aiemmin vaihdettu, koska pikkuputket olivat jo haurastuneet. Kukaan ei ollut kertonut minulle, että katetria  on uusittava tietyin välein.

Olin niin onnellinen ja kiitollinen. Kiitollinen, kiitollinen, kiitollinen hänelle. Että heti pääsin hoitoon. Että koko katetrihomma uusittiin. Lähdettiin sitten miehen kanssa ajamaan kotiin. Kotona oltiin viiden maissa. En heti saanut unta. Kävin edelleen kierroksilla. Aamulla heräsin kuitenkin normaaliin aikaani kahdeksan ja yhdeksän välillä. Olin todella väsynyt, mutta en saanut enää unta.

Päivällä sain vihdoin siivottua. Olin suunnitellut sitä monta päivää. Siivosin joten kuten. Väsyneenä. Miehen piti lähteä töihin yhdeksäksi.

Tänä torstain vastaisena yönä nukuin 11 tuntia. Otin kai takaisin keskiviikon vastaisen lyhyen unen. Pää on nyt kipeä ja olo hahtuvainen. Kyllä se tästä tokenee, kun käyn kävelylenkillä.

Köynnöskukkataimeni voivat hyvin. Ne ovat vähän venyneet, koska minulla ei ole kasvivaloa. Mutta ne ovat ikkunan edessä. On kiva katsella niitä päivittäin.

Täällä on vielä paljon lunta. Kestää varmasti aika pitkään, että pääsen ihailemaan rakastamiani krookuksia, joiden sipuleita istutin  tosi paljon syksyllä entisten lisäksi.

Tiistaina on onneksi urologi. Vihdoinkin erikoislääkäri. Toivon paljon käynniltäni. Saas nähdä miten käy.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuvat oma ja Pexels

Stressi on yleinen vatsavaivojen syy

Toiminnallisten eli psykosomaattisten vatsavaivojen syy on usein stressi ja elämäntavat. Puhutaankin stressivatsasta. Sen takana on yleensä ärtyvän suolen oireyhtymä tai toiminnallinen ylävatsavaiva. Stressivatsan oireina voi olla kipua, turvotusta, ripulia tai ummetusta.

Joskus voi mennä niin päin, että vatsavaivat tulevat ensin, ja siitä syntyy stressi. On yksilöllistä, mistä stressi syntyy. Työ- ja perhemurheet, vaikea elämäntilanne tai vaikkapa läheisen menetys.

Stressi vaikuttaa usein kipuaistimusten muutoksiin ja alentaa kipukynnystä.

Maailmanlaajuisesti katsottuna stressivatsa on yhteydessä menestykseen ja korkeaan asemaan töissä.

Pieni osa ihmisistä voi saada vatsavaivoja myös esimerkiksi ksylitolista, keinomakeutetuista virvoitus- ja energiajuomista, kevytjogurteista.

Toiminnallinen vatsavaiva ei ole vaarallinen. Mutta elämänlaatu voi kärsiä kovastikin. Lääkäriin on hyvä mennä, jos vaiva on paha. Osalla tutkituista voi löytyä keliakia tai tulehduksellinen suolistosairaus.

Kannattaisi tarkkailla, onko oire lyhyt- vai pitkäkestoinen? Laskeeko yleiskunto? Oksettaako? Herättääkö oire yöllä? Onko ulosteessa verta? Jos näitä oireita on, niin heti lääkäriin.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoitona on yleensä ruokavalion monipuolistaminen ja elämäntapamuutos. Lääkitys voi olla tukena. Jos ahdistus tai masennus on syynä toiminnallisiin vatsavaivoihin, lyhytterapia ja käyttäytymisterapia voisi olla tarpeen. Erittän harvoin, kun mikään ei tunnu auttavan, voidaan kokeilla hypnoterapiaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.11.2018, kuvat omat

Hillitse kiukku ja säästät sydäntä

 

Toistuvat kiukkukohtaukset saattavat lisätä sydäntautien riskiä, kertoo tuore tutkimus, jota johti professori Daichi Shimbo Yhdysvalloissa.

Kiukunpuuskat voivat haitata hetkellisesti verisuonten toimintaa, eivätkä suonet pääse kunnolla laajenemaan. Verisuonten toimintahäiriöt voivat aiheuttaa valtimotaudin kehittymistä, ja tämä puolestaan voi johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

"Jos olet jatkuvasti suuttuva ihminen, saat kroonisia vaurioita verisuoniisi", Shimbo sanoo.

"Nämä jatkuvat vauriot voivat ajan kuluessa aiheuttaa peruuttomia vaikutuksia verisuoniterveydelle ja lopulta lisätä sydäntaudin riskiä."

Aiemmissa tutkimuksissa  on huomattu, että raivo, ahdistuneisuus ja surullisuus ovat selvästi yhteydessä sydänkohtausten riskiin.

Tuoreeseen tutkimukseen osallistujilla ei ollut oman ilmoituksensa mukaan sydän- ja verisuonitauteja tai korkean verenpaineen, diabeteksen ja kohonneiden veren rasva-arvojen kaltaisia riskitekijöitä. Osallistujat eivät tupakoineet, käyttäneet säännöllistä lääkitystä eikä heillä ollut diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä.

Heille tehtiin myös endoteelimittauksia. Endoteeli on verisuonten sisäpintojen ohutta solukerrosta. Jos se vaurioituu, ihmiselle voi vähitellen kehittyä valtimonkovettumatauti, joka puolestaan voi johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että henkinen kuormitus voi vaurioittaa endoteelin toimintaa.

Tutkijat tutkivat, kuinka hyvin osallistujien verisuonet laajenivat, olivatko endoteelisolut vaurioituneet ja pystivätkö ne korjaamaan itseään negatiivisten tunteiden jälkeen, jonka jälkeen se hiipui.

Kokeeseen osallistujien verenpaine ja endoteelimittaukset toistettiin 3, 40, 70 ja 100 minuuttia tehtävän suorituksen jälkeen.

Suuttumisryhmäläisillä verisuonten laajeneminen häiriintyi selkeästi verrattuna kontrolliryhmään. Vaikutus kesti 40 minuutia, jonka jälkeen se hiipui.

Tutkijat yllättyivät paljon siitä, että ahdistus- ja surutilanteita muistelleissa ryhmissä verisuonten toiminta ei heikentynyt merkitsevästi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.5.2024, kuvat Pexels