Tulin juuri hammaslääkäriltä. Olen aiemminkin kirjoittanut suhteesta hammaslääkäriin. Minua ei pelota kipu. En ota koskaan puudutusta, vain hampaiden poistamiseen. Se, mikä minua pelottaa, on avuttomuuden tunne siinä hoitotuolilla.Olen hammaslääkärin armoilla. En pääse säntäämään pois, kun suu on täynnä kaiken maailman vehkeitä.
Tuo säntääminen johtuisi paniikkikohtauksen pelosta. Siksi olen halunnut tuntea kipua. Keskittyä siihen. Mutta nyt ilokseni huomasin, että tuo hyvin vanha tunne on kadonnut. Voisin ottaa vaikka nokoset siinä tuolilla - se on niin mukavassa asennossakin.
Kävin maanantaina kampaamossa. Siitäkin olen kirjoittanut. Etten pidä. En nauti. Kun sieltäkään ei voi karata hiukset puoliksi lyhennettyinä. Mutta nyt nautin. Etenkin pään hieronnasta ja hiusten hiplaamisesta. Olen muutunut. Missä tahansa iässä voi muuttua!
Kampaaja on taitava ja sensitiivinen. Varmaankin erityisherkkä. Hän vaistoaa, milloin asiakas haluaa jutella milloin olla hiljaa. Rupatteluissa hän kertoo myös paljon itsestään. Jopa enemmän kuin minä. Se on rattoisaa. Jotenkin kodikasta.
Auto, jolla ajoin hammaslääkäriin, oli taas ihmevikainen. Etuovet eivät auenneet. Piti jotenkin ryömiä takapenkiltä siihen, että etuoven sai sisältä aukaistua. Mies tuumasi, että johtuu varmasti kosteudesta - johtuukohan?
Ajoin pilkkopimeässä hammaslääkäriin, jonka aika oli kello yhdeksän. Ihmettelin, että näen kummasti. Se haittasi ajamistakin ja rekkojen väistämistä. Hammaslääkäriin päästyäni otin silmälasit pois silmiltä. Ja kas, ne olivat lukulasit. Minulla on huonohko kaukonäkö ja huono ikänäkö. Ei mikään ihme, etten nähnyt kunnolla. Onneksi rajattoman sekasotkuisesta laukusta löysin aurinkolasit vahvuuksilla kotimatkalle. Oikea aika hammaslääkärille oli kello 8.45.Muistin ajan väärin. Myöhästyin vain vähän. Silti sekin harmitti - sekoiluni.
Nyt hammaslääkäriasiat ovat sillä tolalla, että tarvitsee käydä tarkastuksessa vuonna 2027. Mutta uskon, että noita hampaita lohkeilee jo sitä ennen. Ikääntymisen vaiva.
Sekoilin myös maanantaina tässä blogissa. Julkaisin postauksen Kurkista vessanpönttöön, mutta sitten sain ajatuksen, ettei postaus ole oikea. Muutin postauksen luonnokseksi ja julkaisin postauksen Omien rajojen suojeleminen, jonka ehti lukea kaksi ihmistä. Pahoittelut heille. Mutta en ollut sitä "oikolukenut", joten ajattelin, että kyseessä on väärä postaus.Muutin postauksen nimeltä Kestävät aivot. Sekään ei tuntunut oikealta, ja sen ehti lukea yksi lukija. Pahoittelut hänelle mahdollisista kirjoitusvirheistä. Lopulta julkaisin sen ensimmäisen Kurkista vessanpönttöön. Monimutkaista sekoilua tämäkin.
Käyn entiseen tapaan kuntosalilla. Tällä viikolla olen käynyt kävelylenkillä vain kaksi kertaa. Ei harmaus ja pimeys haittaa vaan vesi- tai räntäsade.
Kuntosalilla olen alkanut kuunnella poppia ja rokkia kuulokkeilla. Se panee vähän sarjat sekaisin, mutta varmuuden vuoksi teen viisi liikettä lisää.
Otan tietty kuulokkeet pois, kun olen kaksin toisen kanssa ja toinen alkaa jutella. Jutellaan lähinnä kaikenlaisista vaivoista, jotka hänen aina voittavat omani. Niin ja niin paljon selkä- tai jalkaleikkauksia, mutta tämä kuntosali auttaa. Ihanaa, että ihminen on aidosti kiitollinen kuntosalille!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!