Psyykkinen trauma voi viedä pyörätuoliin

 

Oli lokakuinen ilta vuonna 2020. Elli Kuivala seisoi kotinsa parvekkeella kumppaninsa kanssa tupakalla. Hän oli nousemassa varpailleen, mutta oikea jalka ei totellut. Pari päivää aikaisemmin Kuivala oli loukannut selkänsä maanpuolustuskoulutuksen kurssilla ja saanut ohjeen palata lääkäriin, jos muita oireita ilmenisi. Kuivalan puoliso kuitenkin huolestui jalan oireilusta ja lähti viemään Kuivalaa sairaalaan.

Siellä selkävaivaa epäiltiin lihasperäiseksi, mutta jalan voimattomuudelle ei löytynyt syytä. Kuivala oli sairaalassa neljä päivää. "Kun lähdin sairaalasta, jalka ei toiminut enää ollenkaan", Kuivala kertoo.

Seuraavien kuukausien aikana Kuivala kävi läpi laajat neurologiset tutkimukset, muun muassa magneettikuvat selkärangasta ja aivoista. Tutkimuksissa ei löydetty neurologista sairautta tai muuta fyysistä syytä, joka olisi selittänyt jalan toimimattomuuden.

Kuivalan mukaan lääkärit oli sitä mieltä, että oireet johtui jo hänen nuoruudessaan alkaneesta masennuksesta. Hänelle oli nuorena tapahtunut vaikeita asioita, jotka aiheuttivat hänelle muun muassa paniikkioireita. Tämän vuoksi hän sai lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

"Oireitani ei suoraan väitetty teeskentelyksi, mutta jotkut ilmaisivat sen rivien välistä", Kuivala sanoo.

Jalan toimimattomuus muutti koko Kuivalan elämän. Sisällä hän liikkui kävelykeppien avulla ja ulkona pyörätuolilla. Kuivala joutui jäämään pois töistä.

Kun ensimmäisen jalan oireilusta oli kulunut puoli vuotta, toinenkin jalka alkoi heiketä, eikä Kuivalainen pystynyt varaamaan painoa sille. Pyörätuolista tuli kokoaikainen.

Hänelle määrättiin uusi tutkimusjakso neurologisella osastolla. Fyysistä syytä ei edelleenkään löytynyt. Nyt tutkimukset lopetettiin."Perusteena oli se, että kaikki mahdollinen oli tutkittu ja tarvittavat testit otettu", Kuivala kertoo.

Hänen mielenterveys alkoi heiketä ja hän päätyi yrittämään itsemurhaa. "Onneksi en onnistunut."

Seurasi erilaisia hoitojaksoja psykiatrisella päiväosastolla ja mielialahäiriöpoliklinikalla, jossa mystisten oireiden syy alkoi selvitä sattuman kautta, yli kaksi vuotta jalan oireiden alettua.

Kuivala oli hoitosuunnitelmapalaverissa lääkärin ja sairanhoitajan kanssa.Lääkäri esitti Kuivalalle kysymyksen, jonka tarkkaa sisältöä Kuivala ei enää muista.

Yhtäkkiä Kuivala kertoi lääkärille tapauksen, jonka olemassaoloa ei ollut aiemmin muistanut. Kyse oli 13 vuoden takaisesta asiasta.

Tapahtuma liittyi hänen elämässään ajanjaksoon, jossa tapahtui traumaattisia asioita. Niistä hän oli aiemmin puhunut myös psykiatrian poliklinikalla. Mutta tämän nimenomaisen tapahtuman Kuivalan aivot olivat kuitenkin haudanneet. "Se oli todella hämmentävää. Aluksi kerroin tapahtumasta vain pääpiirteittäin, mutta ajan myötä myös myös yksityiskohdat nousivat mieleeni."

Kuivalaa hoitaneet lääkärit pitivät muiston palaamista hyvin tärkeänä johtolankana. He ajattelivat, että juuri traumaattiset tapahtumat Kuivalan menneisyydessä olivat vaikuttaneet jalkojen halvaantumiseen.

Traumamuiston kautta Elli Kuivalan diagnoosiksi vahvistui toiminnallinen eli psykofyysinen halvaus.

"Toiminnallisten häiriöiden oireet muistuttavat neurologiseen sairauteen, kuten epilepsiaan tai aivohalvaukseen liittyviä oireita, mutta taustalta ei löydy neurologista sairautta", kertoo psykiatrian ja neurologian erikoislääkäri, Hus Psykiatrian ylilääkäri Risto Vataja.

Vatajan mukaan toiminnallisten häiriöiden oireita ei  vielä tunneta tarkasti. Kuvantamistutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että muun muassa halvausoireen aikana motorista toimintaa suunnittelevien aivoalueiden aktiivisuutta estävät ne aivoalueet, jotka säätelevät tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta.

"Aivoissa on ikään kuin kaasu ja jarru samaan aikaan päällä, ja lopputuloksena on toiminnallinen halvausoire", Vataja  kertoo.

Elli Kuivalalle diagnoosi oli hyvin suuri helpotus. Enää ei tarvitsisi miettiä, oliko taustalla vakava sairaus. Kuivalalle kesti kuitenkin kauan aikaa hyväksyä se, että traumaattiset kokemukset saattoivat johtaa niin vaikeisiin oireisiin.

"Oli myös pelottavaa miettiä, mitä muuta aivoni ovat ehkä haudanneet ja tulisiko tällaisia oireita lisää."

Diagnoosin jälkeen Kuivala pääsi traumaperäisen stressihäiriön ryhmäterapiaan ja sen jälkeen omaan psykoterapiaan.

"Oikea jalkani on yhä täysin halvaantunut, mutta vasemmassa jalassa on täydet liikeradat ja voimaa jo lähes tarpeeksi seisomista varten."

Hän on opetellut kiipeämään portaat istuen, pelkkiä käsivoimiaan käyttäen. Jos hän tarvitsee jotakin yläkaapista, hän pystyy nostamaan itsensä käsin keittiön työtasolle.

"Ei ole paljonkaan asioita, joita en voisi tehdä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.11.2025, kuvat omat