Surutyöni 144.

                       Mustasilmäsusanna

Rakas  Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Minulla suru oli jo pitkän aikaa tasaisempaa. Kovaa, mutta ei tuskaista surua. Kunnes viime perjantaina romahdin. Hypistelin Veran neljää hiustuotetta muun muassa kiiltosuihketta portaiden alapäässä olevassa tilassa, jossa on toisen ulko-oven naulakko, iso peili ja pieni pöytä, jossa Veran hiustuotteet ovat. En ole ottanut niitä pois. Kuten en kaikkea Veran huoneesta. Vajosin loputtomaan itkuun.

Itkin miehen kainalossa varmaankin parisen tuntia. Mies yritti lohduttaa, mutta häntäkin rupesi itkettämään. Siinä oltiin surussa yhteen kiinnittyneinä. Kaksin. Yhdessä onneksi.

Muuten elämässä olen sekoillut kahden viikon aikana. Olen ajellut miehen vanhoilla auton rähjillä. Ja olen kuntosalilta tullessani unohtanut kaksi kertaa virrat päälle autoon. En ole kääntänyt avainta virtalukossa loppuun asti. Tuloksena akun lataus. Toiseen autoon piti hankkia uusi akku. 

Ja sitten jouduin ajamaan todella vanhalla kotterolla - miehen mielestä kiinnostavalla autolla -, jossa valot pitää panna päälle ja sammuttaa. Tietenkin unohdin valot päälle ja tuloksena taas akun lataus. En käsitä, miten mies on jaksanut minun hajamielisyyttäni. Ei ole suuttunut ylimääräisistä autohommista. Mutta vanhojen autojen harrastajana on tottunut monenlaisiin - lukemattomiin - autojen vikoihin.

Sitten ajoin taas minulle uudella autolla - todellisuudessa Sitikan rähjällä - kuntosalin parkkialueelle. Yhtäkkiä mieleeni tuli irrationaalinen pelko, että auton valot jää päälle, vaikka virta sammutettaisiin. Kun ajoin kotoa kylälle 20 kilometrin matkan, ihmettelin, miksi vilkun ääntä ei kuulu. Näpläsin sitten viikseä ja ajattelin, että se on saanut kaukovalot tai seisontavalot syttymään.

Kiertelin  autoa ja tarkastelin valoja, mutta aurinko häikäisi. Ohi kulki pariskunta, ja kysyin heiltä, onko tässä autossa valot päällä. Mies katseli hieman autoa ja sanoi, etteivät ole päällä. Varmaankin he ajattelivat, että siinä taas yksi blondikuski tai kajahtanut akka.

Sitten sekoilin kännykän kanssa. Kuuntelin Book Beatilta hulvatonta Miikka Nousiaisen kirjaa Pintaremontti lenkeilläni. Yhtenä päivänä ajattelin, että tässä on tuo latausmerkki, jospa kokeilen sitä. Sitten huomasin ruudulla 40 %. Ajattelin, että se kertoo latausmäärästä. Seuraavana päivänä oli taas tuo 40 prosenttia. Puhelimessa tai ohjelmassa täytyy olla jotakin vikaa, kun se lataa noin hitaasti. Tässä on omituista se, että kyllähän minä tiesin, että prosenttimäärä tarkoittaa luettua määrää, mutta minulle tuli vain sitkeä ajatusvääristymä tai kajahdus, kilahdus.

Niinpä menin Veikon Koneeseen, jossa autetaan hienosti ilmaiseksi pikkupulmissa. Myyjä räpläsi pitkään kännykkää ja sanoi, ettei tässä näytä mitään vikaa olevan. Mutta hei, se 40 prosenttia voi olla sitä, että olet kuunnellut kirjasta 40 prosenttia. Minä siihen, että kun ei mitään kuulu. Myyjä sanoi, että tämän ääni on erittäin pienellä.  Painoi puhelimen sivussa olevaa näppäintä. Niinpä ääni taas kuului. En edes tiennyt, että puhelimen sivussa on ääninäppäin. Olen mennyt aina asetuksista ääneen. Hävetti. Olen digiblondi.

Niin sanotussa normaalitilassa - jos minulla sellaista enää on - tein taas raparperimehua. Tein sitä kerran aikaisemmin ja ihastuin makuun. Kaksi litraa mehua vaati 8 litraa pieneksi pilkottuja raparpereja. Mutta mehuni on erittäin paksua ja riittoisaa. Sitä voi laimentaa yli yhden suhde kuuteen. Nyt on raparperit käytetty tältä vuodelta, vaikka niitä oli kaksi isoa puskaa.

Puutarhatilanne on aika vakaa. Lupiineista raivatulle mullokselle istuttamat perunat eivät ole vain kunnolla nousseet. En ole ikinä aikaisemmin kasvattanut perunaa, mutta muita juureksia kyllä. Katsoin netistä viljelysohjeet, mutta ehkä laitoin ne liian syvälle maahan. Niinpä muutama päivä sitten yritin haralla poistaa liikaa multaa. Lieneekö sillä vaikutusta, kun perunoitakin nousi maasta ja yritin haralla saada niitä peitettyä.

Köynnöskukkani ovat hyvässä kunnossa, paitsi tuoksuherneet kasvavat hitaasti ja ovat alkaneet jo kukkia. Kelloköynnökset, mustasilmäsusannat, aitoelämänlangat, villiviinit,   krassit ja kärhöt kasvavat hyvin. Yllätyin, kun tänä keväänä ostamani kärhöt kukkivat.

Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

                

                        Kärhö