tiistai 18. heinäkuuta 2023

Riidat kuuluvat parisuhteeseen


 

Me riitelemme miehen kanssa harvoin, en edes muista milloin viimeksi, mutta riidat ovat hyvin tulisia. Tai minä olen. Huudan ja saatan paiskoa astioita seinään. Mies luikkii pakoon. Turvaan ja rauhaan.


Minä alan katua käytöstäni ja siivoilen astioiden palasia pois. Mies palaa noin puolen tunnin kuluttua. Minä pyydän anteeksi hurjistumistani, ja sovimme alkuperäisen riitamme nopeasti. Minun kilahduksen taustalla on varmasti paljon säilöttyjä pettymyksiä, yksinjäämisen kokemuksia, jotka kumpuavat lapsuudestani. Kiintymyssuhteenikin oli enimmäkseen turvaton.


Riitoja pidetään turhaan parisuhteen huonoina asioina, korostaa tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut psykologi, perhepsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola.


Sen sijaan on normaalia riidellä. Riidat kertovat, että toinen on tärkeä. Ne kertovat pohjimmiltaan rakkaudesta. 


"Niin kauan, kun riidellään, suhteessa on toivoa. Ja rakkautta. Riita on hätähuuto ja kutsu, että nyt jumankauta kuuntele minua", Eklund-Mikola sanoo.


Riitelyllä on huono kaiku siksi, että pelkäämme vihan tunteitamme. Viha ei kuitenkaan koskaan ole ainoa syvä tunne riidassa. Sen alla voi lymytä esimerkiksi häpeää, surua ja yksinäisyyttä.


Psykologiassa paljon tutkittu kiintymyssuhdeteoria voi auttaa ymmärtämään parisuhderiitojen syvempää logiikkaa.


Kiintymyssuhteet ovat lapsuuden ensisijaisia, hyvin tärkeitä suhteita. Ne rakentuvat vuorovaikutuksessa  hoitajan/hoitajien  kanssa. Olenko hyvä ja tärkeä? Oletko sinä turvallinen ja luotettava?


Aikuistakaan ei ole tarkoitettu pärjäämään yksin vaikeissa tunteissa ja hädän hetkellä. Aikuisena voi palautua tiedostamattomasti lapsuuden kiintymyssuhde puolison kanssa.


"Tarvitsemme turvallisen tunneyhteyden toiseen, jonka puoleen voimme kääntyä ja jonka varassa uskallamme ottaa myös riskejä."


Kun kumppanit ajautuu etäälle toisisaan, elintärkeä tunneyhteys rakoilee tai jopa katkeaa. Tällöin ei enää jakseta tai haluta riidelläkkään.


Jokainen reagoi tunneyhteyden katkeamiseen jotenkin, Eklund-Mikola korostaa. Tämän vuoksi riitoja ei tarvitse hävetä tai säikähtää. Reagointi ei ole pahuutta, huonoutta tai ilkeyttä vaan inhimillinen systeemi.


Riidat voivat kuitenkin olla tuskallisia ja kuluttavia. Hyvin tavallinen syy tulla pariterapiaan on kahden vetäytyjän jumi. Ei riidellä, ei puhuta tarpeeksi. Tunneyhteys laimenee, kun kumpikaan ei huuda sen puolesta. "Silloin seksuaalisuus saattaa häiriintyä nopeasti. Sitten ollaan kämppiksiä saman katon alla ja kummallakin on paha olla."




Eklund-Mikolan mielestä hyvä riita on sellainen, ettei jumiuduta taistelemaan, vaan sen sijaan kärjistynyt tilanne pystytään pysäyttämään ja uskalletaan katsoa, mistä riidassa on oikeasti kyse.


Ei esimerkiksi somesta, sukista tai seksistä vaan pinnan alla olevista haavoittuvista tunteista, tyydyttymättömistä tarpeista ja kiintymissuhdepeloista. Nämä ovat siellä, oli riidan aihe iso tai pieni.


Sinä aioit viedä sen! Kun eteisessä oleva roskapussi seuraavan kerran nostattaa närkästyksen, kannattaa pysähtyä, sillä jo tunteen nimeäminen rauhoittaa ja hillitsee reagointia.


Sitten voi kysyä itseltään, miksi puolison unohdus kiukuttaa. Erityisesti: mitä pelkäät. Oman haavoittuvuuden näyttäminen herättää toisessa yleensä myötätuntoa. Minä tulin vihaiseksi roskapussista, koska minulle tuli olo, etten ole tärkeä sinulle. Kun tämä lause ei tule syytöksenä, toisen ei tarvitse puolustautua.


Yleensä oman kivun tunnistaminen auttaa myös kumppanin näkökulmaan samaistumisessa. Jatka keskustelua vaikka näin: Tiedän, ettet unohtanut roskapussia tahallasi, sinulla taisi olla vain kiire.


Aluksi tällainen puhe voi tuntua oudolta ja vaikealta, mutta silti sen voi oppia. Mutta riittääkö, jos vain minä muutun? Tunne ja liikahdus itsessä heijastuu myös toiseen.


"Parisuhteen turvallisuudessa ja hyvinvoinnissa voi saada aikaan pysyvän muutoksen, kun kumpikin osaa kertoa haavoittuvista tunteistaan, pudottautua emotionaaliselle kanavalle reagoimisen sijaan ja kertoa toiselle, mitä sinulta tarvitsen." Tämä ei ole mikään pikkujuttu.


Mikä riitelijätyyppi olet?

Vaativa

Riidellessä jankuttaa, huutaa ja raivoaa, ja kumppani tulkitsee tämän ilkeytenä. Vaativa ei halua kuitenkaan kumppanille pahaa. Päinvastoin. Huutaminen voi kertoa hädästä. "Vaativa yrittää löytää takaisin tunneyhteyteen ja taistelee suhteen puolesta."


Vetäytyvä

Riidan aikana järkeilee, vähättelee, sulkeutuu ja jopa poistuu tilanteesta. Kumppani voi kokea tämän välinpitämättömyytenä. Käytökseen on kuitenkin pohjimmiltaan painava syy: parisuhteen pelastaminen. Hän kaipaa toisen luo, vaikka lähtisi pois. Hän pyrkii suojelemaan suhdetta pitämällä tilanteen rauhallisena.







Lähteet: Hyvä Terveys 08-2023, kuvat Pixabay


6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Meilläkin riidellään aika harvoin, mutta sitten aika perusteellisesti. Varsinkin minä olen- niinkuin Sinäkin- hyvin tulinen suuttuessani. Miehenikin on aika hurja. Onneksi myrskyt laantuvat nopeasti, molemmille tulee paha mieli sanomisistaan ja sovinto saadaan nopeasti.

    On luonnollista riidellä. Olimme olleet naimisissa vain vähän aikaa, kun joskus illanistujaisissa tuttavamme (sinkkumies) sanoi, ettei hän voisi riidellä sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Jotenkin päädyin kertomaan tämän silloiselle naapurille, vanhalle, viehättävälle leskirouvalle. Rouva tuhahti tuolle "en voisi riidellä rakkaani kanssa"-kommentille. Hän tokaisi, että jos ei koskaan riitele, se johtuu siitä, että on tyhmä! Nauroimme yhdessä, mutta ymmärrän hänen ajatustaan. Kun on kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla oma ajatusmaailmansa, riitoja syntyy joskus. Vaikka rakastaa. Sanoisin jopa, että koska rakastaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi NK. Ihanaa, että joku toinenkin on tulinen riitelijä kuten Sinä. Ja miehesikin aika hurja. Tekin teette sovinnon nopeasti. Minusta tuntuu, että tämä on tyypillistä tulisessa riitelyssä, kun tosiaankin tulee nopeasti myös paha mieli.

    Ihana tuo entinen naapurinne leskirouva. Jokin totuus on hänen sanoissaan. Pitäähän olla aika tyhmä, jos hyväksyy kaiken parisuhteen kiemuroissa. Tai ainakin flegmaattinen vätys. Tai sitten ei ole enää kunnollista tunnesuhdetta.

    Olet täysin oikeassa siinä, että riidatkin kuuluvat rakkauteen. Tiiviiseen tunnesiteeseen, joka pitää suhdetta koossa.

    VastaaPoista
  3. Olet oikeassa! Kyllä rakkaansa kanssa voi, saa ja joutuukin riitelemään. Oudon kommentin sanonut mies oli silloin nuori niinkuin mekin, mutta nyt jo viisissäkymmenissä (pari vuotta minua ja miestäni nuorempi). Hän on yhä sinkku, vaikka parisuhteen yrityksiä on ollut moniakin (ensivaikutelma hänestä on fiksu, miellyttävä ja komea). Luulen, että hän pakenee suhteesta aina, kun se meinaa mennä liian syväksi. Arki ei koskaan ehdi tulla hänen suhteisiinsa. Olen jopa moittinut häntä joskus siitä, että hän löi hanskat tiskiin liian nopeasti, vaikka nainen oli minusta tosi kiva ja sopiva hänelle. Hän ei kuulema halunnut samoja asioita (nainen oli kai toivonut vakaampaa suhdetta, ehkä yhteistä kotia jne.). On helppo puhua utopistisen ihanteellisesti parisuhteesta, jos ei ole koskaan ollut sellaisessa muutamaa kuukautta kauemmin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi NK. Kyllä tosiaan rakkaan kanssa tulee välillä riideltyä. Se vain jotenkin puhdistaa parisuhdetta. Oudosti kommentoinut mies on aika erikoinen, vaikka kommentoikin nuoruudessaan riitelyä.

    Surullista, että hänellä on syvemmän suhteen pelko. Arjen pelko. Hullaantumisen tasoittumisen pelko. Symbioosin menettämisen pelko. Aivan hyvä, että olet moittunut häntä, jos nainen olisi ollut sopiva ja kiva. Tulee kova sääli hänen naisiaan. Ja hän vain porskuttaa eteen päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut ihan samaa, että tuntuu pahalta tuon tuttavan naisten puolesta. He eivät ole tehneet mitään väärää- paitsi ihastuneet väärään mieheen. Olemme yhdessä mieheni kanssa joskus tuumineet, että tuo yhteinen ystävämme on sellainen "moni kakku päältä kaunis". Hän saa seuraa helposti, mutta kenenkään ei pitäisi kuvitella mitään pysyvää hänen kanssaan. Nuorena ajattelin hänen vielä muuttuvan, mutta enää en jaksa uskoa. Ja niinkuin sanoit: hän vaan porskuttaa eteenpäin, eikä edes ymmärrä satuttavansa ketään tai tekevänsä mitään väärää.

      Poista
  5. Anteeksi, että vastaan näin myöhässä. Jostakin syystä ohjelma ei nyt näytä kaikkia kommentteja. Mieshän on varsinainen luikuri.

    Parisuhteen symbioosivaihe ei kestä kuin joitakin kuukausia. Se on hyvin intohimoista aikaa ja osapuolet tuntuvat sulautuvan toisiin. Ehkäpä tämä mies haluaa elää vain sen vaiheen. Voi, naisparkoja.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!