Surutyöni 143.

   Unikot jo melkein kukkineina.

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija, terve ja hyväkuntoinen. Kuolemalle ei löydetty syytä kuolinsyytutkimuksissa. Teen edelleen surutyötä.

Suru Verasta on vähentynyt taas hieman, mutta se kulkee mukanani lopun elämääni. Kun teen ulkohommia, tuntuu, että Vera olisi lähelläni. On hyvä niin.

Menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet nopeasti. Mies oli viikon työkeikalla, ja talo tuntui entistä tyhjemmältä. Oli ikävä miestä. Kun hän tuli maanantaina kotiin, hän sanoi, että nyt juhlitaan, kun raskas ja vaativa työkeikka oli ohi.

Niin sitten juhlittiin. Mitään juhlavaa syötävää ei ollut. Yleensä juon yksi tai kaksi alkoholiannosta. Nyt join paljon enemmän, enkä muistanut pitää lukua, kuinka paljon enemmän. Joimme valkoviiniä ja shotteina Jäger Maisteria.

Ja mikä krapula tästä seurasi! Nyt, kun kirjoitan tätä torstaina, on edelleen krapula. Pahimpina se oli tiistaina ja keskiviikkona. Mutta on edelleen. On ahdistus, ja pelko jostakin, mitä en osaa määritellä. Onneksi ahdistus ei kasva paniikkikohtaukseksi, lääkitys estää sen. On vain hyväksyttävä se, että ikä pahentaa krapulaa. Nuorempana se kesti vain yhden päivän, nyt päiväkausia.

Istutin viimein juhannuksena kaikki köynnöskasvini: villiviinit, lännenpiippuköynnöksen, aitoelämänlangat, krassit, kelloköynnökset, mustasilmäsusannat ja tuoksuherneet. Aiemmin olin istuttanut viisi uutta kärhöä. Siemenestä kylvämäni kymmenen miniauringonkukkaa ja kolme kurpitsaa voivat hyvin. Samoin kasvimaan kasvit.

Köynnöskukat ovat kaikki hengissä ja kiipeävät hyvin. Olen todella iloinen tästä! Kasvatin ne alusta asti siemenistä. Kesäkukat päätin ostaa vasta juhannuksen jälkeen, kun ei ole enää halloja tiedossa. Kysyin ennen juhannusta yhden puutarhan tiloissa, että onko kesäkukkia vielä myynnissä juhannuksen jälkeen. Kauppias vakuutti, että niitä on.

Olihan niitä, mutta hyvin suppea valikoima, toiset huonokuntoisia. Oli pakko tyytyä niihin. Onneksi olin istuttanut mausteyrtit ja chilit aikaisemmin. Mausteyrteistä minttu ja oregano olivat talvehtineet. Ostin basilikan, persiljan, timjamin ja salvian kaupasta myytävinä mausteina. Ne kasvavat hyvin. Kylvin korianterin, koska se kasvaa nopeasti.

Sain asennettua puhelimeen Lens-ohjelman tai -sovelluksen - miksi sitä nyt sanotaan, en minä digiblondi tiedä. Se kertoo kuvattavan kasvin nimen. Vaikka tunnen luonnonkukkia hyvin, väliin sattuu aivan tuntemattomiakin.

Olen käynyt edelleen kuntosalilla kolme kertaa viikossa, paitsi en tällä krapulaviikolla. Maanantaina ennen miehen kotiinpaluuta kävin ja huomenna aion käydä jälleen. Tulee kaksi kertaa tällä viikolla. Nautin aivan suunnattomasti siitä olosta, mikä tulee kuntosalin jälkeen. Endorfiiniryöppy. Sitä parempi mitä raskaimmilla painoilla jaksan. Nautin itseni rääkkäämisestä. Ehkä tähän vaikuttaa se, että lapsuudessa ja nuoruudessa hiihdin kilpaa.

Olen käynyt nyt kuntosalilla kolme kuukautta. Tuloksia näkyy jo. Reisien ja olkavarsien selluliitit ovat vähän hävinneet. En osannut lainkaan odottaa tätä. Ajattelin, että vain varaudun kuntosalilla alkavaan vanhuuteen. Saan voimaa jalkoihin, käsiin ja selkään. 

Naapuri toi taas kalaa. Tällä kertaa muikkuja. Hän on aivan liian hyvä ihminen, koska oli jopa perannut muikut valmiiksi. Paistoin niitä tänään lounaaksi. Leivitin ruisjauhoilla ja paistoin runsaassa voissa. Herkullista.

Leivoin viime viikolla pullaa ja ison vanhanajan mustikkapiirakan. Pakastin pitää saada tyhjäksi viime kesän marjoista. Tein myös taas mehua. Kutsuin naapurin ystäväni päiväkahveille. Hän on siis eri kuin kalaa lahjoittava naapuri. Tuntuu, että hän tietää minusta melkein kaiken ja minä hänestä. Aina ei edes sanoja tarvita. Toisen ystäväni kanssa olemme puhuneet maratonpuheluja, 4-6 tuntia kerrallaan. 

Säätyyppi muuttui. Sateet tekevät hyvää luonnolle, eikä tarvitse kastella kukkia ja kasvimaata. Silti kaipaan helteitä. Olen vilukissa ja nautin niistä paljon. Kyllähän helteitä vielä varmasti tulee.

Järkytyin kirjailija Miki Liukkosen kuolemasta. Se surettaa paljon. Aikoinaan melkein häikäistyin hänen romaanistaan O. Luin myös romaanit Elämä:Esipuhe ja Hiljaisuuden mestari. Oli sitten mitä tahansa mieltä hänen mediapersoonastaan tai alkoholi- ja mielenterveysongelmistaan, hän oli mielestäni kirjailijana nero.

Hyvää viikonloppua kaikille!