maanantai 1. heinäkuuta 2019

Olenko kännykkäkoukussa?


Havahduin kännykän käyttööni viime lauantaina, kun olimme tyttären kanssa ulkona syömässä. Muuten oli todella kivaa, ja hyvää meksikolaista ruokaa, mutta tytär ärähti minulle, että älä aina kuvaa ruokia. Hupsista! Kuvaanko aina? Taidan kuvata. Enkä tiedä miksi. Juu, olen kiinnostunut ruoasta ja kokaamisesta. En yleensä julkaise kuvia missään. Onko se kännykkäkoukku? Ei mielestäni ole. Puhuttiin sitten tyttären kanssa kännykän käytöstä.

Minä en vilkuile puhelinta somen takia. Tytär sanoi, että se on kauheaa, jos akku loppuu. Minusta ei ole. Hällä väliä. Tytär sen sijaan ei voi omasta mielestään elää ilman puhelinta. Hän kuuntelee paljon musiikkia. Katsoo puhelimesta kellon, sään ja somea.

Olen tumpelo ja tampio kännykällä kirjoittamisessa. Itse asiassa ihailen niitä ikäisiäni, jotka osaavat kirjoittaa peukaloilla nopeasti. Minä näpsyttelen tuskallisen hitaasti ja naurettavasti etusormella.  Käytän läppäriä enemmän kuin kännykkää, vaikka kännykkä olisi helpommin käsiin saatavissa kuin tietokone. Läppärillä tarkastan sähköpostin, facebookin ja kirjoitan tätä blogia.  WhatsAppiin ja Instagramiin kirjoitan kännykällä. Hitaasti ja vaikeasti. Mutta kirjoitan kuitenkin.

Jatkuvassa kännykänkäytössä on samoja piirteitä kuin peli- tai huumeriippuvuudessa. Someriippuvuutta ei ole hyväksytty täydeksi riippuvuudeksi, koska tutkimusten ja kliinisen tiedon kerääminen on vielä kesken. Riippuvuus ei ehkä kehity samalla asteelle kuin esimerkiksi peliriippuvuus, jossa ihminen voi tuhota koko omaisuutensa. Kännykästä voi tulla vieroitusoireita, mutta ne häviävät yleensä parissa viikossa.



Suomalaiset vilkuilevat älypuhelinta keskiverroin 150-221 kertaa päivässä. Miksi? Aivoissa välittyy mielihyvävälittäjäainetta dopamiinia, kun ihminen on somessa tai pelaa kännykällä. Tämä koukuttava välittäjäaine liittyy aina nautintoon.

Facebookin yksi perustajajäsenistä, Sean Parker, on tunnustanut, että facesta rakennettiin tietoisesti addiktiojärjestelmä, joka perustuu käyttäjille annosteltaviin dopamiinihuippuihin. Esimerkiksi somepäivitykseen saatu tykkäys tai kommentti lataa pienen annoksen dopamiinia, ja aivot odottavat seuraavaa palkitsevaa hetkeä.



Ihminen on usein laiska. Jos mielihyvän voi saavuttaa nopeasti ja helposti, pyrimme tähän. 

Aivot tarvitsisivat välillä vapaata ja tyhjäkäyntiä, jotka kehittävät älykkyyttä ja muistia. Tyhjät hetket voivat pelottaa ja ne estetään kännykän hipaisulla. Aikuisilla pitäisi olla aikaa kuunnella ajatuksiaan rauhassa ilman puhelinta. Voi myös pohtia sitä, että kuinka usein on paennut vaikeiden tunteiden ja asioiden käsittelyä menemällä someen.

Jatkuva kännykän käyttö ja kuvavirta voi myös loppujen lopuksi väsyttää ja stressata aivoja. Kun kännykän panee pois, aivot elpyvät jo parissa tunnissa. Aivoja voi tuulettaa paperikirjaa tai -lehteä lukemalla.

Minkälainen on asennoitumisesi kännykkään? Osaatko kirjoittaa nopeasti?








Lähteet: Helsingin Sanomat 13.6.2019, kuvat Pixabay

2 kommenttia:

  1. Ilman kännykkää en voi lähteä mihinkään, mutta voin kyllä unohtaa sen laukkuun. Ja kyllä, kuvaan ulkona syömiset... kirjoitan just samalla lailla kuin sinäkin, etusormella hitaasti ja hassusti, vaikka pöytäkoneella osaan kirjoittaa nopeasti 10-sormijärjestelmällä. Yritän silti pitää kiinni oikeaoppisesta kirjoittamisesta isoine alkukirjaimineen ja pilkkuineen - ettei ihan rapautuisi kirjoitettu kieli. Hymiöitä en juurikaan käytä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Mervi. Sinä unohdat kännykän laukkuun. Minulla se on melko usein hukassa, kuten silmälasit. Upeaa että osaat kirjoittaa pöytäkoneella 10-sormijärjestelmällä. Minulle se on mahdottomuus. Olen kömpelö ihminen, enkä osaa tietsikallakaan kirjoittaa todella nopeasti. Melko nopeasti kuitenkin. Tyttären viestit on aivan huithapelisti kirjoitettu, ei pilkkuja, ei kunnon lauseita. Minä yritän kirjoittaa kieliopillisesti ainakin sinne päin. Sama juttu minulla kuin sinulla: yritän välttää kielen rapautumista. Suomen kieli on kaunis kieli.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!