keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Psykiatrisessa sairaalassa osa 2.




Miltä huonetarkastus tuntuu?

Tänä aamuna joku tyttö kiljui  käytävällä aika kauan ja heräsin siihen.


Ihailen vanhan ajan isosta ikkunasta ympäristöä ja kirkasta, kaunista säätä.

Psykiatriset sairaalat ovat kai monesti tällaisia vanhoja, komeita rakennuksia. Kuten tämä. Piha-alue on kesällä varmasti vehmas ja kaunis vanhoine tammineen ja lehmuksineen.

Mutta kesällä en ole täällä. Tai mistäpä niin varmasti tiedän? Voinhan aina seota. Onhan tämä psykiatrinen sairaala. Ehkä asiaan kuuluu seota. Ainakin jonkun verra. Tai pikkasen. No, höpö, höpö.

Lounaalla pöytään tuli nuorimies. Istuin hänen kanssaan reilun tunnin ja kuuntelin. Hän puhui rotevasti. Kertoi perustavansa uuden kauppaketjun. Hän puhkui nuoruutta ja intoa. En halunnut jättää häntä yksin syömään. Siis kuuntelin minua jo melkein pyörryttävää puhetulvaa. Hän oli hiton vakuuttava. Hänestä voi tulla jotakin suurta. Hän sanoi olevansa burn out-potilas. Siis sanoi.

Meitä on täällä ihanan moneksi. 
------

Äsken minun kahden hengen huoneeseen tehtiin tarkastus. Ettei minulla olisi kiellettyjä aineita.

Se oli melko nöyryyttävää.

Ymmärrän sen, että hoitajat tekevät vain työtään. Tuskinpa itsekään nauttivat näistä tarkastuksista, joita tehdään kaikille.

Mutta on se silti nöyryyttävää. 

Kolme hoitajaa tuli yhtäkkiä huoneeseen.He ilmoittivat miltei sotilaallisesti: "Tämä on lääkärin määräämä tarkastus."

Aivan ja täysin kaikki tavarani käytiin läpi. 

Kaapissa olevat vaatteeni tarkistettiin. Joka ikinen kappale.  Likapyykitkin.

Sänky. Lakanat. Tyynyliinat. Tyynyt. Sängyn rakenteet. Yöpöytä. Lenkkarit. Niiden rakenteet. 

Tyhjä matkalaukku. Käsilaukku. Kosmetiikka. 

Kirjoja ravisteltiin. Paperit pengottiin.

Minä seistä moljotin kuin vanha, kärsivällinen nauta katsomassa tätä toimeksiantoa.


Tässä todennäköisesti varjellaan ihmisiä itseltään. Että esimerkiksi minä en pilaa vieroitusta jemmalääkkeillä. Mutta minähän olen tullut vieroitukseen. Miksi jemmaisin lääkkeitä? 

Ehkä jotkut vieroituspotilaat tekevät niin.

Kaiken varalta.

Kaipa ihminen voi olla niin tyhmä. 
No,voi hemmetti. Voiko?

Mutta joka tapauksessa se tuntui nöyryyttävältä. Kaikkien mielestä ainakin jonkin verran tuntuu.

Jos tuntoa on jäljellä.


8 kommenttia:

  1. Ompa tosiaankin nöyryyttävää tuo huonetarkastu, onhan se kyllä totta että koukussa oleva ihminen voi tosiaankin piilotella lääkkeitä. Olenkin kertonut etä olen myös ollut työntekijänä sellaisessa paikassa jossa on asunut noita koukussa olevia ja oveluutta riitti.Huomasin senkin että omasta suustaan voi antaa lääkepillerin toiselle, tekivät kaikenlaista diiliä keskenään, sain olla todistamassa kaikenlaista huijausmeininkiä. Kyllä sinä vielä kuntoudut ja otat elämän ohjakset käsiisi kun kerran tiedostat ongelman.Toivon sinulle mukavaa keskiviikkopäivää Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihakeiju kommentistasi.Kyllä minä ymmäärrän sen, jos on osasto, jossa kaikki on lääke- tai huumausainevieroituksessa, tarkastetaan huoneet. Mutta tällä osastolla on monenmoista ihmistä huolineen. Kyllä minäkin noita juttuja olen kuullut lääkkeitten kanssa suhaajista. Surullisin juttu on totta, koska tunnen ihmisen. Hän sairastaa anoreksiaa ja oppi niin hyvin näyttelemään lääkkeiden nielaisun ja tyhjän suun näyttämiseen tarvittaessa, että sai kerättyä kaikki lääkkeet pehmolelun sisään. Söi ne sitten kerralla. Onneksi itsemurha ei onnistunut, kun huonekaveri hälytti hoitajat.

      Poista
  2. Kaikki kuulosti jotenkin, kuin pelottavasta elokuvasta, jotenkin ahdisti tämä. Myös nuori mies, jossa aistin manian oireita.

    Kovasti voimia Marja ja vaikka nöyryyttävää onkin, niin selviät tästä ja joskus tämäkin on vain yksi kokemus muiden joukossa ja olet entistä vahvempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentista. Kyllä täällä saa yleistä ahdistusta ja sitten on tämä vieroitusahdistus. Olit aivan oikeassa: psykoottinen mania. Kiitos tsempistä.

      Poista
  3. Hyvässä hoidossa olet, Marja. Joskus meistä täytyy pitää niin hyvä huoli, että se menee liiallisuuksiin asti, peiton alle ja alusvaatteisiin. Aika hurjaa touhua.
    Pihakeiju yllä kommentissaan kertoi hauskan keinon petkuttaa hoitajia niin, että antaa jopa omasta suustaan pillerin toiselle hädässä olevalle :D .. Kaikki keinot ovat käytössä, kun hätä niitä keksii.
    Toivon sinulle mukavaa oloa, kaikesta huolimatta, sinne hoitolaan, ja pikaista edistymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Eeva. Ja kiitos mukavan olon toivotuksista. Kyllä sekin aika vielä tulee. Niin kuin Pihakeijulle kirjoitin, että ymmärtäisin tuon kaiken penkomisen, jos tämä olisi vain vieroitusosasto, muttta täällä on monenlaisia ihmisiä huolineen ja sairauksineen. Mutta olen alkanut jo tottua tähän laitoselämään. Tästäkin pitää varmaan sitten aikanaan vierottautua...

      Poista
  4. Kiitos Marja, kun kerroit tästä, hoitoon kuuluvasta, epämiellyttävästä episodista. On vaikea kuvitella, mitä kaikkea potilaat joutuvat kokemaan. "Tarkoitus pyhittää keinot" sanotaan, silti jäin miettimään, miten tuon tarkastuksen voisi tehdä hienovaraisemmin.
    Toivon, että voit jo paremmin <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kirsti kommentista.Tarkastuksen voisi tehdä hienovaraisemmin, jos esimerkiksi hymyltäisiin ja puhuttaisiin mukavia, eikä käyttäydyttäisi kuin oltaisiin poliisista. Voin aika tasaisesti. Tosin kun aletaan pienentää pienestä määrästä, voi olo olla tukala. Sen näkee kahden viikon päästä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!