perjantai 31. elokuuta 2018

Päivän työvaatteet ja sairastamiskuulumisia


                             Linssilude Kille ilmestyy aina yllättäen jostakin kuvaan.

Niinhän siinä kävi. Sairastuin lievään sappi-haimatulehdukseen. Kehokin suree tyttären muuttoa ja pesän tyhjenemistä. Ja mielen suru. Huoli. Ihminen on todellakin kokonaisuus.


Tiesin itse ennen lääkärin pakeille menemistä, että tulehdus on lievä. Kipu tuli päivästä päivään aalloittain. Kunnon sappi-haimatulehduksessani viime maaliskuussa olin puolitajuton kivusta ja kipu alkoi aivan yhtäkkiä.


Päivän vaatteet on tunika ja leggingsit. Tunika on vanha, merkiltään Even Odd. Se on läpinäkyvä, joten alle piti laittaa toppi.

Tiistaina kipu oli niin kova, että täytyi lähteä kesken työpäivän lääkäriin Mäntyharjun terveyskeskukseen. Tai hyvinvointikeskushan se nykyään on. Hoitaja otti sydänfilmin ja mittasi verenpaineen. Kaikki ok. Verenpaine oli vähän liian alhainen. Kuten aina.



Lääkäri osoittautui härkäpäiseksi. Minä miltei tokaisin - kovan kivun takia olin vihainen - hänelle heti kättelyssä, että minulla on lievä sappi-haimatulehdus. Burana ei auta. Kirjoita minulle resepti tosi vahvoja ja tymäköitä kipulääkkeitä, että pystyn käymään töissä (etten ajattelisi tytärtäni Riiassa liikaa).

Tiukka lääkäri sanoi melkein huvittuneena, ettet voi ihan itse määritellä diagnoosiasi. Pitää tutkia. Ja niin hän totisesti teki. Tarkisti mahan niin ja näin päin sekä kyseli paljon. Ja lähetti minut Mikkelin sairaalaan ensiapuun.


Taas tutkittiin ja hutkittiin. Ja mikähän oli diagnoosi: Lievä sappi-haimatulehdus. Kyllä minä kehoni tähän ikään mennessä tunnen. Olipa kiva olla oikeassa. Kun useinkaan en ole. Olin kuitenkin hyvin kiitollinen, että tutkittiin kunnolla. Raskasta työtä tekevä hoitohenkilökunta oli loistavaa.


Viikko on nyt sinnitelty töissä. Välillä kivusta kaksinkerroin ja oppitunneilla oksennusta nieleskellen. Ensi viikko on varmasti jo parempi. Ja vähän hölmöäkin tämä kauhea huoli tyttärestäni on. Minä mietin onko tytär yhä elossa. Hän miettii: Ostaisinko pressopannun vai kahvinkeittimen? Tätä hän mietti eilisessä puhelussa. Minä yritän nyt lopettaa kokonaan tämän ruikutuksen aiheista huoli  ja pesä on tyhjä.

Hyvää viikonloppua kaikille!







4 kommenttia:

  1. No voi sinua kun olet huolesta kipeä, kehosi näköjään reagoi ongelmiin. Usko pois kyllä tytär pärjää. Mukavannäköinen tunika taas sinulla,paranemisiin Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Minun keho - erityisesti vatsan seutu - ragoi psyykkisiin ongelmiin aika helposti, vaikka tiedostaisin tunteeni. Yleensähän keho reagoi, kun tunne on tiedostamaton. Silloin keho tuo viestin, että on huono olla psyykkisesti esimerkiksi stressin takia. Mukavaa perjantai ehtoota sinulle.

      Poista
  2. Voi itku Marja, mutta ymmärrän tuskan ja ihminen todellakin on kokoanaisuus. Toivottavasti olo kohenee pian ja mieli rauhoittuu tyttären suhteen. <3

    Näytät tuossa asussa megaupealta. <3

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Juu itku on. Mielessä ja kehossa. Kokeneemmat kaverit ovat valistaneet minua, että kyllä huoli rauhoittuu noin kolmessa (!) kuukaudessa. Leppoisaa perjantai iltaa sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!