Itsemurha tarttuu

Itsemurhan matkimista sanotaan copycat-ilmiöksi. Viisi vuotta sitten kesäkuussa saatiin järkyttäviä uutisia. Tunnettu muotisuunnittelija Kate Spade hirttäytyi kotonaan. Vain muutamaa päivää myöhemmin televisiopersoona, kokki Anthony Bourdain hirttäytyi hotellissa Ranskassa. Amerikassa tämä vaikutti niin, että kriisipuhelimien soitto tuplaantui.

Julkkisten itsemurhat johtavat usein itsemurhien määrän lisääntymiseen. Näitä sanotaan copycat-itsemurhiksi. Copycat- tilastoa johtaa Marilyn Monroe, jonka itsemurhan jälkeen itsemurhat nousivat 12 prosentilla.

Mistä tämä ilmiö voisi johtua? Kun tieto itsemurhan tehneestä julkkiksesta leviää, jotkut saattavat ajatella, että hän eli ihanaa elämää ja kuitenkin teki itsemurhan. Miksen sitten minäkin? Copycat-persoonalla on ollut jo aikaisemmin itsetuhoisia ajatuksia.

Jos julkkiksen kuoleman jälkeen lähtee itsemurha-aalto liikkeelle, syytetään yleensä mediaa -  eikä aivan turhaan.

Media voi pahimmillaan dramatisoida itsemurhan muun muassa kertomalla siitä liian tarkkoja yksityiskohtia ja esittämällä itsemurhan sensaatiomaisella tavalla.

Vastuulliselta medialta odotetaan, ettei se nosta julkkiksen itsemurhaa etusivun jutuksi, eikä romantisoi ja kerro yksityiskohtia itsemurhasta, koska tämä voi johtaa copycat-ilmiöön. Sen sijaan niukka uutisointi voi ehkäistä itsemurha-aaltoa.

Lähteet: Tiede 3/2019, kuvat omat.

Ulosteensiirrosta apua syömishäiriöön

Anoreksia voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen syömishäiriö. Tutkijat ovat alkaneet etsiä apua suolistobakteereista. Suoliston tasapaino vaikuttaa muun muassa ravinnon imeytymiseen, painon kertymiseen ja ihmisen terveyteen yleensä.

Japanilainen tutkimusryhmä havaitsi kolme vuotta sitten, että suoliston bakteerikanta on anorektikoilla pahasti epätasapainossa. Monia bakteerikantoja on suolistossa vähemmän kuin saman ikäisillä verrokeilla.

Hollantilaiset ja ruotsalaiset todistivat ensimmäisinä, että ulosteensiirto voi auttaa alipainoista ihmistä toipumaan. Tutkimus on julkaistu Psychotherapy and Psychosomatics-tiedelehdessä.

Ulosteensiirto tapahtuu niin, että terveen luovuttajan ulosteesta tehdään liuosta. Se ruiskutetaan tähystyksellä sairaan paksusuoleen. Menetelmällä on parannettu myös monia suolistosairauksia.

Tutkimukseen osallistui muun muassa 26-vuotias nainen. Nainen painoi anoreksiaan sairastuessaan niin vähän, että hänen painoindeksinsä oli vain 14. Tämä merkitsee vaarallista aliravitsemusta. Nainen toipui, mutta sitten paino alkoi taas laskea. Tutkijat kokeilivat ulosteensiirtoa. Ulostetta saatiin terveeltä luovuttajalta, jonka painoindeksi oli 25. Naisen paino nousi tutkimuksessa 6,3 kilogrammaa.

Ensimmäisinä kuukausina naisen suolistobakteerien kirjo lisääntyi selvästi. Naisen suolistoon kotiutui akkermansia muciniphila-bakteerikanta. Sen on huomattu vaikuttavan painonsäätelyyn sekä yli- että alipainoisilla ihmisillä.

Totta kai syömishäiriö on myös psyykkinen ongelma. Mutta ehkä ulosteen siirto tukee sitä, jos potilasta hoidetaan myös psykiatrisesti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2019

Elämää maalla 27.

 

Juhannus. Niin, juhannus. Se oli surumielinen. Mieleen muistui viimeinen juhannus Veran kanssa. Ja surumielisyys on vain jatkunut. Onneksi en ole saanut paniikkikohtauksia. Tiedän, että tunteet tulee ja menee. Surumielisyyskin. Jos surumieli kestää viikkoja, silloin voidaan puhua masennuksesta. Minusta surumieli on erilainen kuin alakulo. Alakulossa ei ole välttämättä mitään kohdetta. Surumielisyydessä on, esimerkiksi läheisen kuolema.

En keksinyt muuta, kun upottaa surun ja ahdistuksen lohtusyömiseen. Juhannusaattona grillasimme: grillijuustoa, täytettyjä kesäkurpitsoja, maustettuja tomaatteja, kalakasvisnyyttejä, varhaiskaalisalaattia ja jälkiruoaksi muhevaa mansikkakakkua. Juhannuspäivänä söimme sienipiirakkaa, sillejä, uusia perunoita ja voikastiketta, jossa oli varhaissipulia. Tietty vihreää salaattia.

En ole jaksanut tavata ystäviä. Surumielisyys lamaa minua. Miten keskellä kukkeinta kesää voi olla näin surullinen? Olen myös paennut nukkumiseen. Nukun 9-11 tuntia yössä. Aamut ovat ahdistavia.

Kuntosalille meno ei ole houkuttanut. Olen käynyt siellä vain kerran viikossa, josta ei ole mitään hyötyä. Samoin lenkillä olen käynyt vain noin kaksi kertaa viikossa. Ja siinäkin on ollut taistelemista, että menen. Tähän vaikuttaa myös se, että taannoin sain paniikkikohtauksen lenkillä. Yhdellä lenkillä löysin paljon ruusupensaita. Ne ovat hyvin kauniita. Kai nekin on jotakin lajiketta.

Minulla on ollut onneksi paljon puutarhahommia. Laskin, kuinka monta ruukkua pienessä maapläntissä on. Niitä on 38. Kesäkukkia, yrttejä ja köynnöskukkia. Haluan huolehtia niistä hyvin, sillä olen kasvattanut kaikki köynnöskukat siemenistä lukuun ottamatta neljää kärhöä, jotka tilasin keväällä. Huolestuttaa, että ne eivät ole paljoa kasvaneet. Ehkäpä jatkossa.

Minä pidän helteestä, koska olen vilukissa. Toivoisin, että helteet jatkuvat.

Panin isoihin ruukkuihin krassin lisäksi pelargonioita. Myöhemmin täytyy poistaa krassista alhaalla lehtiä, jotta pelargoniat näkyvät.

Olen kitkenyt ja kastellut hyötykasvi-kukkapenkkiäni. Karviaispuska, hunajamarja ja mustaherukka voivat hyvin. Kaikki sipulikasvit ovat jo kuolleet. Esikasvatin kaksi kurpitsan tainta ja istutin ne penkkiin, jotta ne peittää kuolleitten sipulikasvien naatit. Ja saan myös ainakin yhden kurpitsan. Näin on ollut monena vuonna. Esikasvattamani cladiolukukset eivät kuki. Mikähän siinäkin on? Alppiruusu kukki runsaasti ja kukkii vieläkin.

Olen miettinyt, että ensi keväänä muutan kukka -hyötykasvipenkin perennapenkiksi. Siirrän karviaisen, hunajamarjan ja mustaherukan toiseen mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan takapihalle. Oikein odotan tätä penkin muuttamista.

Olen kitkenyt ja kastellut myös kasvimaata. Mullannut perunat, jotka kasvaa rehottavat. Lupiinit joutomaalta niitin, että ne eivät ehdi siementää. Ne ovat valloittaneet niittykasvit pois. En yhtään ihmettele, että sitä pitäisi hävittää. Monta vuotta sitten poistin kurttulehtiruusun ja melkein heti sen paikalle kasvoi kauniit ruusut, joiden lajiketta en tiedä.

Meidän pihalle on tullut orava, joka on ihmeen rohkea. Tulee noin kolmen metrin päähän syömään. Ruokin sitä auringonkukansiemenillä, joita jäi säkki viime talvelta ja varhaiskeväältä. En tiedä, onko väärin ruokkia niitä. Todennäköisesti ne tulisivat myös talvella syömään. En halua, että ne syö lintulaudalta lintujen ruoat. Täytyy löytää oma ruokapaikka niille.

Jotain hyvääkin olen tehnyt. Siirtänyt kyykäärmeen keskeltä ajotieltä pois kahdella kepillä ojaan. Kyyt ovat jo harvinaisia. Niitä pitää kunnioittaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Saamarin punkit

 

Minulla on lähes joka kesä punkki rintaumuksessa, parhaillaan kaksikin kertaa, vaikka käytän peittäviä vaatteita. Se johtuu varmasti siitä, että rymyän tuolla metsissä etsimässä sieniä ja marjoja. Joskus yritän raapia sen pois. Joskus käytän pinsettejä. Joskus pihtejä, joita en oikein osaa käyttää.

Muutaman kerran on tullut punaista rengasmaista ihottumaa punkin piston ympärille. Olen mennyt lääkäriin, ja aina hän on sanonut, että ihottuma johtuu siitä, että osa punkista on jäänyt ihoon ja iho on tulehtunut. Ei sanaakaan borrelioosista. Välillä uskon, että minulla on se.

"Pitääkö punkeista huolestua?"

Aiemmin punkkeja esiintyi lähinnä  rannikkoseudulla ja saaristossa.Ilmastonmuutoksen takia ne ovat levinneet lähes koko  Suomeen. Tämän vuoksi yhä useampia sairastuu  punkkien aiheuttamiin tauteihin eli borrelioosiin ja puuttiaisaivotulehdukseen.

Suomessa on kahta eri punkkilajia: TBE-virus ja borrelioosin aiheuttavaa borelia burgdorferi-bakteeria.

" Miten tartunnoilta voi suojautua?"

Punkit viihtyvä pusikoissa ja heinikoissa. Iho on hyvä suojata pitkähihaisella paidalla ja housuilla. Pujota paidan helma housuihin ja jalat saappaisiin ja vedä sukan varret lahkeiden päälle.

"Miksi punkkisyyni on tärkeä?"

Jos punkin saa irti alle 24 tuntia sen tarttumisesta, riski saada borreoloosiin on pieni.Punkin voi irrottaa punkkipihdeillä, pinseteillä taikka vaikka kynsillä.

Tärkeintä on olla nopea.TBE-virus sijaitsee punkin suuosassa ja se tarttuu nopeasti minuuteissa. Siltä suojaa antaa vain rokote. Rokote ei kuitenkaan suojaa borreoloosilta, syyni kannattaa tehdä joka tapauksessa.

"Entä irrottamisen jälkeen?"

Kun punkin on huomannut ja irrottanut, päivämäärä kannattaisi merkata kalenteriin. Jos puremasta tulee oireita, tiedetään, missä ja milloin punkki on tarttunut.

Tämä tieto auttaa oireiden ja mahdollisen sairauden hoitamisessa. 

Laajeneva ihottuma on yksi oireista jo  yli puolessa borreliatapauksissa. Ihottuma kannattaa rajata heti, jos ihottuma alkaa levitä piirrettyjen rajojen yli, on syytä hakeutua lääkäriin.

 "Kuinka usein TBE-rokote uusitaan?"

Aikavälit ovat hurjia. Peurusrokotesarja sisältää kolme rokotusta. Toinen annos annetaan 1-3 kuukautta ensimmäisen jälkeen. Kolmas 9-12 kuukauden kuluttua toisesta annoksesta.

Ensimmäinen tehoste annetaan kolmen vuoden kuluttua viimeisestä perusrokoteannoksesta.THL:n laajaan tutkimustietoon perustuvan suosituksen mukaan 10 vuoden väli on kuitenkin riittävä. Tehosteet maksetaan itse.

"Mistä tietää saaneensa tartunnan?"

Borreoloosi on infektiotauti, jota hoideetaan antibiooteilla. Taudin varhaisessa vaiheessa voi ihottuman lisäksi tulla flunssaoireita.

Puutiaisaivotulehdus on kaksivaiheinen: ensin nousee lievä kuume, osalle ihmisistä kuume nousee ja tulee päänsärkyä parin viikon päästä. Joskus TBE voi aiheuttaa vakavimpia ja jopa pysyviä keskushermosto oireita.

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2024, kuvat Pexels, Pixabay

Mitä hommaa on kainalokarvoilla?

Useimmat naiset ajelevat kainalokarvojaan ainakin joskus. Mitä jos ne säästäisi, olisiko siitä mitään hyötyä?

 "Kainalokarvoilla ei ole  merkitystä hengissä pysymisen kannalta, mutta ne kytkeytyvät monella tapaa sukupuolikypsyyteen sekä seksi- ja elämänkumppanin valintaan", sanoo Helsingin yliopiston kehitysbiologian dosentti Kirsi Sainio.  

"Miehillä ne kertovat mieshormonin määrästä.  Mitä enemmän mieshormoneja, sitä enemmän kainalokarvoja ja muuta karvoitusta ja myös voimakkaampi siittiötuotanto. Jos etsii lapselleen isää, karvainen mies voi olla hyvä arpa."

Naisilla ei ole voitu osoittaa kainalokarvojen runsaudella tai puutteella yhteyttä hedelmällisyyteen.

Voimakkaampi suvu jatkumiseen liittyvä mekanismi liittyy jopa hikeen. Häpykarvojen ja kainaloiden alueella hiki on paksua ja tahmeaa , kun taas muualla kropassa hiki on nestemäistä ja ohutta.

"Sama lisämunuaisen kuorikerroksen erittämä mieshormoni, joka tuottaa  sukupuolikarvoitusta,  synnyttää kainaloiden ja hävyn alueelle tahmeaa hikeä tuottavia hikirauhasia."

 

Tavallinen , nestemäinen hiki haihuu helposti pois. Bakteerit tarttuvat sen tahmeuteen, ja tästä syntyy tuntemamme hien haju.

Mieshormonit laukaisee tahmean hien muodostumista, jotta miehekäs hien haju viestii naaraalle, että miehessä riittää hormonaalista potkua. 

Tärkeämpi vaikutus voi olla tahmean hien mukana erittyvillä feromoneilla eli henkilökohtaisilla tuoksusignaaleilla.

Emme tunnista niitä tai osaa nimetä, mutta silti mahdollinen kumppani voi  tiedostamattaan aistia ne  ja näin tunnustella olisiko biologinen yhteensopivuus tämän tyypin kanssa vahva. 

"Toki ihmisen parinvalinta on paljon muutakin kuin hajuja. Nythän kainalokarvoja ajellaan pois ja hikeä torjutaan deodoranteilla ja silti ihmiset pariutuvat", Sainio sanoo.

Voimakkaimillaan hormonituotanto ja sukupuolikarvojen kasvu on 20-30-vuotiaana eli silloin, kun myös biologinen  paine lisääntymiselle on suurimmillaan.   

Lähteet: Hyvä Terveys 6/2024, kuvat omat

Keho ja mieli toimivat yhdessä

Keho vaikuttaa mieleen  ja toisinpäin. Puhe ei  aina tavoita mielen ongelmia. Kehoa hellimällä voi hoitaa ahdistusta ja suruakin, sillä keho on suora väylä tunteisiin.

Moni tunnistaa, miten tunteet vaikuttavat kehoon, esimerkiksi ahdistus puristaa rintaa,  jännitys ja paniikkikohtaus nostavat sykettä, ilo saa verenkierron vauhtiin.

Tunteiden vaikuttamisesta kehoon on monet psykosomaattiset sairaudet, esimerkiksi pääkipu ja vatsa- ja selkävaivat.

  

Viestejä menee myös  kehosta tunteisiin. Ei aina tunteista kehoon. Me tulemme aivan fyysisesti siksi, mitä ajattelemme, yhteys toimii myös toiseen suuuntaan: se kuinka olemme kehossamme vaikuttaa mieleen.

Stressin ja ärtymyksen lieventämiseksi ei tarvita monimutkaisia jooga- tai meditaatiosessioita. Kehon vaikutus mieleen voi olla vaikkapa esimerkiksi lenkki. Se piristää ja saa hyvälle mielelle. Piikkimatolla makailu tai painopeiton alle käpertyminen ovat monille hyviä keinoja.

Tärkeintä on, että kehoon tulee toiminnasta turvallinen olo. Fyysinen rentous valuu tyytyväisenä tunnelmana mieleen samaan tapaan kuin äidin iltapaijaukset lapsena.

Stressiin ja ahdistukseen voi auttaa myös sively. Kun silittelee koko kehon läpi, lihasjännitykset purkautuvat ja suojautumisesta kielivä etukeno asento suoristuu. Jo lemmikin silittely laskee sykettä ja käynnistää oksitosiinin eli mielihyvähormonin erittymistä.

Kehollinen mielen hoitaminen voi auttaa myös myönteisten tunteiden vahvistamisessa, koska kehon kieli vuoropuhelee aina tunnemaailman kanssa. Liikkumaton tai tukkeutunut keho alkaa heijastua jäykkyytenä mieleen. Mitä vetreämpi keho on, sitä vapaampi ja ilmavampi mieli.

Mieltä rauhoittavia kehollisia keinoja on paljon. Itse käytän esimerkiksi syvähengitystä, jossa sisäänhengityksessä lasketaan kolmeen ja uloshengityksessä kuuteen.

Hengityksenpidätysharjoitus on myös hyvä keino, mutta aika rankka. Siinä pidätetään hengitystä vähintään 30:n sekunnin ajan.

Myös onnelliseen hetkeen asettuminen on pehmeä keino lievittää tunnepuolen patoa. Siihen kuuluu mielikuvaharjoittelu, jossa luodaan mielikuva itsestä onnellisessa mielipaikassa. Se voi olla esimerkiksi mielikuva itsestä metsässä kävelemässä     auringon lämmittäessä selkää.

Kehollisia terapioita on melko paljon. Rosen-terapiaan liittyy kehon koskettelu. Musiikkiterapia ja tanssi-liiketerapiat ovat myös kehollisia terapioita.

Pidän nyt noin viikon tauon tästä blogikirjoittelemisesta.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lähteet: referaatti Hyvä Terveys 05/2022, kuvat omat

Liian suuri ego kuntoilussa

Minä lenkkeilen melko maltillisesti ja kuntosalillakaan en kovasti intoile. Katson vain kellosta ajan, että olen siellä sen tavallisen yhden tunnin. Meidän kuntosalilla on hyvä henki. Aina saa neuvoja, jos kysyy. Puolin ja toisin. Joskus voi jäädä suustaan kiinni jonkun kuntosalikaverin kanssa. Siinähän se tunnin treeniaika voi sujuvasti vierähtää, koska tiukka päätökseni on olla siellä se tunti. Ja on niin kovin urheilullinen fiilis jutella treenivaatteissa(?).

Kuntosalilla tai juoksulenkillä pitäisi keskittyä omaan tekemiseen. Mutta monet eivät malta vaan katsovat muitten harjoittelua ja haluaisivat olla parempia.

Kilpailuhenkisyys rakentuu esimerkiksi temperamentista, hormoneista, kasvatuksesta, sosiaalisesta ympäristöstä. Jotkut haluavat jo lapsena kilpailla kaikesta, kilpaileminen ja voittaminen innostaa.

Kilpailuhenkisyys voi olla myös hyväksynnän hakemista, jos lapsena ei ole saanut hyväksyntää kuin vain suorittamisella ja voittamisella.  

Kilpailuhenkisyys voi aiheuttaa ongelmia, jos ego ja kärsimättömyys ottaa vallan. Ihminen saattaa treenata kuntosalilla liian isoilla painoilla. Tämä lisää loukkaantumisen riskiä etenkin silloin, jos liikkeiden tekniikassa on ongelmia. Tästä voi olla seurauksena tuki- ja liikuntaelimistön vammoja, kipua ja treeni-innon lopahtaminen.

Monet aloittavat kuntoilun nollasta, painavat heti kaasun pohjaan, ja tulosta pitäisi saada saman tien. Kun näin ei käykään, kuntoiluinto lopahtaa.

Tutkimusten mukaan kilpailuhenkiset ihmiset ovat usein energisiä, aktiivisia, toiminnallisia. Vaativa asenne itseään kohtaan voi näkyä tällöin pakonomaisena tekemisenä ja etääntymisenä omista tarpeistaan. Treenistä katoaa aito tekemisen ilo.

Yksi keino hillitä halua kilpailla on keskittyä tekemään muista parempia. Kehuu, kannustaa, auttaa kaveria sen sijaan, että haluaa päihittää hänet hinnalla millä hyvänsä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.8.2019, kuvat Pixabay