torstai 13. kesäkuuta 2024

Liian suuri ego kuntoilussa



Minä lenkkeilen melko maltillisesti ja kuntosalillakaan en kovasti intoile. Katson vain kellosta ajan, että olen siellä sen tavallisen yhden tunnin. Meidän kuntosalilla on hyvä henki. Aina saa neuvoja, jos kysyy. Puolin ja toisin. Joskus voi jäädä suustaan kiinni jonkun kuntosalikaverin kanssa. Siinähän se tunnin treeniaika voi sujuvasti vierähtää, koska tiukka päätökseni on olla siellä se tunti. Ja on niin kovin urheilullinen fiilis jutella treenivaatteissa(?).

Kuntosalilla tai juoksulenkillä pitäisi keskittyä omaan tekemiseen. Mutta monet eivät malta vaan katsovat muitten harjoittelua ja haluaisivat olla parempia.


Kilpailuhenkisyys rakentuu esimerkiksi temperamentista, hormoneista, kasvatuksesta, sosiaalisesta ympäristöstä. Jotkut haluavat jo lapsena kilpailla kaikesta, kilpaileminen ja voittaminen innostaa.

Kilpailuhenkisyys voi olla myös hyväksynnän hakemista, jos lapsena ei ole saanut hyväksyntää kuin vain suorittamisella ja voittamisella.  


Kilpailuhenkisyys voi aiheuttaa ongelmia, jos ego ja kärsimättömyys ottaa vallan. Ihminen saattaa treenata kuntosalilla liian isoilla painoilla. Tämä lisää loukkaantumisen riskiä etenkin silloin, jos liikkeiden tekniikassa on ongelmia. Tästä voi olla seurauksena tuki- ja liikuntaelimistön vammoja, kipua ja treeni-innon lopahtaminen.

Monet aloittavat kuntoilun nollasta, painavat heti kaasun pohjaan, ja tulosta pitäisi saada saman tien. Kun näin ei käykään, kuntoiluinto lopahtaa.


Tutkimusten mukaan kilpailuhenkiset ihmiset ovat usein energisiä, aktiivisia, toiminnallisia. Vaativa asenne itseään kohtaan voi näkyä tällöin pakonomaisena tekemisenä ja etääntymisenä omista tarpeistaan. Treenistä katoaa aito tekemisen ilo.

Yksi keino hillitä halua kilpailla on keskittyä tekemään muista parempia. Kehuu, kannustaa, auttaa kaveria sen sijaan, että haluaa päihittää hänet hinnalla millä hyvänsä.






Lähteet: Helsingin Sanomat 15.8.2019, kuvat Pixabay

2 kommenttia:

  1. Minä tuppaan olemaan kilpailuhenkinen. Siksi en mene mukaan tilanteisiin, joissa en voisi pärjätä.

    Olen taklannut kilpailuhenkisyyttäni muuttamalla tavoitteeni nautinnollisuuteen. Kun polveni vielä jaksoivat juoksemista, löysin juoksemisen nautinnon sopivan rennosta juoksutahdista (sykemittari). Se ei tue kasvavaa kuntokäyrää eikä muutakaan menestystä, mutta nautinnon kautta asioiden lähestyminen tekee elämästä miellyttävämpää 🌼.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Susanna. Kilpailuhenkisyydestä on varmasti apua joissakin toiminnoissa. Ehkä työssäkin. Minä en ole lainkaan kilpailuhenkinen, kun olen jonkinlaatuinen hippi mieleltäni. Hyvä idea tuo mennä tilanteisiin nautinnon kautta.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!