Talven tärkeimmät vitamiinit

Parasta olisi saada vitamiinit ruoasta, josta ne imeytyvät paljon helpommin kuin kapseleista. Mutta jos ei jaksa vaikka raskaan elämäntilanteen vuoksi syödä monipuolisesti ja terveellisesti, voi vitamiineja ottaa   purkistakin.

D-vitamiini

D-vitamiinia tarvitaan luun rakentumiseen, koska se tehostaa kalsiumin imeytymistä. Se vaikuttaa myös vastustuskykyyn ja verenpaineeseen.

D-vitamiinin käyttösuosituksesta kiistellään. Terveille aikuisille riittää 10 mikrogrammaa. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogrammaa, koska he voivat syödä huonommin ja oleskella auringossa vähemmän. Jotkut syövät D-vitamiinia jopa 100 mikrogrammaa päivässä.

Tutkimusten mukaan, jos syö D-vitamiinia pitkän aikaa isoilla annoksilla, se voi johtaa verisuonten ja sisäelimien kalkkeutumiseen. Jopa myrkytykseen.

D-vitamiinia saa muun muassa kalasta, kananmunista, sienistä.

C-vitamiini

C-vitamiini edistää kasvua. Se vaikuttaa myös ihon hyvinvointiin. Antioksidanttina se suojaa solujen rakenteita hapettumisvaurioilta ja  parantaa vastustuskykyä.

C-vitamiinia suositellaan 75 mikrogrammaa päivässä. Sen saa kyllä reippaasti, jos syö suositellun puoli kiloa kasviksia, hedelmiä, marjoja päivittäin.

C-vitamiini tuhoutuu helposti keitettäessä ruuanvalmistuksessa.Stressi ja tupakointi kuluttavat C-vitamiinivarastoja.

Folaatti

Folaattia tarvitaan hermosolujen muodostumiseen, ja aivojen välittäjäaineiden rakentumiseen. Se edistää myös kudosten uusiutumista. Etenkin raskaana olevien naisten kannattaisi pitää huolta siitä, että he saavat tarpeeksi folaattia.

Käyttämissuositus on aikuisille 300 mikrogrammaa vuorokaudessa. Suomalaisilla saattaa olla folaatin puute.

Folaattia saa tuoreista vihanneksista, pavuista, pähkinöistä, täysjyväviljasta.

Rauta

Rauta kuljettaa happea ja vaikuttaa aineenvaihduntaan. Saantisuositus aikuisille on 15 milligrammaa.

Eniten rautaa saa lihasta ja täysjyväviljasta.Raudanpuutosanemia kehittyy pikkuhiljaa. Oireina on yleensä väsymys, liikunnan tuntuminen raskaalta ja keskittymiskyvyn puute.

Rauta imeytyy huonosti rautalääkkeistä. Jos on hyvin runsaat kuukautiset, voi saada anemian. Kokemusta on.

Omega-3 rasvahapot

Omega-3 rasvahapot on pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa. Se on hyväksi sydän- ja verisuonisairauksien ja verenpaineen riskin ehkäisemisessä ja hoidossa.

Näitä rasvahappoja saa riittävästi syömällä kalaa 2-3 kertaa viikossa. Pari ruokalusikallista rypsiöljyä päivässä on hyväksi, jos ei syö kalaa. Omega-3 rasvahappoa on myös muun muassa siemenissä, pähkinöissä, pehmeissä rasiamargariineissa.

Välttämättömien rasvahappojen puute vaikuttaa ihon kuntoon, hermoston ja näön toimintaan.

Jos syö lautasmallin mukaan, ei tarvitse ottaa purkista kuin vain D-vitamiinia, folaattia ja rautaa tarvittaessa.

Lähteet. Voi Hyvin 9/2017, kuvat Pexel ja Pixabay

Surutyöni 93.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli vain 22-vuotiaana nukkuessaan. Kuolinsyytä ei löydetty. Vera oli hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija, joka nautti opinnoistaan. Teen surutyötä.

Olen alkanut ajatella, mitä Vera sanoisi asioihin. Hän sanoisi minulle, että lopeta jo tuo sureminen ja itsesäälissä rypeminen. Vera oli ronski ihminen. Hän ehkä sanoisi, että minulla on täällä toisessa ulottovuudessa paras ja ihmeellisin laboratorio, jossa teen aivan upeaa tutkimusta. Niinpä, niin.

Puhun edelleen ajatuksissani Veralle joka ilta tai yö. Se on lohduttanut minua paljon. Onneksi keksin tämän tavan.

En ole voinut kokata Veran lempiruokia muun muassa pestolohta, focacciaa, herkkutattirisottoa. Heittäytyisin siinä vaan suruun. Kun oli toisen tytön kastetilaisuus ja söimme sen jälkeen, 2-vuotias Vera huusi pöydästä: balsamicoa ja oleeveöljyä salaattiin, balsamiccoo, oleeviöljyä, balsamicoo. Olin unohtanut  ne noutopöydästä  salaattiin. Vieraat sanoivat, että onpa Veralla jo tuon ikäisenä herkuttelijan piirteitä.

Veran kanssa juhlittiin monet kerrat. Kun keväällä saimmme kasvimaan kylvettyä ja tehtyä muita puutarhatöitä, joimme kuohuviiniä ja shotteja pellon reunalla. Samoin, kun saimme ison maalausurakan valmiiksi, juhlimme sitä.

Sain ehkä elämäni pahimman paniikkikohtauksen pari päivää sitten. Kohtaukset olivatkin olleet muutaman viikon poissa. Se alkoi pulssin nousuna ja rintakipuna. Menin sänkyyn ja tein hengityharjoituksia. Ei apua. Menin melkein seinistä pidellen kylmään suihkuun. Lattia keinui, seinät vääntyivät. Kaikkialla vilisti liikkuvia geometrisia kuvioita, jotka sumensi näön. Outo olio läähätti sisälläni.

Kylmästä suihkusta ei ollut apua. Niinpä päätin sekavana mennä lumeen kieriskelemään ja makaamaan. Ei auttanut. Käperryin sänkyyn ja annoin kaiken kauhun tulla. Mies tuli kotiin, yritin puhua hänelle, mutta sanoja ei tullut. Mies sanoi jälkikäteen, että silmäni pyörivät villisti. En saanut puettua vaatteita päälle. Kohtaus alkoi hellittää. Se kesti varmaankin kaksi tuntia. Olin hyvin väsynyt sen jälkeen ja nukuin 12 tuntia.

Seuraavana päivänä oli muistiongelmia. En myös löytänyt sanoja ja tein tähän blogiin kamalasti kirjoitusvirheitä. Tuntuu siltä, että paha paniikkikohtaus jättää aivoihin merkin, jäljen. Ei nuo muistihäiriöt olleet mitään lieviä tai tavallisia vaan vaikeita. Vielä tänäänkin ne vaivaavat. On etsittävä sanoja.  

Nyt pelkään, että paniikkikohtaus uusituu. Koko keho ja mieli ovat jotenkin varovaisia ja jännittyneitä kaikessa.

Minun läppärini alkaa olla vanha. Se ei ohjaa kuvia oikeisiin paikkoihin. En saanut kuvaa tekstin alkuun ja monet kuvat ovat rakeisia. Kaipa on ostettava uusi läppäri jossakin vaiheessa. Saankohan aikaiseksi.

 

  

Aamupuurossakin on mikromuovia

Näin väittää mikromuovitutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistolta. Muovi- ja kumipölyä on kaupunkiympäristössä kaikkialla. Ulkoilmassa on autonrenkaista syntyneitä hiukkasia, sisäilmassa vaatekuituja.

Mikromuoviksi kutsuttuja hiukkasia syntyy pääasiassa muovin kulumisesta. Kun kengänpohjat ja vaatteet kuluvat, jonnekinhan kuidut ja mikrohiukkaset päätyvät. Ne päätyvät ruokaan, jota syömme, juomaan, jota juomme ja ilmaan, jota hengitämme.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä varmasti, paljonko muovihiukkasia päätyy ihmisen elimistöön, koska aihetta ei ole tutkittu riittävästi. Yleinen arvio on, että muovia päätyy elimistöön viisi grammaa eli luottokortillinen viikossa.

Kokonaan eri kysymys on, onko mikromuovilla vaikutusta terveyteen. Tätä tutkitaan parhaillaan Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella. Tavoitteena on selvittää, voivatko pienimmät mikrohiukkaset siirtyä solujen sisään. Sillä voi olla vaikutusta terveyteen.

Viiden vuoden sisällä riskeistä tiedetään paljon enemmän kuin nyt, sillä asiaa tutkitaan eri puolilla maailmaa.

Jos muovin päätymistä elimistöön haluaa yrittää vähentää, yksi keino on siisteys. Kotona voi huolehtia siitä, että imuroi huonepölyn pois.

Toinen keino on kulutustottumukset. Kannattaisi suosia vaatetuksessa luonnonkuituja ja kuluttaa muovia harkiten. Huomiota voi kiinnittää myös säilytysastioihin. Muoviset astiat voi korvata lasisilla, keraamisilla ja metallisilla. Ulkoilmasta tulevaa hiukkasaltistusta voi vähentää esimerkiksi sillä, että ei lenkkeile vilkkaasti liikennöidyn tien varressa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2020, kuvat omat

Häpeäni

 

Minä olen elämässäni hävennyt melko paljon, mikä johtuu osaltaan siitä, että minulla on taipumus toimia impulsiivisesti. Joskus häpeän sitä, että olen tuttavalle kertonut liian avoimesti itsestäni. Vaikka hän on ollut siis vain tuttava.

Yksi häpeä tulee nyt mieleen, ehkä olen jo aikaisemmin tästä kirjoittanut: meillä oli kaikki opettajat koulutustilaisuudessa auditoriossa, mikä oli täynnä. Konsultti alkoi puhua heti, kun kaikki oli paikalla. Hän ei edes esitellyt itseään. Ja minä siitä viittamaan, että mikä sinun nimi on. Hän puhui niin ympäripyöreitä psykologisista aiheista, että minulla tuli halu tarkentaa niitä ja kysyä niistä jotakin.

Sitten viittasin monta kertaa, olin melkein enemmän äänessä kuin konsultti. Lopulta hän ei enää antanut minulle puheenvuoroa vaan vähän kiusaantuneena puhui minusta höpö-höpöä. Häpesin tilaisuuden jälkeen käytöstäni.  Ihan syystä. Olen käyttäytynyt näin aika monesti. Miksi en voinut vaan pitää suutani kiinni? Häpeä meni onneksi melko nopeasti ohi. Kokonaisuutena  tätä minun impulsiivista käytöstäni työelämässä olen hävennyt monta kertaa.

Surutyöhöni kuului vaihe, jossa häpesin sitä, etten saanut pidettyä lastani hengissä. Tämä on aivan irrationaalista, koska Vera kuoli nukkuessaan mahdollisesti sydämen rytmihäiriöön, mutta syy on epäselvä.

Nuorena häpesin känniseikkailuja. Minä olin 16-vuotiaana aivan kaatokännissä, kun me juotiin ensimmäistä kertaa olutta, eikä tiedetty, miten paljon juoda sitä, että tulee humalaan. Joimme varulta liian monta pulloa. Minä en päässyt sisään tanssipaikkaan, niinpä ystäväni ohjasi minut metsikköön nukkumaan. Myöhemmin selvisi, että olin maannut muurahaispeässä ja olin aivan punaisten naarmujen peitossa.Kotona oli sitten selvitettävää.

Häpeää käsitellään lehtijutuissa lähinnä yksilön kokemuksena. Häpeän kokemukseen vaikuttavat kuitenkin muut ihmiset. Hävetään suhteissa  muihin.

Häpeän syntyyn voi vaikuttaa  lapsuuden kokemukset. Jos vanhemmat ovat kokeneet riittämättömyyden tunteesta häpeää, he siirtävät sitä lapsiin niin, että vaativat lapselta huippusuorituksia koulussa, kotona ja harrastuksissa.

Joskus häpeä voi johtaa täydellisyyden tavoitteluun tai pyrkimykseen kontrolloida kaikkea. Näin toimimalla vältetään riittämättömyyden tunteesta johtuvaa häpeää.

Yhteiskunnan näkymättömät normit ja säännöt luovat pohjaa häpeälle. Säännöt kertovat siitä, mitä pidetään tavoiteltavana, normi-ihmisen käytöksenä. Voi olla käsitys siitä, että ensin on normi-ajatus, millainen on hyväksyttävä ulkonäkö tai paino. Normista poikkeavaa saatetaan sitten kritisoida eri yhteyksissä, vaikka pitäisi olla kehorauha.

Osa ihmisistä saattaa reagoida häpeän hulmahdukseen vetäytymällä, kuten vaikenemalla. Toisissa taas voi nousta vastareaktio: he saattavat alkaa syytellä muita tai käyttäytyä muutoin aggressiivisesti.Häpeän estossa on olennaista tunteiden tunnistaminen. Tunnistamiseen liittyy osana sen mietiskely, mistä tunteet pohjimmiltaan kumpuavat.

Häpeään on olemassa vastalääke:itsemyötätunto. Jatkuva itsensä kritisointi ruokkii häpeää. Mitä enemmän sitä omassa mielessään pyörittää ja käsittelee, sitä helpommin löytää itsestään virheitä.

Sen sijaan taito, joka voi olla retuperällä, voi olla miettiminen, mitä hyvääkin itsessä on. Myös tämä vahvistuu toistojen kautta. Myös ikä auttaa. Vanhempana häpeä hellittää paljonkin, kun ei ajatella, mitä toiset ajattelevat minusta. Näin on jo käynyt jossakin määrin minullekin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.1.2022, kuvat omat

Aivosumu

 

Minä elin pari vuotta jonkinlaisessa aivosumussa ennen kuin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin niin väsynyt, että piti ruokatunnilla käydä lenkillä raikkaassa ulkoilmassa, eikä sekään muuttanut paljon oloa. Työpäivän jälkeen saatoin nukkua jopa neljä tuntia, vaikka öisin nukuin hyvin. Myös paino nousi.

Muutama vuosi sitten verikokeissa paljastui varastorauta ferritiinin alhainen arvo, mikä myös aiheutti väsymystä. Se parani rutkalla rautakuurilla.

Aivosumusana on nykyisin jonkinlainen muotisana, mutta se voi olla totisinta totta joissakin sairauksissa. Etenkin pitkittynyt korona on nostanut aivosumun puheenaiheeksi. Aivosumu kuvaa hyvin tilaa, jossa aivot ei toimi kunnolla: ajatteleminen on kankeaa, väsyttää, käsityskyky on heikentynyt, ja asioista pitää sanoa monta kertaa, eivätkä ne silti välttämättä mene perille.

Aivosumu on liitetty muun muassa masennukseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan, diabetekseen, väsymysoireyhtymään sekä raudan ja B12-vitamiinin puutteseen. Myös migreeni, MS-tauti ja pitkäkestoinen korona voivat aiheuttaa aivosumua. Aivosumun taustalla on laaja aivotoiminnan häiriö, joka kannattaa ottaa vakavasti. Se voi olla oire sairaudesta.

Kyse ei ole siis pienestä pöhnäisyydestä tai siitä, että iltapäivällä alkaa unettaa. Aivosumu voi viedä työkyvyn kokonaan. Aivosumuisena ei myöskään kannattaisi ajaa autoa.

Jos aivosumussa on pakko tehdä jotakin, jälki kannattaa tarkistaa jälkikäteen. Voi löytyä aivan käsittämättömiä virheitä, joita ei olisi koskaan aikaisemmin tehnyt.

Aivosumusta toipumisaika riippuu aivosumun aiheuttajasta. Koronan jälkeen se voi jatkua kuukausia.Migreenissä kipukohtauksen jälkeen toipumiseen voi mennä pari päivää. Aivosumun hälventämiseen paras toimi on nukkua. Nukkuessa aivoja puhdistava glymfaattinen järjestelmä toimii tehokkaasti, ja se auttaa aivoja toipumaan häiriöstä.

Pahassa unettomuudessa voi tulla aivosumun oireita. Se ei ole kuitenkaan samanlaista väsymystä kuin sairauksissa.

Verikokeilla olisi hyvä tarkistaa ainakin verensokeri, kilpirauhasarvot ja varastorauta ferritiini. Myös vaihdevuodet voi lisätä aivosumua.

Syy ei aina selviä verikokeilla. Myös lääkitykset voivat aiheuttaa aivosumua. Taustalla voi olla myös masennus, joten sekin mahdollisuus tulee selvittää, mutta aina sumun syytä ei löydy, vaikka kuinka tutkittaisiin.

Lähteet: Hyvä terveys 1/22, kuvat Pexels

Surutyöni 92.

 

Tyttäreni Vera kuoli viime tammikuussaa nukkuessaan. Kuolinsyytä ei löydetty, mutta patologi sanoi, että se ehkä oli rytmihäiriö. Vera oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opskelija. Teen surutyötä.

Tässä kuvassa  Vera on ihmeissään, että missä ollaan. Minä olen onnellinen ja melko nuori. Veran syntymän jälkeen koko pikkulapsiajan olin onnellisin elämässäni. Niin onnellinen, kun molemmat lapset syntyivät terveinä, ja minä sain olla heidän kanssaan. Kuvassa hymyilen, olen oma itseni, äitiydestä tohkeissani. Yleensä en tykkää olla valokuvissa. Tuolloin oli erilainen aika.

Kuvassa olemme matkalla Korkeasaareen. Halusimme tarjota virikkeitä Veralle, mutta emme tajunneet, että eihän alle yksivuotias lapsi juurikaan ymmärrä vielä erilaisia vapaasti liikkuvia eläimiä. Samoin teimme matkan Ähtärin eläinpuistoon. No, Veran ollessa 5-vuotias teimme samat matkat uudelleen.

Viime viikon lauantaina Veran kuolinpäivänä katselin vanhoja valokuva-albumeja. Muistelin. Poltin kynttilää Veran kuvien vieressä. En romahtanut, en, vaan mieleeni alkoi tulla kiitollisuus siitä, että sain elää Veran kanssa 22 vuotta. Ihanan pienen tyttöni kanssa.

Edelleen odotan, että ulko-ovi käy, ja Vera tulee kotiin. Veran huonetta emme ole vielä tyhjentäneet, vaikka ajattelin etukäteen, että sen voi tehdä, kun vuosi kuolemasta on mennyt. Ei vaan voi. En kestäisi sitä. Hyvästellä konkreettisesti Veran.

Veralla oli taaperoiässä erilaisia kausia, kuten olen kai aikaisemmin kirjoittanut. Oli rintsikkakausi, laukkukausi ja sitten "hattukausi", päähän piti laittaa jotakin, kun eihän meillä paljon hattuja ollut. Kuvissa näistä päähineistä.

Veran syntymän jälkeen jotkut sanoivat, että kissa voi tukahduttaa vauvan, olla vaarallinen. En uskonut näitä puheita, ja edesmennyt Ludu-kissa tunsi tarvetta olla Veran lähellä, kuin paimenkoira paimensi pientä.

Ludu nukkuu hoitoalustalla. Hänkin haluaa hoitoa.

Yksi kotityöni on lämmittää pönttöuuneja. Nyt niitä saa lämmittää joka päivä ja pitkään. En ole hemmoteltu, mutta en siedä kylmää sisätiloissa. Niskat jumittuvat, ja tulee hirveä päänsärky.

Pahin paniikkiahdistus on ehkä väistynyt, ja väsymys on tullut sen sijaan. Mutta koputan puuta. Liikunhan surun eri vaiheissa edes takaisin. Tätäkin kirjoittaessa olen väsynyt, mutta kirjoitan silti, koska tämä pitää minua järjissäni. Olen kiitollinen kaikille lukijoille, kun saan käsitellä ja jakaa monia surullisia asioita teidän kanssa.

Kuvassa Rafael Wardin keväinen maalaus. Se muistuttaa, että tämän kaamospimeyden ja ahdistuksen jälkeen tulee kevät. Toivo.

Miesten masennus voi olla erilainen kuin naisten

 

Yleensä masentuneena pidetään ihmistä, jonka mieliala on reippaasti laskenut, voi olla itkuisuutta, kielteistä suhtautumista itseen ja tulevaisuuteen. Toimintakyky heikkenee ja yöunetkin voivat häiriintyä.

Tämä kuvailu sopii naisten masennukseen, miehellä se voi olla erilainen. Heidän masennustaan leimaa se, että ottaa aivoon eli ketuttaa. Heillä voi olla aggressiivisuutta, vetäytymistä, pakonomaista suhtautumista töihin tai liikuntaan ja addiktioita, esimerkiksi alkoholiin.

Diagnostiikka soveltuu naisten masennukseen, mutta se voi estää miehiä tunnistamasta omaa masennustaan. Tämä on tietenkin jonkin verran yleistys.

Psykoterapiassa käyvät eniten korkeakoulutetut naiset. Vähiten toisen asteen koulutuksen saaneet miehet.

Miesten käyttäytymiseen vaikuttavat tietyt asenteet ja stereotypiat. Miehen kuuluu olla lungi ja hauska hyvä jätkä. Ei-toivottuja tunteita voivat olla herkkyys,  liiallinen asioiden vatvominen, osaamattomuus ja epävarmuus.

Moni mies elää elämän läpi säilyttämällä hallinnan illuusion. Että he osaavat ja tietävät kaiken.  Tunteiden äärelle ei pysähdytä tai mietitä kuka olen ja selviänkö tästä. Naiset ajattelevat helpommin, ettei kaikki ole hallinnassa.

Onneksi nuorempi sukupovi osaa jo puhua tunteista. Päiväkodeissa ja kouluissa tehdään hyvää työtä. Opiskellaan tunne- ja sosiaalisia taitoja.

Onko iällä merkitystä miesten masennuksessa?Yleisimmin masennus iskee parikymppisenä, jolloin muutetaan kotoa esimerkiksi opiskelemaan. Helppoa ei ole ruuhkavuosissakaan, koska perhe-elämä, parisuhde ja työelämä kuormittavat.

Miesten onnellisuus laskee 30 ikävuoden jälkeen. Vastaan tulevat elämän realiteetit. Silloin tajuaa, että elämä on vastuuta ja velvollisuuksia, arkea ja työtä, eikä vain kivaa elämää. Kaikissa elämän suurissa murrosvaiheissa on riski masennukseen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.9.2021, kuvat omat