Näin väittää mikromuovitutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistolta. Muovi- ja kumipölyä on kaupunkiympäristössä kaikkialla. Ulkoilmassa on autonrenkaista syntyneitä hiukkasia, sisäilmassa vaatekuituja.
Mikromuoviksi kutsuttuja hiukkasia syntyy pääasiassa muovin kulumisesta. Kun kengänpohjat ja vaatteet kuluvat, jonnekinhan kuidut ja mikrohiukkaset päätyvät. Ne päätyvät ruokaan, jota syömme, juomaan, jota juomme ja ilmaan, jota hengitämme.
Vielä ei kuitenkaan tiedetä varmasti, paljonko muovihiukkasia päätyy ihmisen elimistöön, koska aihetta ei ole tutkittu riittävästi. Yleinen arvio on, että muovia päätyy elimistöön viisi grammaa eli luottokortillinen viikossa.
Kokonaan eri kysymys on, onko mikromuovilla vaikutusta terveyteen. Tätä tutkitaan parhaillaan Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella. Tavoitteena on selvittää, voivatko pienimmät mikrohiukkaset siirtyä solujen sisään. Sillä voi olla vaikutusta terveyteen.
Viiden vuoden sisällä riskeistä tiedetään paljon enemmän kuin nyt, sillä asiaa tutkitaan eri puolilla maailmaa.
Jos muovin päätymistä elimistöön haluaa yrittää vähentää, yksi keino on siisteys. Kotona voi huolehtia siitä, että imuroi huonepölyn pois.
Toinen keino on kulutustottumukset. Kannattaisi suosia vaatetuksessa luonnonkuituja ja kuluttaa muovia harkiten. Huomiota voi kiinnittää myös säilytysastioihin. Muoviset astiat voi korvata lasisilla, keraamisilla ja metallisilla. Ulkoilmasta tulevaa hiukkasaltistusta voi vähentää esimerkiksi sillä, että ei lenkkeile vilkkaasti liikennöidyn tien varressa.
Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2020, kuvat omat
